Sisustus tai sen puute on jokaiselle henkilökohtainen asia - koti on aina asujansa näköinen vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Näin ollen erilaisia sisustustyylejä löytyy vähintään yhtä monta kuin ihmisiäkin eli siis aika paljon. Yleistäminen on kuitenkin aina yhtä kivaa, joten marssitetaanpa esiin muutama tyypillinen sisustustyyli, jotka karkealla seulalla kattanevat suuren osan suomalaisista kodeista. Lue eteenpäin ja tunnista itsesi!
Wallpaper
Wallpaper-sisustustyyli on saanut nimensä kuuluisan samannimisen sisustuslehden mukaan, mutta sitä kutsutaan snobimmin myös skandinaaviseksi neomodernismiksi, mikä miellyttääkin Wallpaper-sisustajaa - siitäkin huolimatta, että tyylillä on yhtä vähän tekemistä Skandinavian kuin neomodernisminkaan kanssa.
Wallpaper-tyylissä kaikki on harkittua, harmonista ja niin viimeisen päälle trendikästä, että heikoimpia ahdistaa. Sisustuksen lähtökohtana on normaalisti hyvin aistikas harmaasävyinen ja suorakulmainen runko, jota täydentämällä haetaan tasapainoista lopputulosta. Yleensä hyvin minimalistisesta kokonaisuudesta nostetaan esiin harkiten yksi tai useampia kohokohtia, olipa kyseessä sitten erikoinen esine, tehosteväri tai vaikkapa ikkunasta avautuva maisema. Peruslähtökohta on, että kaikki materiaalit ja sävyt ovat rehellisiä ja konstailemattomia: tumma tai vaalea puu, ruostumaton teräs, kirkas tai opaali lasi sekä hiotut kivipinnat ovat wallpaper-sisustajan lempimateriaaleja. Valo, varjot, kiillot ja heijastukset ovat nekin yhtä tärkeitä elementtejä kuin konkreettiset materiaalit. Tyylille on ominaista myös se, että se keskittyy tilassa olevien esineiden sijasta itse tilaan; varsinainen esineistö toimii vain säestävänä tekijänä. Minimalismi on kuitenkin vaikea taiteenlaji, ja huolimaton sommittelu usein heikentää kokonaisuuden tavoitteita. Toisaalta onnistunut wallpaper-sisustus avartaa tehokkaasti sekä tilaa että lompakkoa.
Vaikka wallpaper-tyyli onkin kontrollifriikin märkä päiväuni, se on omiaan ennen kaikkea huolelliselle ja ahkeralle sisustajalle. Toiseksi pahin virhe on tinkiä hinnasta ja laadusta. Pahin virhe kuitenkin on tinkiä laadusta mutta ei hinnasta: valitettavan moni astuu harhaan ostaessaan kallista designia mutta saadessaan aikaan kokonaisuuden, joka ei ole wallpaper-tyyliä vaan kitschiä. Harkitseva ja tunnollinen sisustaja kuitenkin varmasti onnistuu, kunhan vain muistaa sen, minkä arkkitehti Mies van der Rohe muisti: Less is more! Vähemmän on enemmän!
Toukola
Toukola (subst.) Maalaispirtiksi sisustettu kaupunkiasunto (Adams, Lloyd: Elimäen kootut tarkoitukset).
Toukola pursuaa lämmintä kodin henkeä, yhteisymmärrystä ja pullantuoksua - joskus jopa ällötykseen asti. Sisustuksen päämateriaali on puu eri sävyissään: tyypillisesti kyseessä on klassiseen tai nikkarityyliin muotoiltu ja vaaleansinisellä tai valkoisella kuultomaalattu koivu- tai mäntyvoittoinen esineistö. Muita tyypillisiä materiaaleja ovat parketti sekä ehdottomasti tapetit, jotka mielellään ovat heleäväriset ja kukkakuvioidut. Ainakin niissä on jonkin sortin koristeboordi. Toukolan ehdoton sydän on Pentikin keramiikka-astioita pursuava keittiö. Esineistö on usein vanhaa (hyvä) tai tekovanhaa (paha) - ero näiden välillä on samaa metafyysistä luokkaa kuin ero caffellatten ja Café Latten välillä. Toukola-tyylistä voidaan erottaa kaksi pääluokkaa, joista toisen tyypilliseen esineistöön kuuluu edellä mainittujen lisäksi lajitelma kärrynpyöriä, leipälapioita, hevosenlänkiä sekä muuta asiaankuuluvaa maalaisrekvisiittaa. Tyylin hienostuneempi pääluokka sen sijaan luo parhaimmillaan hyvin kodikkaan ympäristön, jossa on kiva lokakuun pimenevinä iltoina siemailla haudutettua teetä samalla kissaa paijaten.
Toukola on tyypillinen naisellinen koti, jossa yleensä asuu lapsiperhe kissoineen. Sanomattakin siis lienee selvää, että sen kohdalla gaydar ei liiemmin hälytä. Jos kuitenkin olet mies ja huomasit juuri asuvasi toukolassa, pitäisi hälytyskellon pärähtää. Joko olet testosteronihoidon tarpeessa tai sitten vaimosi ei tiedä sinun surffailevan gay-sivustoilla.
