Onko sun pakko mennä? Nainen kysyi uudelta rakkaudeltaan. On… mun on pakko mennä. Jos en mene niin kaikki suunnitelmat tulevaisuudesta menee mönkään. Ei saada sitä taloa Italiasta eikä mitään muutakaan. Tässä on isot rahat kyseessä. Nainen vastasi pienelle naiselle, joka katsoi surullisen ymmärtäväisenä naista.
Näin lähti suuri rakkauteni maailmalle. Mistä milloinkin hän soitti ja minä vain olin niin rakastunut. Hänen piti tulla ensin jouluksi ja uudeksi vuodeksi kotiin. Häntä ei näkynyt, eikä hän saanut lahjaansa. Jo toista vuotta hän oli maailmalla ja sain silloin tällöin postikortin häneltä. Perustekstillä Hei! olen täällä ja täällä. Täällä on lämmintä. seuraavaksi kai lähden sinne ja sinne. T. Niina. Ei enää mitään lämpöä, mutta en ymmärtänyt sitä silloin. Enkä oikein varmaan vieläkään ymmärrä. Ikävöin häntä ja annan aina anteeksi. Hänen piti tulla syntymäpäivänään luokseni. Hän vain soitti jostain ja sanoi että ei pääse. On niin kova kiire, että kaikki on niin sekaisin. Täytyy ottaa jotain uusia otoksia jostain. Pyysi rahaa.. ja minä annoin. Lähetin hänelle tonnin, jotta voisin tehdä hänet edes vähän onnelliseksi. Otin rahat tililtä, johon olin kerännyt jotta pääsen hänen luokseen edes vähäksi aikaa. Ystäväni olivat huolissaan. En katsellut muita, vaikka muut olisivat vieneet minut onneni kukkuloille. Uskoin vain koko ajan, että rakkaani tulisi takaisin luokseni ja veisi minut toiseen maailmaan.
Neljä kuukautta myöhemmin
“Hei Laura.. sun on pakko lähtee meidän kanssa viettää iltaa. Et sä aina voi nyhjöttää puhelimen vieressä ja odottaa. En usko että Niina tulee ihan heti takaisin. Onhan se jo kaksi vuotta ollut poissa.” Tanja sanoi.
“Niiin.. totta puhut. En voi koko ajan vaan odottaa. Jos hänestä ei ole kuulunut neljään kuukauteen pihaustakaan. Niin saa tällä kertaa luvan odottaa.” Aloin olla jo aika kypsä odottamiseen. Ei enää tullut soittoja, eikä postikortteja. Ja jos soitto tuli.. se oli rahaa koskeva. Että oli mennyt taas kaikki. kahden vuoden aikana oli kadonnut jo neljä kertaa lompakko ja kuusi kertaa puhelin. Tai sitten vaan oli tiukka heti rakkaallani. Uskoin aina häntä. Rakastan häntä. Tanja ja Leena tulivat luokseni viettämään iltaa. Joimme muutaman, jotta saisimme juhlatunnelman. Olin laittanut pitkästä aikaa itseni nätiksi ja Leena vain tokaisi ellei olisi varattu niin… Tanja vain tökkäsi kyynärpäällään rakastaan kylkeen. Nauroin heille ja samalla tunsin pistoksen sydämessäni. Kuinka kaipasinkaan Niinaa.
Lähdimme yhdessä taksilla lähimpään Gay-baariin, joka oli avattu parisen kuukautta sitten. En ollut ikinä käynyt siellä ja ihastuin paikkaan heti. Se ei ollut mikään dancer-club. Väkeä oli paljon, mutta kuitenkin avara ja kaikille riitti paikkoja. Istuimme loossiin, jossa sai tupakoida. Leena lähti hakemaan ensimmäistä erää juotavaa. Karaoke kaikui huoneen perällä ja kuulimme hyvin kuka mitäkin lauloi. Äänentoistoon oli todella petrattu.
“Hei Laura. Älä nyt suutu, mutta olisiko sun aika etsiä joku toinen…? En usko, että Niina niinkään ole ollut sulle uskollinen. Eihän se kerkeä edes käymään sun luona kun on Suomessa.” Tanja sanoi hieman varoen peläten minun reaktiotani.
“Miten niin ei kerkeä…? Eihän Niina ole edes ollut Suomessa sen jälkeen kun on lähtenyt.” olin hieman hämmentynyt.
“On ollut.” Sanoi Leena, joka kantoi tarjotinta täynnä juotavaa. “Tanjan kanssa nähtiin hänet viime kuussa täällä.”
“Mikä päivä?” Olin hieman näreissäni.
“23.8.”
“Miksette sanoneet mitään?”
“Olit niin tohkeissasi siitä kun Niina oli soittanut sulle.. ei me haluttu loukata sun tunteita kertomalla, että Niina oli Suomessa.” Tanja otti kädestäni kiinni.
“En usko.. Niina pyysi tonnia lainaksi kun hän soitti ja minä laitoin sen vielä tilille. Sitten hän on täällä eikä edes tule käymään. Te varmaan erehdyitte. Ehkä näitte väärin.”
“Ehkä olet oikeassa..” Sanoi Leena, joka puristi Tanjan kättä. He eivät tohtineet kertoa Lauralle, että he kolme keskenään viettivät iltaa. Niina ei edes enää muistanut Lauraa. Muisti vain, että Laura oli pankkilainaamo. Niina ei tiennyt, että Tanjasta ja Leenasta oli tulleet hyvät ystävät Lauran kanssa kun Niina oli lähtenyt. Silloin kun Niina oli lähtenyt he vihasivat toisiaan.
Tulin heti hyvälle mielelle. Jatkoimme illan viettoa normaalisti. En enää edes ajatellut Niinaa niin paljon, joten aloin nauttia illasta ja taisi vähän tuo alkoholikin vaikuttaa asiaan. Aloin flirttailla naisten kanssa. Hain siis mielelläni juotavaa tiskiltä. Aina taisi kestää ihan liian kauan kun Tanja tai Leena vuorollaan tulivat hakemaan minua. Sain muutaman numeronkin vaikka tiesin, etten niitä käytä. Otin ne vain kohteliaisuudesta.
Viisi kuukautta myöhemmin.
Olin alkanut tapailemaan yhtä kaunista naista. Pidin hänestä, mutta en tietenkään missään nimessä rakastani pettänyt. Häneltä oli tullut postikortti kanarian saarilta. Sama vanha teksti. Hän ei enää soita minulle. Maksoin muuten hänen kännykkälaskunsa, jotka oli yli toista tuhatta. Aina matkarahani hupenivat, enkä päässyt koskaan lähtemään hänen luokseen. Olen yrittänyt soittaa hänelle, vaikka hän on minua kieltänyt. Aina menee vastaajaan ja olen jättänyt hänelle kaipaavia viestejä. Tiedän, että hänellä on kiire. Siksi hän ei minulle vastaa. Eikä jaksa kuunnella minun valittavia kaipailuja. Koska on niin tärkeä ihminen, jossakin kuvausryhmässä. Tekee jotain elokuvaa ja kuvaa malleja johonkin lehteen.
Tämä uusi nainen, Taru. Tietää, että seurustelen ja olen hyvin rakastunut Niinaan. Hän pitää myös rakkaani ulkonäöstä, josta olen näyttänyt muutaman kuvan. Taru on tukenut minua hirveinä aikoina, jolloin ikäväni on ollut sietämätön. Hän on vienyt minut ulos ja antanut minulle muuta ajateltavaa. Siinä hän on aina onnistunut. Hän saa minut tuntemaan niin täydelliseksi joskus, että meinaan seota hänen höpötyksilleen. Hän on niin hyvä ystävä. En voisi toivoa parempaa. Olemme liikkuneet neljä kuukautta yhdessä ulkona. Aika usein Tanja ja Leena ovat mukana. Hekin pitävät Tarusta, joka on heidän mielestään “hyvä tyyppi”. Olin niin onnellinen, että ystäväni tulivat keskenään niin hyvin toimeen.
