Kristalliyö
Natsi-Saksan kristalliyöstä on kulunut 70 vuotta. Tv:ssä on sunnuntai-iltapäivänä hyvä dokumentti tapahtumien kulusta.
Homojen elämäkerta-kirjoista löytyy paljon kuvauksia kristalliyöstä. Taidehistorioitsija Christian Isermeyer kertoo muistelmissaan, että hän tuli tuona yönä Münchenistä kotiin Leipzigiin. Aamulla kaikki kadut olivat täynnä sirpaleita ja rikottuja näyteikkkunoita. Hän oli kauhistunut. Miten ihmiset voivat tehdä toisille tällaista. Mutta tämä oli vasta alkua juutalaisten tuhoamiselle.
Radion ajankohtaisohjelmassa oli toissa päivänä raportti Berliinistä. Eri maissa on mitattu ihmisten asenteita juutalaisia kohtaan. Neljäsosa saksalaista on juutalaisvastaista, espanjalaisista jopa puolet. Myös entisissä itäblokin maissa elää vahvana vastenmielisyys juutalaisia kohtaan. Unkari on hyvä esimerkki. Äärioikeistolaiset pelottelevat, että juutalaiset ovat ostamassa koko Unkarin (vrt. venäläiset ostavat Itä-Suomen rannat). "Juutalaisten maailmanlaajuinen salaliitto!"
Setan puheenjohtaja iloitsee blogissaan Obaman valintaa USAn presidentiksi. Voitonpuheessaan Obama mainitsi myös homot ja lesbot. Mutta mikä on Euroopan tilanne? Onko Euroopasta tulossa konservatiivisuuden, muukalaisvastaisuuden ja homofobian tyyssija, kysyy Setan puheenjohtaja.
http://setanpj.wordpress.com/2008/11/05/obama-yhdessa-erilaiset/
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
2 kommenttia
Kristalliyön tapahtumat lähtivät vyörymään, kun juutalaissyntyinen Herschel Grynszpan Pariisissa kuuli, että hänen vanhempansa on pidätetty lokakuun lopussa 1938 ja pakkosiirretty Puolaan. Poika oli silloin 17-vuotias. Hän meni 7. marraskuuta Pariisissa Saksan suurlähetystöön ja ampui lähetystösihteeri Ernst vom Rathia. Rath kuoli vammoihinsa 9. marraskuuta. Kuolemaa käytettiin apuna, kun natsit kiihottivat kansaa juutalaisia vastaan. Alkoi kristalliyö.
Sodan aikana Ranskan viranomaiset luovuttivat Herschel Grynszpanin saksalaisille ja häntä vastaan oltiin nostamassa laajaa oikeudenkäyntiä. Siitä kuitenkin luovuttiin, kun Grynszpan väitti, että hänellä oli ollut suhde lähetystösihteeriin. Grynszpan teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä..
Monet valtiot reagoivat juutalaisten vainoon protestikirjelmin. Paavi Pius XI halusi katkaista suhteet natsihallintoon, mutta Vatikaanin valtiosihteeri Eugenio Pacelli neuvoi, ettei kannata. Pacelli oli ollut mukana neuvotteluissa vuonna 1933, kun natsien kanssa solmittiin valtiokonkordaatti eli valtiosopimus. Pius XI:stä kerrotaan, että hän toimi fasismia ja natsismia vastaan. Huhut kertovat, että tämän vuoksi hänet murhattiin vuonna 1939 helmikuussa eli henkilääkäri antoi hänelle kuolettavan ruiskeen. Mikä on totuus – nyt sitä ei enää pysty selvittämään.
Käynnistyikö kristalliyö homojen riidoista?
Historioitsija Hans-Jürgen Döscher väitti kirjassaan Reichskristallnacht (2001), että Grynszpan ampui lähetystöneuvoksen homo-rakkausasioiden vuoksi. Grynszpan (17) asui laittomasti Pariisissa ja hänen ystävnsä oli 29-vuotias lähetystöneuvos vom Rath. Vom Rath oli mahdollisesti luvannut käyttää vaikutusvaltaansa, jotta Grynszpan saisi viralliset paperit Ranskaan. Lähetystöneuvos kuitenkin petti Grynszpanin, ja sen seurauksena nuorukainen ampui hänet 7. marraskuuta 1938.
He olivat tavanneet ja ystävystyneet Le Boeuf sur le Toit –baarissa. Se oli silloin homojen kohtaamispaikka. Lähetystöneuvos tunnettiin homopiireissä lempinimellä "Mrs. Ambassador". Hän oli päässyt ulkoministeriöön jo vuonna 1932, ja hän säilytti asemansa natsi-Saksassa, vaikka olikin homo. Grynszpan pääsi helposti lähetystöön, joten hänet oli varmaan nähty ennenkin lähetystöneuvoksen seurassa.
Ampumisen jälkeen Grynszpan pidätettiin. Vuonna 1940 hänet luovutettiin saksalaisille viranomaisille. Hänen oikeudenkäyntiään aiottiin käyttää propagandatarkoituksiin. Tammikuussa 1942 Goebbels kertoi, että oikeudenkäynnin tarkoituksena on osoittaa, miten juutalaliset sytyttivät toisen maailmansodan. Kun Grynszpan kertoi kuulustelijoilleeen homosuhteesta, asia vaiettiin kuoliaaksi. Oikeudenkäyntiä ei tullut. Grynszpan hävisi Sachsenhausenin keskitysleiriin.
Myös Andre Gide on päiväkirjoissaan käsitellyt tätä tapausta. Hän kertoo, että lähetystösihteerillä oli hyvin läheinen suhde ampujaansa, tähän pieneen juutalaispoikaan. Gide ihmetteli, miten lehdistö täydellisesti vaikeni näistä asioista.