Tasa-arvo on kuitenkin poliittinen kysymys
Kesän ja syksyn julkinen keskustelu vaikuttaa ilmapiiriin, jossa eduskunta käsittelee kansalaisaloitetta ensi talvena. Keskustelusta riippuu, jääkö hankkeen kaatajille pitkäaikainen poliittinen arpi vai pääsevätkö he verraten vähällä. Avioliittolakia on viime kuukausina edistetty monimuotoisella näkyvyydellä tatuoinneista drinkkeihin, mutta poliittisen tason on annettu olla aika rauhassa. Lopulta on kuitenkin kyse poliittisten puolueiden asenteesta. Avioliittolakihankkeen julkisuuskuvan muuttuminen "asiakysymykseksi" tai kansalaispuuhasteluksi vain helpottaisi uudistusta vastustavien tahojen vauriontorjuntaa. Tässä kampanjassa détante näyttäisi hyödyttävän vain jarruttajia.
Aloitteen kaatuminen eduskunnassa perussuomalaisten, keskustan ja kokoomuksen ryhmistä tulevaan vastustukseen on varsin mahdollista. Tuoreimmat poliittiset kannatusmittaukset osoittavat, ettei HLBT-oikeuksien jarrutus juuri haittaa esimerkiksi keskustajohtajan gallupasemaa eikä toisaalta Kataisen kannatuksen putoamisen syyksi ole juurikaan mainittu hänen toimiaan puolueensa avioliittokannan unohtamisessa. Kokoomuksen liberaaliäänestäjät eivät kuitenkaan hevin unohda.
HLBT-tasa-arvo on lähes häipynyt kotimaisesta uutisagendasta kirkkoa koskevia uutisia lukuunottamatta. Vaikka maallisen yhteiskunnan siviilisäätymääräykset eivät ole mitenkään kirkollinen asia, julkinen rettelöinti Suomen evl-kirkossa pitää aihetta esillä ja siitä on syytä olla kiitollinen. Tilanne Venäjällä ja sen mahdolliset heijastusvaikutukset Suomeen pysynevät myös uutisissa. Aiheeseen kuuluu myös Suomen vaikeneminen naapuurin lainsäädännöstä - Saksan linjasta poiketen.
Ranskan ja Britannian ratkaisut antavat vaikuttamiselle eurooppalaisia kytkentöjä. Tietenkin niihin kuuluu myös Soinin osallistuminen vastamarssiin Ranskassa. Aihetta on mahdollista pitää esillä eurovaalikeskustelussa suomalaisten puolueiden kotimainen toiminta taustanaan.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Tahdon-kampanja vuoden viestintäteko
Uutinen kansalaisaktivismista ranneliike.netissä
Mutta kun kyse ei ole tasa-arvosta...
Mitä tähän yleiseen poliittisen spekulointiin muuten tulee, niin olen lähes varma, että aloite tulee kaatumaan eduskunnassa. Voi olla, että aloite ei koskaan etene edes eduskunnan äänestykseen, koska lakivaliokunta ei pääse asiasta minäänlaiseen sopuun.
Näin esimerkiksi kokoomuksen kentän ns. syviä rivejä hiukan tuntevana sanon, että varsinkaan nykyisessä tilanteessa kokoomuksella ei ole varaa päästä läpi homoliittolain kaltaista asiaa. Monet pitkäaikaiset kokoomuslaiset ovat viime aikoina harkinneet keskustaan siirtymistä, niin luulen, että homoliittolain päästäminen läpi olisi viimeinen tikki näille konservatiivisesti ajatteleville kokoomuslaisille, joita kuitenkin on yhä melkoinen joukko.
Minusta homojen tulisi tyytyä nykytilanteeseen, eikä vaatia itselleen avioliitto-oikeutta. Nykytilannekin on homoille varsin hyvä.
En haluaisi maalata “pirua seinälle” mutta muistutan siitä että Suomen Eduskunnan kokoonpano ei ole muuttunut sitten viime kevättalven jolloin lakivaliokunta yhden äänen enemmistöllä torppasi tasa-arvoista avioliitolakia koskeneen aloitteen jonka taakse Eduskunnasta oli saatu 78 allekirjoitusta! Nykyisin tuntuu siltä että ne Eduskuntapuolueet joissa kyseistä asiaa kannatetaan ovat monessakin mielessä alakynnessä, ajatellaanpa vain sosialidemokraattien kannatuksen voimakasta laskua! Ikäväksi tosiasiaksi jää että ne puolueet joissa tunnetaan voimakasta vasenmielisyyttä tätä asiaa kohtaan Suomen Keskustan tavoin ovat vain vahvistaneet kannatustaan.
Jos kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitolaista suuresta allekirjoitusmäärästään huolimatta tulee syksyllä 2013 Eduskunnassa turkistarhauskiellon tavoin torpatuksi niin se kyllä herättää entistä suurempaa tyytymättömyyttä monien äänestäjien kohdalla heikentäen luottamusta koko poliittista järjestelmää ja poliittista päätöksentekoa kohtaan. Allekirjoittanutkaan enää tuskin sen jälkeen vaaliuurnille vaivautuu!