Olin juuri matkalla töihin, kun Tanja soitti:
“Hei kaunokainen! Mitäs teet tänään?”
“Menen töihin ja ajattelimme Tarun kanssa mennä syömään jonnekin hienompaan ravintolaan. Kuin niin?”
“No ajattelin jos tulisitte meille istumaan iltaa.. vaikka sitten sen jälkeen. Ajateltiin Leenan kanssa mennä katsomaan miten LOST ANGELS uudistettiin. Olisi kivempaa jos mentäisiin isommalla porukalla.” Tanja kertoi.
“Kuulostaa hienolta.. Mä kysyn Tarulta mitä mieltä se on. Olisi kyllä kiva nähdä mitä ne sai aikaisekseen.” Ajattelin Tarua.
“Siksi sinne ollaan menossa. Onko muuten Niinasta kuulunut mitään?”
Mieleni masentui. “Ei, ei ole kuulunut mitään. Täytyy lopettaa.. olen kohta töissä.”
“Okei, katsotaan illalla mitä tehdään… ja Laura.. anteeksi.” Kuulin Tanjan äänestä vilpittömyyden.
“Ei se mitään. Et sä voi pakottaa Niinaa soittamaan tai tulemaan kotiin.” Lopetin puhelun.
Tanja sulki puhelimensa. Ehkä hän voisikin tehdä jotain asialle. Kertomalla Lauralle totuuden Niinasta. Naisesta, joka on yhtä kiero kuin korkkiruuvi. Naisesta, joka ei koskaan muutu. Jos hän ei olisi Niinalle velkaa hän olisi jo aikapäiviä sitten kertonut julman totuuden. Hän salaa kirosi itsensä. Leena kietoi hänen ympärilleen kätensä ja kuiskasi. “Tiedän. Haluaisit kertoa Lauralle, mutta muuten menettäisit kaiken. Rakastan sua kulta…” Leena suuteli Tanja niskaa.
Soitin ruokatunnilla Tarulle.
“Hei kaunokainen!” Sanoin.
“Hei itsellesi!” Taru vastasi. Pystyin kuulemaan hänen äänestään hymyn.
“Mulla olisi vielä ehdotus iltaan..”
“No kerro..”
“Tanja tuossa soitteli ja kysyi haluttaisiinko me mennä heidän kanssa käymään Lost Angelissa, kun se nyt on uudistettu. Tarkastettaisiin paikka.” Sanoin.
“No joo… Voisi kait sen käydä katsomassa. Illallisen jälkeen eikö niin…?”
“Tietenkin! En haluaisi missään nimessä missata sitä!” Kuulin toisesta päästä helpotuksellisen huokauksen, joka sai minut hieman hämilleen.
“Noh.. nähdään illalla Figarossa.” Sanoi Taru ja lopetti puhelun.
Tunsin oloni hieman hämmentyneeksi, mutta jotenkin iloiseksi, että tapaan Tarun tänään kahden kesken. Jotta voimme jutella rauhassa. Työpäiväni meni niin nopeasti kun ajattelin iltaa. Lähdin hymyssä suin kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Eipä aikaakaan kun suunnistin Figaroon.
Kysyin pöytävaraukseni, joka oli jo valmiin odottamassa minua ja seuralaistani.
Istuin paikallani ja tilasin jo juotavaa valmiiksi. Merlott- punaviiniä. Tiesin Tarun pitävän siitä, vaikka se ei halpaa ollutkaan, mutta tämä tuntui jotenkin erikoiselta ja tärkeältä illalta. Taru saapui paikalle. Toljotin silmät suurina Tarua. Hänellä oli pitkä musta hame. Hihaton avoselkäinen hame. En meinannut saada suustani sanaa kun hän tuli pöytäämme kohti iso hymy kasvoillaan. hänen pitkät vaaleat hiukset olivat nutturalla kiinni ja muutama pieni kiehkura muotoili naisen kasvoja. Ensimmäistä kertaa katsoin naista ihan muuta mielessä kuin ystävänä. hänellä oli kauniit silmät. Niin siniset. Huulet punaiset kuin ruusu. Voisin suudella noita huulia iäisyyden. Silloin huomasin omat ajatukseni. Laura! Ota ote! Olet varattu ja rakastat Niinaa! Taru ojensi minulle yhtä punaisen ruusun kuin hänen huulensakin olivat.
“Kiitos…” Katsoin edelleen Tarua. “Olet kaunis..” Huokaisin.
“Kiitos.. Lopeta jo tuijottaminen. Nolostun!” Taru istui vastapäätä minua ja katsoi syliinsä.
“Anteeksi… en vain ole koskaan nähnyt sua noin kauniina.” Huomasin jälleen omat ajatukseni ja vakavoiduin. Tarjoilija toi meille menut ja istuimme pitkään hiljaa lukien menua.
TARU
Olin hermostunut, kun astuin ravintolaan. Olin nähnyt Lauran menevän jo sisään. hän oli niin kaunis. Hopeoidussa hameessaan jossa olivat lyhyet hihat. Hänen kaunis muotonsa täytti hameen kuin unelma. Hänen kauniit kurvinsa tulivat oikein esille ja hänen naisellisuutensa oikein huokui. Olin ihan sulaa vahaa kun astuin Sadun autosta ulos, joka varmaan tällä hetkellä nauraa minun haksahtamistani naiseen, joka oli pyöreä ja lyhyehkö. Pippurinen punapääni. Ajattelin. Kun kävelin häntä kohti näin kuinka hänen suunsa loksahti auki. Hän siis pitää siitä mitä näkee. Minua melkein alkoi naurattaa kun hän huokaisi niin söpösti, että olen kaunis. Hän oli jo juotavaa tilannut ja olin hämmentynyt. Hän oli tilannut kallista merlottia. minun lempiviiniä. Aloin punastua, koska hän katsoi minua edelleen ja sanoin siitä hänelle. Hän yhtäkkiä vakavoitui ja tarjoilija toi mielle menut. keskellemme laskeutui pitkä hiljaisuus. Tiesin jo mitä valitsen, mutta Laura edelleen selaili menuaan.
LAURA
Olin jo valmis tilaamaan, mutta minua hävetti niin paljon ja minulla oli omantunnon tuskia. Tunsin kuin olisin pettänyt Niinaa koko ajan tuntiessani oloni näin hyväksi. Luin vielä kolmeen kertaan menun, kunnes laskin sen pöydälle. Ja yllätin itseni jälleen katsomasta Tarua, joka heitti minulle pienen viattoman hymyn. “Oletko valmis?”
Nyökkäsin vain. En uskaltanut enää edes puhua. Tarjoilija otti meidän tilaukset ja pyysi käyttämään hyväkseen heidän erinomaista salaattipöytää. Menin Tarun perässä, enkä voinut olla katsomatta hänen kaunista selkäänsä, kuinka halusinkaan koskea tuota selkää. Sormenpääni paloivat halusta tuntea tuon pehmeän ihon. Aloin taas toppuuttelemaan itseäni. Taru tiesi tilanteeni. Ei kai hän tosissaan kiusaa minua?
Palasimme pöytäämme. Istuimme hetken hiljaa ja katsoimme toisiamme.
“Okei! Tää on jo noloa. Ei me voida koko iltaa istua tässä syödä ja katsoa toisiamme. eikä puhuta mitään!” Sanoin.
“Olet oikeassa.. joten aloitetaan ihan yksinkertaisesta jutusta. Millainen päivä sulla oli töissä?”
Ja niin alkoi meidän jutustelu.
Tunti meni ihan niin kuin ennen. Liian nopeasti se menee aina kun on hauskaa ja hyvää seuraa. Pianisti alkoi soittaa jotain ihan tuiki tuntematonta kappaletta ja olin hieman hämilläni kun Taru nousi ylös ja tarjosi kättään minulle. En kuitenkaan vastustellut vaan menin hänen kanssaan tanssilattialle. Hän painautui minuun ihan kiinni ja kiedoin käden hänen ympärilleen. Vihdoin tunsin hänen paljaan selän käteni alla. Ihan kuin hänen ihonsa olisi mennyt kanan lihalle enkä voinut olla kysymättä. “Onko sun kylmä?” Olin hieman hämmentyneen huolestunut.
