Huomenna Tukholmassa on pride-viikon kohokohta: pride-kulkue läpi kaupungin.
Ruotsalaisen QX:n sivuilla on käyty tällä viikolla keskustelua siitä, mihin suuntaan HLBTIQ-liikkeessä ollaan menossa, ja onko olemassa mitään HLBTIQ-liikettä. ”Homoliike” on sitä, että toimitaan HLBTI-ihmisten hyväksi. On järjestöjä, toimintaryhmiä, kaupallisia toimijoita ja kulttuuriprojekteja, jotka haluavat edistää HLBTI-ihmisten oikeuksia ja elämää. Sitä on homoliike.
Taktisesti hyvän keskusteluavauksen teki Svenska Dagbladetissa Tobias Brandel, kun hän syytti vasemmistoa priden kaappaamisesta. Brandelin mukaan on myös kyselty sitä, mitä joukkoa ovat queer-ihmiset. Heistä syntyy sellainen mielikuva, että he ovat poliittisesti tietoista (vasemmisto)joukkoa ja he ärsyttävät ja tökkivät pehmohomoja poliittisella ohjelmallaan. Pitäisikö heidät kokonaan sulkea pois ns. homoliikkettä häiritsemästä? Q-kirjain pyyhitään pois HLBTIQ-yhdistelmästä? Ovatko queerit äärijoukkoa?
http://ranneliike.net/teema/svenska-dagbladet-vasemmisto-kidnappasi-priden?cid=18&aid=8707
QX laati tätä keskusteluteemaa varten oman logon, jossa kysytään: ”Mihin olemme matkalla?” ja alla on kaikki kirjainyhdistelmät. Ruotsissa samaa keskustelua käydään muuallakin: mm. facebook-ryhmässä Rainbow Riots ja päivälehtien kulttuurisivuilla.
Suhde rasistisiin liikkeisiin
Anders Rundberg ryhmästä Queers against pinkwashing vastasi Tobias Brandelille. Siinä ei ole mitään äärimmäistä, että jollakin queer-ryhmällä on mielipiteitä esim. aseviennistä tai pakolaispolitiikasta. Mutta se on pridelle vaarallista, että äärioikeistolaiset ryhmät perustelevat rasistista ja islaminvastaista retoriikkaansa homojen ja lesbojen oikeuksilla tähän tapaan: ”Katsokaa, mitä homoille ja lesboille tapahtuu islamilaisissa maissa. Puolustamme teidän, homojen ja lesbojen, oikeuksia”.
Queereja on syytetty priden häiritsemisestä. On häiritty mm. puolustusvoimien edustajia ja keskustelutilaisuutta HLBT-pakolaisten asemasta. Syyt ovat konkreettisia. Maasta viedään aseita Saudi-Arabiaan ja homopakolaisia palautetaan Irakin Kurdistaniin ja Kosovoon. Tämän takia HLBT-aktivistit vastustavat puolustusvoimien ja siirtolaisviraston virkamiesten osallistumista prideen. Demokratiaan kuuluu, että näitä vastaan saa osoittaa mieltä. Äärioikeistolaisten ryhmien toimintatapa on erilainen: he pahoinpitelevät ihmisiä ihonvärin tai uskonnon vuoksi. Siinä on suuri ero.
Queer against pinkwashing on jo kahden vuoden ajan nostanut esiin käsitettä pinkwashing: HLBTI-ihmisten oikeuksia käytetään keppihevosena siihen, että rasistiset ja islamofobiset ajatukset näyttäisivät liberaalimmilta.
Onko homoliike hajaannuksen tilassa?
Kapakassa kuulee edelleen, että järjestöjen (mm. Setan) tekemiset eivät kiinnosta ja on erityinen ihmistyyppi ”setalainen”. Priden suhteen mariseminen on vähentynyt, kun joka vuosi mukana on yhä enemmän väkeä. Suuri osallistujamäärä häkellyttää ja vaientaa marisijat.