Kirpputori
Kirpputorityyli, jota kutsutaan myös pop-antiikiksi, on tässä esitellyistä tyyleistä ehdottomasti retrohenkisin. Tämä kierrätykseen ja luovaan uusiokäyttöön perustuva tyyli lienee samalla myös edullisin sisustustapa. Joidenkin mielestä se on lisäksi myös elämäntapa.
Vanha käyttötavara palaa kotien koipallontuoksuisista komeroista kiertoon keskimäärin 20-30 vuoden viiveellä kirpputorien, kuolinpesien ja kaatopaikkojen kautta. Tällä hetkellä siis kiertävä uusiotavara on tyypillisimmin kotoisin 70- ja 80-luvuilta, joskin sekä vanhempaa että uudempaa roinaa on löydettävissä milloin mistäkin. Kirpputorityylin luonne onkin kollaasimainen: eri tyylit, värit, materiaalit ja muodot vaihtelevat esineestä toiseen. Oman lukunsa tässä tyylissä muodostaa itse kelvottomasta romusta nikkaroitu esineistö: esimerkiksi vanha tynnyri muuttuu helposti näyttäväksi pöydäksi tai vanhasta säilyketölkistä sukeutuu mielenkiintoinen kukkaruukku - mahdollisuuksia on enemmän kuin keksitkään! Pahimmassa tapauksessa innokas sisustaja huomaa kuitenkin pian elävänsä keskellä pöyristyttävää jätekasaa, josta on vaikea päästä eroon edes ilmaiseksi. Harkinnalla kuitenkin on mahdollista ja jopa todennäköistä onnistua luomaan viihtyisä ja ennen kaikkea omaperäinen koti. Tyylin yksi suurimpia arvoja lieneekin henkisellä puolella: monella esineellä on oma tarinansa ja osa niistä on jopa ainutlaatuisia uniikkikappaleita.
Kirpputorikoti alkaa syntyä tyypillisimmin tilanteessa, jolloin nuori muuttaa pois kotoa ja saa vanhempien arvottomat roinat mukaansa, siksi kunnes "sinustakin tulee kunnon aikuinen ja sinulla on varaa ostaa itse huonekalusi". Tyyppillinen kirppissisustaja onkin nuori ja aatteiltaan todennäköisimmin punavihreä. Tai sitten vain armottoman saita tupajäärä.
Kitsch
Kitsch on sisustuslajien Matti Nykänen: niin mauton että pahaa tekee. Se onkin sisustuslajeista ainoa, jonka tiedetään aiheuttavan epilepsiaa.
Kitsch on kaikkea värikästä, karvaista, kiiltävää ja söpöä. Kitsch on vallatonta ja iloista, kitsch on karmeaa ja se oksettaa. Muovikukat ovat aitoa kitschiä. Muovikukkien terälehdillä olevat kastepisarat ovat aitoa kitschiä. Krusifiksit ja suojelusenkelitaulut ovat aitoa kitschiä. Kaikki mikä on Aitoa Muovia on kitsciä. Joulutontut ja pääsiäistiput ovat aitoa kitsciä. Abfabin Bubble on aitoa kitschiä. Kiinalaisten ravintoloiden sisustus on aitoa kitsciä. 80-luku on aitoa kitschiä. 90-luku on aitoa kitschiä. Millennium se vasta aitoa kitschiä onkin! Kaikki mikä tulee Jenkeistä tai Japanista eikä liity autoihin tai kodinelektroniikkaan niin ihan niin maan mahdotonta kitschiä. Erityisen hirvittävää kitschiä löytyy Stockan matkamuistomyymälästä. Pöyristyttävällä tavalla luotaantyöntävintä kitschiä ovat "Marjukan keittiö on kodin sydän" ja "Kyöstin sauna on kodin sydän" -tyyppiset kammottavat ilmestykset. Kitsch on kerrassaan hirveää ja silti kaikki rakastavat sitä!
Kuten jo aiemmasta voi päätellä, kitsch-sisustaja on vallaton veikko: iloisessa muovimaailmassa on helppo ottaa löysin rantein. Hänen ei edes tarvitse vaivautua tulemaan kaapista ulos - sisustus tekee sen hänen puolestaan!
Ikea
Ikea on niin umpiruotsalaista että voi härregyyd! Tämä huonekalupuulaaki on sisustanut länsinaapurimme kansankotia sosialidemokraattisella pieteetillä jo vuosikymmenet ja myy tänä päivänä lihapullia ja pieniä paperisia Ruotsin lippuja oikeastaan jo kaikkialla maailmassa. Suomen kalustemarkkinoilla tämä helposti kotiin kuljetettava ja näppärästi itse koottava jättiläinen on jyrännyt jo lähes kymmenen vuoden ajan. Utmärkt!