“Ei, ei ole. Kätesi tuntuu vain yhtä pehmeältä kuin olen kuvitellut.” Taru katsoi minua. Hän oli niin lähellä, että olisin voinut suudella naista.
“Olisiko väärin jos pyytäisin sua suutelemaan?” Kysyi Taru toiveen pilke silmissä. En edes miettinyt asiaa kun painoin huuleni hänen punaisia huuliaan vasten. Koko maailma unohtui ja maa tärisi alla kun tunsin nuo pehmeät huulet omillani. Ajattelin, ettei yhdestä suukosta olisi mitään vikaa, kunnes maistoin naisen kielen ja huulipunan maun. Irrottaudun naisesta hellästi ja huokaisin, etten voi.
“Voitpas..” Taru huokaisi takaisin ja veti minut uudelleen suudelmaan.
“Ei ainakaan täällä…” Sanoin ja etäännyin kauniista seuralaisestani. Taru hieman punastui huomattuaan missä on. Otin häntä kädestä kiinni ja kävelimme takaisin pöytäämme, jossa odotti jo lasku. Odotimme hetken ja tarjoilija tuli hakemaan luottokorttini. Hovimestari soitti meille taksin. Kun odotimme taksia Taru oli kietonut kätensä ympärilleni ja suuteli juuri kaulaani kun taksi pysähtyi.
“Menemmekö nyt Tanjalle ja Leenalle?” Kysyi Taru, joka tarrautui auton takapenkillä minuun ja kosketti nenänpäällään kaulaani.
“Kyllä menemme..” sanoin ja annoin kuskille osoitteen.
Taksimatkan aikana tunsin oloni onnelliseksi, mutta takaraivossani kolkutti huono itsetunto. Olin petturi. Petin Niinaa ja tiesin sen jokaista soluani myöden. Taru otti kädestäni kiinni ja kuiskasi korvaani: “Älä mieti Niinaa tänä yönä. Tämä yö on tarkoitettu meille, eikä kenellekään muulle. Ole edes tämä yö onnellinen. En jaksa katsoa sinua, kun murehdit miksi Niina ei ole soittanut tai ilmoittanut sulle mitenkään itsestään. En halua katsoa kun kärsit.. Ole edes tämä hetki onnellinen ja anna minun olla Niina edes tämä hetki.” Katsoin Tarua kyyneleet silmissä. Hän pyyhi kyyneleeni pois ja suuteli minua.
Saavuimme Tanjan ja Leenan alaovelle. Taru vuorostaan maksoi taksin. Tarjosin naiselle käden ja autoin hänet ulos autosta. Vedin hänet lähelleni ja suutelin häntä. Oli sanomattakin selvää, että olemme niin kuin ennenkin hyviä ystäviä. Tämä yö vain on erilainen. Meidän erityinen ilta, jolloin kumpikin unohtaa muun elämän. Meidän yö. Ajatuskin oli niin mieltä rauhoittava. Eniten minua pelotti se, etten halunnut häntä pitää Niinana. Halusin pitää hänet Taruna, minun Tarunani. Hän otti hississä minusta kiinni ja suuteli niin hellästi.
“Tahdoin tuntea sun huulet vasten omiani ennen kuin mennään sisälle.” Hän painoi kehonsa vasten omaani ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Tuntui niin hyvälle pitkästä aikaa pitää jotakuta lähellä. Vaikka nyt ei ollut kyse ihan jostakusta vain. Sylissäni oli ihana nainen, joka on ollut elämässäni vain muutaman kuukauden. Kuitenkin tuntuu kuin olisin aina tuntenut hänet. Ehkä hän on sielunkumppanini ja minä olen hänen.
Leena ja Tanja halasivat kumpikin meitä. Kysyi oliko meillä ollut onnistunut ilta Figarossa. Taru hieman punastui ja tätä Leena vähän ihmetteli, mutta ei kysynyt mitään. Minä taas aloin jauhamaan hienosta salaattipöydästä ja kauniista kattauksesta. Live-musiikista ja sisustuksesta. Leena toi tavanomaisen lonkeron minulle ja Tarulle jonkun nasun. Jotain vaaleanpunaista drinkkiä johon en niin lähemmin halunnut tutustua. Paitsi jos..
Syyllisyyden tunto alkoi taas painaa mieltäni. Täällä minä pidän hauskaa ja ajattelen toista naista vaikka Niina on jossain toisella puolella maailmaa rehkimässä rahaa meille, jotta saisimme hyvän elämän. Menin parvekkeelle tupakalle. Vedin pitkän henkosen ja puhalsin sen ilmaan. Katsoin kuinka se leikki yön kauneudessa. Taru tuli viereeni. Hän kosketti selkääni.
“Mikä nyt? Murehditko Niinaa?”
“En halua satuttaa sua enkä Niinaa… Tää tuntuu niin oudolta, etten osaa edes pukea sitä sanoiksi.” En halunnut katsoa naista silmiin.
“Ymmärrän, mutta olen valmis ottamaan riskin. Pyysin vain tätä yötä.”
Pystyin kuulemaan naisen äänestä surullisuuden. Se raastoi omaa sydäntäni. Se oli kuin tikarin isku sydämeen.
“Tiedän…”
Taru painoi huulensa niskaani ja lähti takaisin sisälle. Silmiini tulivat kyyneleet vaikka en halunnut itkeä.. se tuntui jo väistämättömältä reaktiolta, joka odotti vain oikeaa hetkeä purkautua.
TANJA JA LEENA
“Kuvittelenko jos sanon että noilla kahdella on jotain meneillään?” Leena sanoi katsoessaan ikkunan läpi kahta naista, jotka seisoivat epätavallisen lähekkäin toisiaan.
“Kuvittelet. Laura on niin kiinni siinä Niinassaan, ettei edes huomaa kuinka kaunis Taru on ja kuinka lätkässä tää on häneen.” Tanja vain vilkaisi ikkunaan, eikä välittänyt sen enempää.
“Luulenpa vaan, että Laura on huomannut. Etkö nähny kuinka punaiseksi Taru veti kun kysyttiin siitä miten Figarossa oli mennyt?” Leena kiehnäsi Tanjan ympärillä, joka oli enemmän kiinnostunut syömään popcorneja kuin kuuntelemaan Leenaa.
“En nähnyt.. ja en usko.”
“Mitä saan jos olen oikeassa?” Leena kysyi leikkisästi ja katsoi rakkauttaan, jota ei ole viidenkään vuoden jälkeen kyllästynyt katsomaan.
“Okei… saat päättää mitä haluat, jos olet oikeassa.” Tanja oli niin varma voitostaan, ettei pelännyt häviötä. “Ja jos olet väärässä. Mä saan jotain mitä mä haluan!” Toivoen jos vaikka saisi vihdoin sen lomamatkan.
“Selvä!” Sanoi Leena juuri kun Taru tuli takaisin sisälle hieman surullisena.
LAURA
Seisoin vielä jonkin aikaa parvekkeella vaikka savuke oli jo loppuun palanut ja sammunut. Ajattelin Niinaa. Rakastan häntä. Ajatuskin hänestä saa kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin ja pienen punan poskelle. Taru saa minussa saman tunteen ja se saa minut hämilleni. Huomaaman sen kuinka ikävä minulla oli ollut Niinaa, mutta myös sen etten kaipaa häntä Tarun seurassa. Päätin vihdoin, että elän tämän yön Tarun kanssa. Hän on tämän yön kuningatar. Minun kuningatar. Menin sisälle leveä hymy kasvoillaan ja sanoin Tarulle:
“Kuningattareni, eikö olisi aika lähteä katsastamaan Lost Angels?” Tarun kasvoille levisi helpottunut hymy. “Kyllä, alamaiseni. Uskoisin niin.” Koko seurue tuntui olevan samaa mieltä. Leena näppäili jo taksin numeroa ja Tanja puhui jotain typerää nuoruusvuosien juttua Tarulle, joka vain katsoi minua hymyillen. En enää kuullut mitä Tanja sanoi. Pystyin vain näkemään Tarun.