QX:n sivuilla Ruotsin RFSL:n puheenjohtaja Ulrika Westerlund pohtii, ollaanko Ruotsin homoliikkeessä eksyksissä. RFSL:n kansliassa haastateltu Westerholm sanoo, että HLBTI-liikkeen keskeisistä asioista ollaan hyvin yksimielisiä. Se kävi ilmi mm. viime vuonna , kun Tukholman Pridessä oli kaikkien puolueiden HLBTI-ryhmien keskustelutilaisuus. Ei syntynyt väittelyä, vaan tärkeistä asioista oltiin yksimielisiä: mm. pakkosterilointi, HLBT-pakolaisten asema, HIV-ehkäisy, viharikokset ja perhepoliitikka. Erilaisissa mielenilmauksissa näiden asioiden tiimoilta on ollut mukana ihmisiä kaikista HLBTI-ryhmistä, porvareista anarkisteihin saakka. Sen sijaan toimintatavoista on riitaa. Riidellään siitä, miten päämääriin päästään. Kun seuraa keskustelua facebook-ryhmässä Rainbow Riots, saa sen kuvan, että homoliike on hajaannuksen tilassa. Siinä keskustelussa leimataan kaikki queer-ihmiset suoraan, automaattisesti, anarkisteiksi, ja heidät haluttaisiin sysätä pois ”meidän kunnon homojen ja lesbojen” joukosta, koska heillä on erilainen agenda. Todellisuudessa queereja on mukana monenlaisessa toiminnassa, mm. nuorten ryhmissä. Myös RFSL:n toimintaohjelmassa on queer-tyyppisiä tavoitteita kuten, että pitäisi olla useampia sukupuolia kuin kaksi. Mutta kaikki eivät halua toimia koko maan kattavan homojärjestön sisällä. On erilaisia ryhmiä.
RFSL:n puheenjohtajan mukaan on ollut yllätys, että on alkanut esiintyä vastamielenosoituksia priden sisällä – siis ”omien joukkojen” kesken. Siitä, kuka saa osallistua prideen, täytyy keskustella pridejä järjestävän järjestön sisällä, ja sitä keskustelua on nyt pakko jatkaa tulevanakin talvena. Pride on kuitenkin äärimmäisen tärkeä. Sitä kautta saadaan poliittiset tavoitteet julki. Jos media ei kirjoita pridestä, poliittisten tavoitteiden esitteleminen olisi paljon vaikeampaa.
Toimintaa syntyy pienistä ryhmistä
QX haastatteli musiikkituottajaa, klubi-isäntää ja päätoimittajaa, Petter Wallenbergia. Hän on asunut pitkään Lontoossa, Berliinissä ja New Yorkissa ja kirjoitti muutaman muun kanssa vuonna 2007 kirjan Bögjävel, jossa hän kritisoi gaykulttuurin valtavirtaa, kaupallistumista, camp-kulttuurin kuolemaa ja tarvetta miellyttää muita. Petterin Mums-lehdessä yhdistellään rohkeasti erilaisia HLBTIQ-ryhmiä ja homoja ja heteroita, uusilla tavoilla.
Petter Wallenberg oli aktiivisesti karkottamassa dancehall-artistia Sizzlaa, kun tällä piti olla keväällä konsertti Ruotsissa. Sizzla on laulun sanoissaan suositellut homojen tappamista. Protestit mm. Rainbow Riots –sivuilla kävivät niin voimakkaiksi, että Sizzlan esiintyminen Ruotsissa peruutettiin. Sizzla tuli keikalle Suomeen! Reggaen ystävien reaktiot olivat erilaisia. Toisten mukaan homoviha on ihan ok. Toiset haluavat ”kulttuurirelativismia” eli emme me saa arvostella jamaikalaisten artistien ja kansan ajattelutapoja. Heillä on näkemyksilleen pitkät perinteet. Yllättäen Ruotsin julkisessa keskustelussa alettiin panna vähemmistöjä vastakkain. Oli muka rasismia estää Sizzlan esiintymiset. Jamaikallahan sanotaan, että jos siellä on homoja, he ovat länsimaiden aikaansaannosta, tuontitavaraa. Näin puhutaan myös Afrikassa. Petter Wallenberg oli yllättynyt, miten monissa tv:n kulttuuriohjelmissa puolustettiin Sizzlaa.
Petter on kyllästynyt hetero-mediaeliitin välinpitämättömyyteen. He sanovat homoille, että ”onhan teillä pride ja euroviisut ja avioliitto ja oikeus lasten hankkimiseen”. Keskeisin media syntyy pääkaupungin keskustassa, eikä sieltä nähdä, millaista elämä on Jamaikalla tai oman maan pikku paikkakunnilla tai Rinkebyssä. Media kyllästyneenä seuraa keskustelua vähemmistöpolitiikasta tai identiteettipolitiikasta, mutta ei väkivallasta, jota esiintyy Jamaikalla ja monilla paikkakunnilla omassa maassamme.
HLBTIQ-ihmiset ovat siitä erikoinen ihmisryhmä, että heiltä puuttuu historia. Jokainen meistä on siinä suhteessa ainoa laatuaan. Kun nuori tulee kaapista ja menee gaybaariin, hän haluaa löytää muita nuoria. Se ei kiinnosta, mitä vanhemmilla voisi olla kerrottavana. Tämä tarkoittaa, että homoliikkeeen on synnyttävä koko ajan uudelleen ja uudelleen ja luotava oma toimntatapansa. Separatistiset ryhmät muodostuvat hyvin nuorista ihmisistä.