Ikea-koti on kuin suoraan Ikean kataloogista: muodot ovat suuria, värit kirkkaita, kuosit selkeitä ja ihmiset mukavia. Kuten kataloogissa, ikea-kodissakin kaikki on harmonista: vahvat dominoivat muodot eivät kilpaile keskenään, vaan kokonaisuus on moni-ilmeinen ja yksityiskohtainen. Värikäs ja suurieleinen sisustaminen on itse asiassa yllättävän helppoa, sillä kylläinen yleisilme vetää huomion pois pienistä ja isommistakin säröistä. Tyypillinen ikea-tyyli onkin huoletonta mutta ei vallatonta, värikästä mutta ei kirjavaa, tyylikästä mutta ei trendikästä, laadukasta mutta ei kestävää, nuorekasta mutta silti ah niin auvoisen keski-ikäistä. Paradoksaalista mutta hyvin kuvaavaa on, että ikea-sisustus on täysin mahdollista luoda käyttämättä ainoatakaan Ikean tuotetta.
Ikea-sisustaminen on erittäin helppoa, teitpä hankintasi sitten Ikeasta tai jostain muualta. Moni-ilmeinen kokonaisuus takaa sen, että yksittäinen esine on helppo vaihtaa sisustuksen siitä liiemmin kärsimättä tai hyötymättä. Tyypillinen ikea-sisustaja onkin ihminen, joka arvostaa värikästä ja muodokasta kotia mutta on liian laiska / tarpeeksi fiksu (yliviivaa tarpeeton) panostaakseen siihen liikaa.
Suomi-design
Suomi-design on wallpaperin sukulainen, tarkemmin sanottuna keski-ikäinen vanhapiikatäti. Jo pahasti väljähtynyt tyyli jaksaa yhä edelleen ratsastaa 50-luvun suomalaisen muotoilun huippuvuosien siivellä ja yhä edelleen jotkut jaksavat pitää sitä tyylikkäänä.
Suomalaisen muotoilun kehdossa peruselementit ovat Lundia-hyllykkö, Marimekko-verhot, puuvillamatto, Aalto-jakkarat sekä Kilta-astiasto, jota myös kutsutaan nimellä Kilta eikä Teema. Joka paikassa on puuta - paljon puuta. Kokonaisuus on taskulämmin ja väritön ja sen kruunaa kirjahyllyn henkinen sisältö: suomalaisia klassikkoromaaneita silmänkantamattomiin. Usein nämä kirjat ovat olevinaan merkkinä hyvästä sivistyksestä mutta tosiasiassa kukaan ei välitä niistä. (Käsi pystyyn ne, jotka ovat lukeneet Sinuhe egyptiläisen ja aikuisten oikeesti pitivät siitä.) Kaikessa uuvuttavuudessaan Suomi-designattu koti on kuitenkin pehmeä klassikko, joka henkii hellyttävän lapsenomaista uskoa suomalaiseen luonto-myyttiin sekä kotimaisen tyylitajun paremmuuteen.
Suomi-koti on erittäin tyypillisesti koulutetun keskiluokan koti. Usein tämä koti on myös kallellaan oikealle. Vaikka Suomi-sisustajan tyylitajua ei missään nimessä voi asettaa epäilyksen alaiseksi, voidaan kuitenkin väittää hänen olevan hiukan jämähtänyt. Pieni tuuletus olisi paikallaan!
Lastulevytyyli
Entinen pomoni tapaa suorastaan pöyristyttävän rasistisesti sanoa, ettei lastulevy ole materiaali vaan asennevamma. Jokainen arvannee mitä mieltä hän on homoista. Siitäkin huolimatta me kaikki voinemme kuitenkin hiljaa yön pimeinä tunteina yhtyä tähän lastulevyn luonnetta käsittelevään dogmaattiseen mielipiteeseen.
Lastulevytyylin pääasiallinen ja oikeastaan ainoa varsinainen materiaali on - yllätys yllätys - lastulevy. Tämä melamiinipinnoitettu ja liitoksissaan natiseva tyyli on Iskun, Askon ja Sotkan salaa yhdessä harjoittaman pitkäaikaisen ja perinpohjaisen terrorin tulos, joka tuskin miellyttää ketään. Lastulevykodin keskeisin esine on musta muovinen telkkari eli töllö, joka on asetettu omalle alttarilleen kodin parhaalle paikalle. Kokonaisuutta täydentävät keinonahkasohvat, legopalikat ja matkamuistoesineitä pursuavaan kirjahyllyyn asetetut Valittujen Pahojen vuosikerrat. Tuurilla saatat löytää lastulevykodin syövereistä myös palapeilejä, plyysiverhot ja muoviset puutarhakalusteet. Lastulevykoti huokuukin läpikyllästettyä kasariduunarihenkeä - niin hyvässä kuin pahassakin.
Rehellisesti sanoen on vaikeaa kuvitella mitä lastulevysisustajan päässä liikkuu. Tuskin ainakaan mitään sisustamiseen liittyvää, sillä äärimmäisen harvoin kokonaisuus on viihtyisä. Lastulevyhuonekalut kuitenkin ajavat asiansa, sillä onhan tuoli istumista varten, kirjahylly kirjoja varten, sänky nukkumista ja sitä toista juttua varten ja tv-taso tietenkin tv:tä varten. Mitä sitä turhaan muita hömpötyksiä miettimään!