Leena herätti meidät todellisuuteen. Taksi tulee viiden minuutin kuluttua. Eli hopi hopi!” naisella oli jotenkin outo katse silmissään. Ihan niin kuin hän olisi kuullut mitä ajattelin.
LOST ANGELS
Istuin jumalaisen kauniin naisen vieressä, joka vain säteili ympäriinsä. ihan mihin hän katsoi. Kaikki näytti niin kauniilta. Ilta oli mennyt niin nopeasti ja aamu jo alkoi sarastaa kun astuimme tanssilattialle viimeiselle hitaalle. Näin Leenan ja Tanjan vierellämme hetken, mutta kunnes tunsin Tarun huulet niskassani. Olin myyty. Koko ympäristö haihtui mielestäni ja tunsin vain naisen sylissäni. Hän tuntui niin hyvälle sylissäni. Kuinka olinkaan kaivannut tällaista läheisyyttä rakkaaltani. Baari alkoi tyhjentyä, mutta en tainnut huomata mitään kun painoin vaan tiukemmin naista itseeni. Leena jotain kävi sanomassa. En kuullut.
“Hyvät naiset! Olisi aika jatkaa tätä omassa kotonanne.” Sanoi pieni pyylevä nainen, joka vain hymyili. “On niin hienoa katsoa juuri syntynyttä rakkautta…” Naisen ääni hävisi takahuoneeseen. Otin Tarua kädestä kiinni ja vein hänet ulos. Auringon nousu alkaisi kohta.
“On niin ikävää, että tämä yö päättyy näin aikaisin.” Sanoin.
“Ei sen tarvitse päättyä vielä.” Sanoi Taru, joka kaappasi minut syliinsä ja suuteli. Totuus alkoi taas hiljalleen hiipiä keskuuteemme. Lähdimme kävelemään sillalle, joka oli ihan muutaman korttelin päässä.
“Tiedän kyllä. Totuus tulee taas kun aamu sarastaa. Mä pidän sun seurasta. Mä todella tykkään susta Laura. En halua että tää vielä loppuu. Totta, todellisuus tulee taas keskuuteemme. Eikä me voida sille yhtään mitään.”
Olimme sillalla ja kiedoin käteni naisen ympärille, joka antautui syliini. Koko todellisuus palasi elämäämme ja yön taika oli kadonnut. Katsoimme yhdessä auringon nousua. Nousua, joka vei meiltä ikimuistoisen illan todellisuuteen.
KAKSI KUUKAUTTA MYÖHEMMIN
Ajattelin Meidän iltaa yhdessä. Se oli todella ikimuistoinen. Muistan Tarun jokaisen kurvin ja kaipasin hänen ihoaan sormieni alla. Istuin lempikahvilamme terassilla odottaen Tarua, joka oli hieman myöhässä. Olin juuri uppoutunut hänen suudelmaansa kun hän juoksi pöydän luo ja pahoitteli, että oli myöhässä. Hän antoi suukon molemmin puolin poskiani ja istuutui vastapäätä minua.
“Luulin jo, että olit unohtanut joka päiväisen tapaamisemme.” Sanoin naurahtaen.
“Hah. Kuinka voisin unohtaa? en vain löytänyt parkkipaikkaa.” Hän hymyili minulle. Emme ole sen illan jälkeen suudelleet tai olleet yhtä lähekkäin. Olemme palautuneet samoiksi ystäviksi, joita aikaisemmin olimme. Huomasin, etten enää ajattele niin usein Niinaa. Voi mennä jopa useita päivä kun edes ajattelen häntä.
Joimme kahvia ja soimme itsellemme hieman herkutella. Tilasimme juustokakun viipaleet ja söimme yhdessä samalta lautaselta. Puhelimeni alkoi yhtäkkiä soida.
“Anteeksi.. tää toosa soi aina kun yritän nauttia jostain paheesta.” Katsoin numero näyttöä, enkä ollut uskoa silmiäni.
“Niina?”
“Hei! Mitä duunaat?” Kuului rakkaani ääni.
“Olen juuri terassilla ystävän kanssa ja nautitaan juuri juustokakun viipaleesta.” Sanoin. Silmiini olivat kyyneleet kihonneet kun kuulin hänen äänensä. En huomannut edes Tarun ilmettä, joka oli surullinen.
“Olet tulossa Suomeen! Koska? Huomenna jo! Tavataan vain Valentinessa.. kello kuusi sopii hyvin!” Olin vallan unohtanut, että olin sopinut, Tarun kanssa että menemme elokuviin huomenna illalla. Lähdin niin hätäisesti pöydästä, etten edes hyvästellyt Tarua kun vain lähdin pöydästä heittäen kympin. Olin niin onnellinen kun rakas oli vihdoin tullut kotiin. Soitin saman päivän aikana Tanjalle ja Leenalle varmaankin tuhanteen otteeseen. Taru ei vastannut minulle, joten en häntä sen enempää häirinnyt. Koko aika kului niin tuskallisen hitaasti. Vähän vajaa kuusi odottelin jo Valentinessa Niinaa. Vilkuilin ympärilleni jos vaikka naista jo näkyisi. Kello tuli kuusi..eikä mitään. Niinaa ei näkynyt. Viisitoista yli… ei mitään. Puoli kuudelta Niina tuli. Hän ei halannut eikä mitään istui vain alas ja katsoi välinpitämättömänä minua.
“Hei! Oletpas sinä muuttunut.” Hän ei näyttänyt enää samalta Niinalta jonka olin tuntenut. Hän näytti vanhentuneen. Aina yhtä laitettu kuin ennenkin.
“Tottakai maailmalla muuttuu. Sinä varmaankin maksat tämän illan. Mä en vielä saanut Sveitsistä toimivaa pankkikorttia.” Nyökkäsin naiselle, joka juuri katseli kynsiään. Söimme, joimme. Annoin lahjan Niinalle. Kultainen kaulaketju.
“hmm. Hieno.” Sanoi Niina ja paiskasi sen pöydälle. Ajattelin vain että hän on matkaltaan väsynyt ja on siksi niin töykeä. Maksettuani lähdimme ulos odottamaan taksia. Niina ei tullut edes lähelleni. Häntä ei edes kiinnostanut.
“Rakas, mikä sun on?” Kosketin hänen kättään. Hän vetäytyi pois.
“Ei mikään. Oon vaan väsynyt.” hän vilkaisi minua sivusilmällä.
“Aivan. Niin ajattelinkin. Haluaisitko päästä nukkumaan vähäksi aikaa luokseni vai onko sinulla jossain huone?”
“Joo. Sinne ajattelinki että mennään. En ottanut edes huonetta kun ajattelin että pääsen sun punkkaan.” Niina sanoi ja astui taksiin takapenkille. Istuimme vierekkäin ja otin hänen kädestään kiinni. Hän jännittyi, mutta ei ottanut kättään pois. Huokaisin jo helpotuksesta, luulin jo ettei hän enää halunnut minua elämäänsä.
“Täällä on muuttunu.. “ Niina sanoi kävellessään ympäriinsä asunnossani. Kannoin kahta painavaa matkalaukkua ja oli hieman poikki kun joudun tulemaan rappusia pitkin. Hissi oli epäkunnossa.
“Joo.. Vaihdettiin just Tarun kanssa taas järjestystä.”
“Tarun?” Niina kysyi.
“Niin, ystäväni. hän on kestänyt mua niin monena iltana kun olen sua kaivannut. Ollut juttukaverina.” Sanoin hymyillen Niinalle.
Niina hymyili. Uskalsin ottaa pari askelmaa lähemmäksi Niinaa.
“olisiko väärin haluta halata sua?” kysyin
“Ei.”
Halasin häntä, luulin ettei hän halannut minua kunnolla, mutta hän oli kietonut kätensä ympärilleni ja painanut kaulaani kasvonsa. Hän halasi minua kunnolla.
“Tää tuntuu niin hyvältä.” Niina sanoi kaulaani.
“Joo.. niin tuntuu.” Olin hieman pettynyt. Johtuiko tämä siitä, että hän oli väsynyt vai johtuiko tämä jostain muusta. En tuntenut samanlaista lämpöä kuin olin ikävöinyt. Luotin siihen, että tämä johtui hänen poissa olostaan. Vein hänet sänkyyn ja hän pujahti vällyjen väliin. Eipä aikaakaan kun hän oli unessa.
Soitin Tarulle uudelleen. Kolmannella kerralla hän vastasi.
“Taru” Kuiva vastaus.
“Hei kaunokainen!” Sanoin.
“Hei.” Kuivuus jatkui.
“Mitä kuuluu?”
“Hyvää.”
“Ajattelin lähtisitkö mun kanssa niihin elokuviin niin ku sovittiin?”
“En tiedä onko se niin hyvä idea kun sun naises on tullu takasin.” nyt oli jo mustasukkaisuutta äänessä.
“Ole kiltti… En haluaisi nyhjöttää täällä ilman seuraa.” Anelin
“Okei.. mutta mä valitsen leffan.” Sanoi Taru jo hieman piristyneempänä.
“Selvä!”
Kävin makuuhuoneessa hakemassa itselleni vaatteet. Niina heräsi sen verran ja kysyi mihin olin menossa. Kerroin käyväni vain ulkona pikaiseen. Taru odotti minua jo lippuluukulla. Hän hymyili enkä voinut olla hymyilemättä takaisin.
“Kiitos kun tulit. En olisi jaksanut olla koko iltaa sohvalla ja katsoa viimevuosisadan uusintoja.”
“no itselläkin oli tylsää.”
Taru halasi minua pikaisesti ja se tuntui niin hyvälle, että aloin kaipaamaan sitä heti kun hän irrotti otteensa. Tunsin omantunnon pistoksen sydämessäni muistaessani Niinan sängyssäni. Taru meni edeltä teatteriin ja kävelin hänen perässään. Ajattelin Niinaa. Ihan niin kuin hän ei enää välittäisi minusta. Unohdin kuitenkin hänet kun Taru vieressäni tarrautui käteeni kiinni kauhuleffan aikana. Lämmin tunne kädessäni sai minut tuntemaan outoa halua olla hänen kanssaan. Elokuva päättyi hyvin romanttiseen suudelmaan, enkä voinut olla katsomatta Tarua, joka melkein vuodatti kyyneliään kohtauksen tähden. Hän katsoi minua niin surullisena ja hän oli niin lähellä minua, että olisin melkein voinut suudella hänen huuliaan taas. Valot syttyivät kuitenkin salissa ja tunnelma katosi musiikin myöden. Havahduimme kumpikin todellisuuteen ja Taru korjasi lasejaan silmillään. Nousimme ylös ja leffateatteri ulkopuolella hyvästelimme halauksella. Kumpikaan ei olisi halunnut päästää irti. Lähdin takaisin kotiin löytäessäni tyhjän vuoteen, mutta pesuhuoneesta kuului veden lotina, joten tiesin Kullan olevan suihkussa. Istuin olohuoneessa puhelin kädessä. Hain Tanjan numeron ja soitin hänelle.
“Hei kaunokainen!” Kuului kun Tanja vastasi.
“Hei itsellesi!”
“Mites teillä menee?”
“Niina on juuri suihkussa. On nukkunut melkein siitä asti kun tulin takasin leffasta.”
“Olitko yksin?”
“En. Olin Tarun kanssa.”
“Onko teillä jotain meneillään”
“No ei tietenkään. Rakastan Niinaa ja Taru oli seuranani sen aikaa kun kaunokainen nukkui kauneusuniaan…” hykersin. Toivottavasti Tanja ei huomaa epämukavaa oloani, jonka oli minulle aiheuttanut. Pieni hiljaisuus jatkui toisessa päässä.
“NOh.. mitäs meinaatte tehdä tänään?” Kysyvä ääni kysyi.
“Se riippuu Niinasta mitä hän haluaa tehdä. Oikeastaan haluaisin itse olla kotona ja kuulla millaista on elää ulkomailla.” Sanoin. Halusin kuunnella Niinaa. Rakastin hänen ääntään. Kuulin ääniä makuuhuoneesta ja menin katsomaan rakasta, joka juuri vaihtoi vaatteita päälleen.
“Hei.. mun täytyy nyt lopettaa. Kulta tuli juuri suihkusta.”
“Okei! pidä hauskaa.” Tanja sanoi ilkikurisella äänellä.
Katsoin Niinaa, joka ähelsi vaatteidensa kanssa. Ihan kuin miettisi mitä laittaisi päälleen.
“Mitä mietit?” Kysyin.
“Mulla on tänään menoa. Menen keskustelemaan muutaman kuvaajan kanssa uusista alueista. Sen jälkeen menen illalliselle niiden kanssa ja juotan ne humalaan. Sen jälkeen ne allekirjoittaa ihan mitään vaan.” Niina hymyili pirullista itseään.
“Ai.. No tarvitset varmaan avecia? Laitan vain itseni äkkiä valmiiks.” Aukaisin vaatekaapin oven.
“Ei. En tarvitse. Parempi kun et tule. Se on tosi tylsää.. sitä paitsi sulla on varmaan ollu raskas päivä. Voisit ihan jäädä kotiin nukkumaan.” Niina sanoi häärätessään.
“Aivan. On ollut hieman raskas päivä. Väsyttääkin pikkasen, mutta haluaisin tietää enemmän mitä sä teet maailmalla.” Petyin. Katsoin naista, joka vain hääräsi. Hän ei ole katsonut kertaakaan minua päin, kun olin huoneeseen tullut.
“Mä voin kertoo kaiken sulle huomenna!”
Hän halasi pikaisesti ja antoi suukon poskelle.
“Heippa!”
Jäin äimän käkenä seisomaan keskelle makuuhuonetta, enkä edes oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Ihan niin kuin ennenkin. Yksin kotona. Otin jääkaapista itselleni pullon valkoviiniä, Feteascaa. Taru suositteli tätä. On kuulemma yhtä hyvää kuin El Tiembo vielä parempaakin. Halpaviineissäkin on hyviä helmiä. Ei se hinta merkitse mitään vaan maku. Otin lasin itselleni ja meinasin aukaista pullon, kunnes ajattelin. Taru suositteli niin hän saa sen minun kanssani juodakin. Otin toisenkin lasin pöydälle ja aloin keräämään tavaroita. Otin viltin piknik-koriin ja muutaman palan eri juustoja. Muistin että onhan minulla punaviiniäkin. Olin kerännyt kaikki tarvittavan mukaani kunnes muistin. Mitä jos Tarulla on jotain muuta menoa tai ei ole kotona. En voi noin vain mennä ilmoittamatta mitään.
”Hei kaunokainen!”
”No hei!”
”Onko sulla menoa tänään?”
”Ei, Katselen nyyhkyleffaa ja itken mukana. Ajattelin mennä nukkumaan vaikka ei vielä kyllä väsytä.”
”Noh. Ole valmiina puolen tunnin päästä ja tule alakertaan. Mulla on suunnitelmia.”
”Etkö olekaan Niinan kanssa?”
”No en. Niina meni vikittelemään kuvaajia, enkä voinut mennä mukaan. Kuitenkaan en aijo viettää iltaa yksin kotona ja katsomassa nyyhkyleffoja pitkin iltaa, joten ole valmis 25 minuutin päästä.” Sanoin ja lopetin puhelun. Kävelin reippain askelin Tarun asuntoa kohti ja näin kukkapensaan ojanpientareessa. Katkaisin siitä yhden kukan ja asetin sen korin päälle kiinni, ettei se tippuisi ja menettäisi kaunista muotoaan. Matka ei ollut pitkä, mutta halusin antaa hänelle aikaa valmistautua. Toisin sanoen vaihtaa kuluneen yöpaitansa johonkin vähän peittävämpään. Odotin alakerrassa varmaan kymmenen minuuttia kun Taru liihotti rappusia alas.
”Moi!” Sanoi hän.
Hymyilin hänelle ja ojensin kukan.
”Ole hyvä kaunokainen!” Taru punastui.
”Kiitos… mi-mihin me olemme menossa?”
”Ajattelin piknikkiä..”
”Ihanaa.. en ole ollutkaan aikoihin missään piknikillä. Juuri jotain romanttista kun olen katsonu sitä nyyhkyleffaa.”
Keskellemme laskeutui hiljaisuus. Ei mitenkään outo eikä kiusallinen. Vaan sellainen mukava ja rauhallinen. Saavuimme joen rannalle, josta näki hyvin auringon laskun. Levitin viltin.
”Olkaa hyvä arvon neiti.”
”Kiitos” Sanoi Taru ja laskeutui viltille ojentamani käden varassa. Istuin hänen viereen ja otin juustot ja viinin laukusta. Aukaisin pullon ja huomasin naisen seuraavan liikkeitäni erittäin tarkkaan.
”Mitä?”
”E-ei mitään.” Sanoi Taru. ”Katsoin vain kuinka kauniit kädet sulla on.”
Menin hieman hämilleni ja vilkaisin käsiäni. ”No en nyt tiiä.” Sanoin ja annoin viinin hetken hapettua.
”No millaista elokuvaa katselit?” Muutin aiheen toiseen.
”No siinä oli tyttö ja poika… ja tyttö.” Taru kertoi elokuvan juonen, jossa tyttö saa tyttönsä itselleen niin romanttisella tavalla. Kohtaus, jossa naiset istuivat veneessä ja suutelivat sai minut haluamaan suudella Niinaa..tai oikeastaan.. katosin Tarun täyteläisiä punaisia huulia. Säikähdin omia ajatuksia. Olimme vain kavereita ja Taru on nyt minun kanssani piknikillä kun Niina ei voinut tulla. Otin lasit käteeni ja kaadoin valkoviiniä laseihin. Ojensin naiselle toisen, joka katsoi minua pieni puna kasvoillaan. Ajattelin, etten enää viitsi kiusata. Tosin en edes ymmärtänyt miksi nainen punasteli. Se mieltäni kutkutti jonkin aikaa. Kuitenkin keskustelu vaikeni ja Taru painautui lähemmäksi minua kun maistelimme juustoa, jota hän tunki suuhuni ja minä hänen. Tarun viini oli hyvää, jota oli pari päivää sitten suositellut minulle. Sellainen puolimakea eikä mitenkään raa’an makuinen mitä yleensä halpaviinit.
”Eikö sun pitäis juoda tätä viiniä Niinan kans?”
”Ei. Sä tätä viiniä suosittelit mulle, jonka ajattelinkin sun kanssas juoda. En vain tiennyt että Niina oli tulossa Suomeen. En olisi sitä edes juonut hänen kanssaan. Niina ei meinaan pidä viineistä. Raaka viski on enemmän hänen alaansa.” Sanoin ja otin rypäleen korista suuhuni.
”Hei! mäki haluun!” Taru huudahti. Otin toisen korista ja kiusasin Tarua, joka oli laskenut päänsä syliini. ”Hei! Anna nyt se saamarin rypäle!” Taru naurahti. Annoin ja tunsin hänen kielensä koskettavan sormeani. Huokaisin kosketuksesta, mutta muuten peitin tunteeni. Ne jylläsivät niin lujaa sisälläni, etten enää tiennyt mitä halusin. Tiesin, että pidän Tarusta ja kaipaan naisen kosketusta ihollani. Mutta rakastan Niinaa, jonka kosketusta oikeasti halusin. En halunnut mitenkään käyttää sylissäni makaavaa naista hyväkseni. Rakastan Niinaa… Ajatukseni katosivat Niinasta kun tunsin Tarun huulet kaulallani, poskellani ja huulillani. Maailma hävisi ympäriltämme. Nousin pilviin…
”Ei.. ei.. pakko lopettaa.” Sanoin. Otin Tarua hellästi hänen kasvoistaan kiinni ja yritin työntää häntä kauemmaksi, mutta tunsin oloni voimattomaksi.
”Ei tarvitte lopettaa.. ei.” Taru hoki edelleen suudelleen.
”Täytyy.. en halua käyttää sua hyväkseni.” Huokasin. ”En tiedä mitä haluan…” Sanoin.
Taru ymmärsi mitä tarkoitin. Hän vastahakoisesti vetäytyi minusta pois. ”Ymmärrän..”
Hän meni vähän kauemmaksi mitä aikaisemmin oli.
”En nyt tarkoittanut, että sun tarvis mennä toiselle puolelle vilttiä.” sanoin hieman loukkaantuneena.
”Et ymmärrä. Jos en mene kauemmaks susta.. mä en pysty pitämään näppejäni erossa susta. En varsinkaan sun huulista.”
Olin otettu ja hymyilin. Joimme viinin loppuun ja makasimme viltillä katsoen taivasta. Otin Tarua kädestä kiinni. ”Ei kai haittaa…?”
”Ei..” hän vastasi ja tiukensi otettaan.
Kello oli jo paljon kun aloimme keräämään tavaroita kasaan.
”Mulla oli tosi ihana ilta.” Sanoi Taru.
”Niin mullakin.” Sanoin.
”En haluais, että tää ilta loppuu nyt jo.” Taru jatkoi.
”No mennäänkö käymään yhdellä.. vaikka Dinossa?”
Se oli sitten päätetty. Jatkot siellä.
Kävelimme vieretysten minun asunnolleni, koska Dino oli saman matkan varrella niin turhaan raahata kaikki tavarat sinne ja takaisin asunnolle. Hissimatka tuntui kiusalliselta olin niin lähellä Tarua. Naista, johon olisin vain halunnut painautua ja vietellä taivaaseen. Heitin tavarat keittiöön ja kävin vessassa pikaiseen. Tarunkin oli käytävä.
”Laura..”
”Niin…?”
”Mitä varten teidän vessasta löytyi silmätippoja?”
”silmätippoja?” olin hieman hämmentynyt. Omani olivat jo loppuneen kuukausi sitten enkä enää niitä tarvitse.
”Niin.. ne oli sellaisessa tuplapakkauksessa. Toinen pullo oli viety.”
”Ne on varmaan Niinan. Sillä vähän verestikin silmät kun nähtiin. Luulin että se oli niin onnellinen että oli itkenyt. mut.. nyt ainakin tiedä etten ole syypää kyyneliin.” Olin pettynyt jo kaksi kertaa Niinaan, eikä tätä tuntunut haittaavan se ollenkaan.
”Varaa toi tyhjä pöytä tosta mä tarjoon tämän kierroksen.” Sanoi Taru ja osoitti pöytää oven vierestä. Oli ihana ilta istua muutenkin ulkona ja katsella taivaalle raukeavia tähtiä. Istuin pöydässä ja sytytin tupakan. Ajattelin silmätippoja, joista Niina ei sanonut mitään. Toisaalta ei hän ole kerinnyt mitään sanomaan. Hyvä jos illallisella sanoi edes kymmenen sanaa. Turhia täytesanoja, jotka olisi vain voinut nyökätäkin.
”Ole hyvä arvon neiti!” Sanoi Taru, joka toi kaksi kilkennyä pöytään.
”Kiitos..” Hän huomasi, että olin vähän apea. Ei sanonut mitään, mutta alkoi kertoa mitä oli hänellä töissä tapahtunut. Saimme kumpikin hyvät naurut. Taru haki kolme kierrosta yhteensä ja aloimme olemaan aika juhlatunnelmassa. Pääasia kuitenkin oli, että oli hauskaa. Nauroimme juuri kun näin tutun hahmon raahaavan jotain tajutonta naista ulos baarista.
”Niina?” Sanoin ja nainen säpsähti.
”No hei. Mitä sä täällä teet?”
”No en halunnu kotona olla yksin näin nättinä iltana.”
”Jaa.” Sanoi nainen, joka katsoi Tarua.
”Tässä on Taru. Ystävä, josta olen puhunut. Taru.. tässä on Niina.” Esittelin heidät.
”Moi..” Tuli kummankin suusta.
”Joo. Mä vien tän naisen kotiin. Joku laittoi tyrmäystippoja sen paukkuun ja nyt se on ihan pihalla.” Tanja ja Leena tuli ulos baarista, jotka pelästyivät nähdessään minut.
”Moi.” Sanoi kummatkin ja minä vain nyökkäsin.
”Ai sä vieläkin kannat noita kahta naakkaa mukanas.” Sanoin.
Meistä ei kukaan halunnut, että Niina saisi tietää ystävyydestämme. Onneksi Taru ei sanonut mitään, vaikka tiesi vanhoista riidoista.
”Joo. vieläkin. Kuule. En tiiä tulenko yöksi kotiin. ajattelin kattoo selviikö tää neiti huomiseen ilman häpeää.” Niina sanoi ja lähti eteenpäin.
“Selvä..kulta. Tee niin. Mä odotan sua kuitenkin.”
Aloin tuntea oloni todella typeräksi. Miksi Leena ja Tanja olivat Niinan mukana ja miksi Tanja ei sanonut mitään? Taru näki ajattelevat kasvoni ja kosketti kättäni.
“Älä mieti tänään. Mieti vasta huomenna.”
“Joo.. haluaisin vaan tietää.. miten on mahdollista, ettei Tanja sanonut mitään kun soitin sille.”
“Ehkä se ei halunnu loukata sua.”
“Niin varmaan…” Sanoin ja vaihdoin saman tien puheen aihetta leffaan, jonka kävimme katsomassa.
Istuimme jälleen samassa paikassa. Katselimme auringonnousua. Taru oli jalkojeni välissä ja nojasi minuun. Kiedoin kädet hänen ympärilleen ja laskin pääni hänen hartialleen.
“Tulistiko luokseni kahville? En ajatellut enää nukkua tänä yönä. En saa muutenkaan nukuttua enää.” Taru sanoi. Kasvoilleni levisi hymy.
“Se olisi ihanaa.”
Tuoreen kahvin tuoksu sai minut hyvälle tuulelle, enkä ajatellut enää Niinaa. Mielessäni vain oli Taru, joka kaivoi jääkaapista aamupalatarvikkeita. En voinut olla katsomatta hänen takamustaan. yhtäkkiä puhelimeni pärähti. Tuntematon numero.
“Haloo!” sanoin.
Taustalta kuului jotain outoa muminaa.
“Hyvä tyttö.. vielä vähän enemmän…” Ääni kuulosti jotenkin tutulta mutta en osannut yhdistää sitä kehenkään. “Noin juuri… “ Ihan kuin joku olisi taustalla kuvannut. “Ota se suuhun nyt!” kuulu kovempi ääni. “Hyvä..”
“Voi paska!” Ja yhteys katkesi. Ihan kuin ääni olisi kuulunut Niinalle. Yritin soittaa hänelle takaisin, mutta se meni suoraan vastaajaan. Puhelin taitaa olla kiinni.
“Mikä toi oli..?” Kysyi Taru, joka kaatoi juuri kuumaa kahvia mukiin.
“Toi oli niin outo puhelu.” kerroin siitä Tarulle, joka sanoi, että se oli varmaan väärä numero. Puhelu kuitenkin unohtui kun astuimme Tarun parvekkeelle nauttimaan aamuauringosta.
“Tulee kaunis päivä..”
“Niin tulee. mitä meinaat tehdä tänään?” Hän kysyi varoen.
“Vietän pitkän päivän Niinan kanssa. Meidän on aika jutella kunnolla pitkästä aikaa.”
“Mistä?” Varovaisuus jatkui.
“Tulevaisuudesta ja siitä talosta Italiassa..” Hymyilin idealle. Minä ja Niina. Italiassa yhdessä ottamassa aurinkoa ja viettämässä näin aikaa kuin nyt Tarun kanssa. Näin sivusilmällä, ettei Taru ollut oikein tyytyväinen, mutta en uskaltanut kysyä. Luulen, että hän on kai jollain tavalla kiinni minussa. En voi kieltää, ettenkö himoitsisi naisen kosketusta ja Taru olisi mielellään se, joka koskettaisi. En vain voi antaa hänen, koska rakastan Niinaa. Menimme sisälle katsomaan aamupiirrettyjä. olimme kumpikin aikuisia, mutta kukaan ei kiellä pientä älyvapaata katseltavaa varsinkin näin aamuisin. Makasimme kumpikin Tarun sängyssä, kunnes huomasin silmieni lupsuvan kiinni. En enää voinut pidätellä unta, joka painoi silmäni kiinni. Tunsin jonkun vain silittävän kasvojani ja kuulin kuiskauksen: ”Nuku vaan, kultaseni. Nuku..” Ja minä nukahdin. Havahduin yhtäkkiä huomaten, etten ollutkaan kotona. Vaan olin kietonut Tarun syliini kiinni, joka nukkui niin levollisena sylissäni. Tarkastin puhelimeni. Ei yhtäkään puhelua saati tekstiviestiä. Mietin olisiko Niina kotona vai olisiko edelleen pelastamassa sitä naista. Yritin jälleen soittaa Niinalle. Edelleen vastaaja. Kello oli kolme päivällä ja minä vain tiukensin otettani Tarun ympärillä. Kuinka olenkaan kaivannut tätä. Läheisyyttä. Laitoin Tanjalle viestiä oliko hän kuullut mitään Niinasta. En oo.. se meni sen naisen kans. Anteeksi kun en kertonu et Niina on meille tulossa. Se ei halunnu kertoo sulle. Nii.. olis muutakin asiaa siitä naisesta, jonka kans se lähti. T.Leena ps. Tanja nukkuu. Viesti sai minut hämilleni. Nousin vuoteesta ja menin parvekkeelle. Soitin Leenan numeroon, joka vastasi toisella tuuttauksella puhelimeen.
“Hei kaunokainen!” Kuului Leenan aamu-uninen ääni.
“Hei.. niin mitä siitä naisesta.”
“No… kun lähdimme viettää iltaa.. Niinalla oli sama katse mikä sillä on monesti. Se suunnitteli jotain.” Leena hieman kakerteli.
“Ai on vai.. ei koskaan minun aikanani.”
“Sä olit erikoistapaus jostain syystä, mut mä luulen tai oikeastaan tiedän että Niinalla on ihan muuta mielessä kuin sinä.”
Pitkä hiljaisuus seurasi tästä. Tuntui kun olisi sydän revitty rinnastani irti ja heitetty susille.
“Toi sattui.”
“Sori, mut se nyt vaan sattuu olemaan totuus.”
“..en koskaan uskonu että teistä tulee samanlaisia kusipäitä kun Niina tuli takaisin. Luulin, että me oltaisiin ystäviä. Me kaikki neljä tultaisiin toimeen ja voitaisiin käydä kaikki neljä yhdessä ulkona. Taisin vaan kuvitella. Olis pitäny arvata!” Löin luurin korvaan, enkä voinut estää kyyneliä, jotka valuivat holtittomasti poskilleni. Tunsin käden olkapäälläni.
“Hei.. mikä sun on…?” Taru kysyi ja polvistui eteeni.
Halasin naista ja kerroin nyyhkyttäen mitä oli tapahtunut. Taru oli hiljaa koko ajan, jota hänelle nyyhkytin. Puhelin oli täynnä tekstiviestejä Leenalta, joista en lukenut yhtäkään. Taru tosin luki ne.
“Leena on pahoillaan….”
“Niin varmaan!”
“Joo.. oikeesti. Siitä naisesta… Kuunteletko hetken?”
“Joo.”
“Se nainen, jonka Niina “pelasti” eilen… ei oikeesti pelastanu.. vaan… Niina oli ite laittanu silmätippoja sen naisen lasiin. Niina oli kuulemma katsonu sitä jo jonkun aikaa… ja halus saada sen itelleen. Muistatko miten sä ja Niina tapasitte?”’
“Niina pelasti mut…” sanoin.
“Miten….?”
“Joku oli….” Ymmärsin yhtäkkiä mistä oli kyse. en halunnut uskoa sitä. “Ei voi olla totta…”
“Niin…?”
“Joku oli laittanu tyrmäystippoja mun lasiin..”
Taru oli hetken hiljaa, hän näytti miettivän mitä uskaltaisi sanoa.
“No ei tää nyt kaikki ole ihan varmaa.. mut kannattais varmaan puhua Niinan kans. Leena ja Tanja on sun puolellas. Ne on miettinyt pitkään miten ne vois kertoo tän sulle. Leenalla meni hermo Niinaan ja Tanja.. taitaa pelätä jollain tavalla Niinaa.”
“En halua uskoa.. mä tarvitsen aikaa.. anteeksi.. mut.. mun täytyy mennä.” Sanoin Tarulle, joka ei millään olisi halunnut päästää minua lähtemään.
“Ei, Laura.. Jää tänne.. ole kiltti.”
“Ei Taru! Mun täytyy saada miettiä! siihen mä en tarvis sua!” sanoin ja lähdin.
Kävelin pitkin katuja pää painuksissa. Vastaantulijat väistelivät minua. Alkoi sataa, mutta en välittänyt siitä vaikka vaatteet kastuivat. Yritin soittaa Niinalle, mutta edelleen meni vastaajaan. Olin niin vihainen ja pettynyt. Olinko tosiaan ollut niin tyhmä? Kaiken tämän ajan olen ollut vain yksi kenties miljoonista naisista, joita rakastamani nainen oli käyttänyt hyväkseen. Huomasin olevani kotini alaovella. Katsoin haikealla mielellä kerrostaloa ennen kuin kaivoin avaimet taskustani. Hissin ovessa oli jokin lappu. Toivoin, ettei siinä vain lukisi rikki. No, ei siinä lukenut rikki vaan EPÄKUNNOSSA. Tämäkin vielä! perkele! Kiipesin hitaasti rappusia ja ajattelin ettei tämä tuntunut yhtään miltään verrattuna kipuun, jota tunsin sydämessäni Niinan tähden. Tulin oveni eteen ja pyörittelin kotiavaintani kädessäni. ihan kuin harkitsisin menenkö sisään vai en. Kotini oli muuttunut minulle ahdistukseksi, mutta pakotin itseni sisään asuntoon, joka oli ollut niin täynnä rakkautta Niinaa kohtaan. Jokin oli siellä muuttunut. Siihen oli tullut häivähdys Tarua. yhteinen kuvamme oli eteisen seinällä, jossa halasimme toisiamme ja hymyilimme kameralleni. Hänen unohtunut huivinsa roikkui edelleen hattuhyllyni tangolla. Kosketin sitä ja palasin hyviin muistoihin. Havahduin siihen kun joku kosketti minua olalle. Säpsähdin. Tämä joku oli Niina.
“Mikäs nyt?”
“ei mitään. en vaan uskonut, että olisit jo tullut takaisin.” Näin kameran keittiön pöydällä.
“Minulla olisi hieman asiaa…” sanoin ja menin kameran eteen. Nostin sen käteeni.
“No kerro.” Sanoi nainen huoletta.
“Kuka se nainen oli?” hypistelin edelleen kameraa.
“se oli joku Emma. miten niin?”
“Kuulin jutun, josta en tiedä mitä ajatella.” Vilkaisin Niinaa, joka aukaisi jääkaapin oven ja otti mehupurkin hyllyltä.
“No anna jo tulla!” Niina kulautti suoraan purkista mehua kurkustaan alas.
“Älä korota turhaan ääntäsi. Kuulin, että olit jo jonkin aikaa katsellut tätä Emma-naista. Kuulin myös sellaista, että olit itse laittanut tyrmäystippoja naisen lasiin.”
“PASKAA! mistä sä tollasta kuulit?” Niina tuhahti.
“Sitä jos et itse tiedä olet todella tyhmä. Kuulin myös jotain muuta.” Pidin hiljaisuutta yllä ja katsoin mitä Niina teki. hän syöksyi puhelimeen ja alkoi näpytellä viestiä jonkulle. Todennäköisesti Tanjalle.
“Kuulin, että olin itse yksi sinun viattomista uhreista.”
Niina pysähtyi vallan ja katsoi minua silmät suurina. Hän ei saanut sanaa suustaan hän vain haukkoi happea kuin kala kuivalla maalla.
“Kiitos. Nyt tiedän, että juoru on totta.” katsoin kameraa kädessäni. “Kuinka paljon rakastinkaan sinua.. kuinka paljon odotin sinua kotiin. Et halunnut tulla vaan vietit aikasi muiden naisten luona. Tanja ja Leena joutuivat valehtelemaan puolestasi minulle. Tiesitkö, että he ovat nykyään minunkin ystäviä.” Viha alkoi hiljalleen vallata mieleni….
“Hei… älä sä tule mulle saarnaamaa mistään! sä et tiedä hevonhelvettiä mun elämästä mitään! Sä et tunne mua!” Niina alkoi huutaa.
“Niin juuri! En tunne, enkä usko että koskaan edes halua tuntea sua! Sinä Olet kieroin paskiainen, jonka olen tavannut! Kerää luusi ja painu helvettiin minun kodistani! Helvettiin, jonne sinä kuulut!” Paiskasin kameran lattiaan, joka levisi tuhansiin pieniin osiin.
“Saatanan ämmä! Rikoit mun kameran!”
“Minä sen olinkin ostanut sulle! Oman voi aina rikkoa! Kerää jo kamasi ja painu helvettiin!” Käänsin selkäni naiselle, joka siinä samassa hyökkäsi kimppuuni. Ennen kuin menetin tajuntani vajosin lattialle ja maistoin vain veren maun suussani.
Havahduin kylmään lattiaan, joka hyväili julmasti verisessä lammikossa poskeani. Jokaista kohtaa kehossani sattui. yritin olla yskimättä, mutta en voinut. Oksensin verta ja limaa. Kukaan ei tullut. Niina oli kai lähtenyt. Ryömin lähemmäksi keittiön pöytää. Muistelin, että olisin laskenut puhelimen siihen. Kurotin minkä pystyin. Kamppailin hetken. Kunnes puhelin osui käteeni. Valitsin Tarun numeron pikavalinnasta.
“Laura! Missä sinä oikein olet ollut!” Kuului huudahdus.
“Auta…” Pystyin juuri sanomaan kun taas menetin tajuntani.
Tunsin kuinka lämmin käsi koski poskeani, tunsin jonkin märän tippuvan poskelleni. Minut nostettiin ylemmäksi ja ylemmäksi. lämpöön. Kirkas valo häikäisi silmiäni.
Heräsin hiljaisuuteen. ainoastaan jokin piippasi aina silloin tällöin korvani juuressa. En enää tuntenut kipua. Tunsin jonkun pään vasemmalla puolella käteni päällä. Ensin pelkäsin mutta huomasinkin Tarun nukkuvan vierelläni. Kyyneleeni alkoivat tippua, koska nyt huomasin, että olin turvassa. Kuinka silmäni olivat auenneet oikealle rakkaudelle, joka juuri nukkui vieressäni. Tunsin nyt kuinka paljon hän rakasti minua ja kuinka rakastinkaan häntä. En enää ollut sokea lepakko päivän valossa vaan ihminen, joka päästi rakkauden sydämeensä oikealta ihmiseltä. Taru heräsi ja katsoi minua silmiin. Ihan kuin hän olisi tiennyt mitä ajattelin… sillä hän koski poskeani ja kuiskasi: “Tiedän rakas, Tiedän.” Tunsin hänen pehmeät huulensa omillani. Olin palannut tuuliajoltani kotiin.
THE END