Petter itse on ollut luomassa vapaa-ajantoimintaa, klubia, jossa hän ei halua, että keskitytään vain ulkonäköön. Muutenkin, pienet ryhmät ja yksittäiset ihmiset käynnistävät erilaista toimintaa, ja sellainen on hyvin tervetullutta.
http://www.qx.se/samhalle/21479/queer-ar-ett-satt-att-distansera-sig-fran-det-som-ar-fult
Ketkä mahtuvat prideen?
Kun Helsinki Prideen tuli mukaan musta-pinkki –ryhmä kolmisen vuotta sitten, priden järjestäjien keskuudessa oli hälytystila. Mitä ne aikovat tehdä? Pilaavatko ne meidän priden? Mitään erityistä ei tapahtunut, vain muutama kirkas soihtu, jotka väkivaltaisesti riistettin pois sytyttäjiltään. Meillä Suomessakin on ollut alkua radikalisoitumiselle, ja sitä ei enemmistö-pridekansa katsonut hyvällä. Vanha seta-veteraani sen sijaan lausui hiljaa: ”Hyvä että tulee uutta vireää väkeä ja uusia ajatuksia. Pidän tästä”.
Tänään ruotsalaisen priden olemusta miettivät QX:n haastattelussa Pernilla Klüft ja Roland Larsson, jotka ovat mukana design-ryhmässä Fuldesign. Natseilta tuli uhkauksia, kun he suunnittelivat ruotsalaisen kansallisasun hijabin tyyliin (vain silmät ja kädet näkyvät). He molemmat katsovat olevansa queereja. Heillä on sateenkaariperhe, johon kuuluu vuoden ikäinen tytär. Heidän kanssaan keskustellaan priden olemuksesta ja siitä, mitä on olla queer.
Keväisen Sizzla-aktion jälkeen monet ryhmät ja yksittäiset ihmiset ovat tulleet mukaan keskusteluihin. Myös vasemmistolaiset queer-ryhmät, jotka ennen olivat separatistisia, ovat avautuneet ja lähteneet mukaan keskusteluun. Jos haluaa vaikuttaa, täytyy olla muiden mukana. Eristyneet ryhmät puhuvat "pelastuksen sanomaansa" vain keskenään, eikä se johda mihinkään. Myös transryhmät ovat nyt mukana keskusteluissa.
Pernilla ja Roland ovat itsekin olleet aikaisemmin radikaaleja. Roland oli Ruotsin vasemmistonuorissa, ja toiminta oli lähellä autonomisia ryhmiä. Pernilla oli mm. Amnestyssa ja Punaisessa ristissä. He ovat sitä mieltä, että jos priden sisällä ryhdytään suoraan toimintaan, sen tulee olla tarkkaan harkittua. Helposti käy niin, että mielenilmaukset pride-tapahtumien sisällä johtavat vain siihen, että näitä toisinajattelijoita pidetään häiriköinä.
Roland kertoo, miten hän nuorena oli radikaalimpi. Oli mielenosoituksia ja valtauksia ja turpiin tuli poliisilta ja natseilta. Nyt keski-ikäisenä tuntuu siltä, että nuorison tehtävänä on olla radikaalia. Nuoret ovat se kansanosa, joka työntää kehitystä eteenpäin ja luo maailmaan muutosta. Mutta nuorena voi helposti kiehahtaa yli. Ollaan radikaaleja ja separatisteja. Jos jonkun kuullaan rakentelevan pommeja, reagoidaan vain, että ”kai niitä tarvitaan”. Vaikka radikalisoituminen on tärkeää, sen on pysyttävä aisoissa ja johdettava positiivisiin muutoksiin. Nyt kun netin kautta väkeä saadaan nopeasti mobilisoitua kokoon ei-toivottuja ilmiöitä tai ryhmiä vastaan, on tärkeää, ettei käytetä väkivaltaisia menetelmiä. Samalla on reagoitava niin vahvasti, että vallanpitäjät huomaavat.
Kuka saa ottaa osaa prideen? Kumpi on kaapannut priden, vasemmisto vai oikeisto? Kaikille pitää olla tilaa, vaikka ryhmät keskenään olisivatkin erimielisiä. Mukana saa olla radikaalia väkeä, ja niitä, jotka haluavat olla valtavirran mukana tai vain juhlia. Oikeistolaiset ryhmät pyrkivät enemmän konsensukseen vallanpitäjien kanssa. Sponsoreiden suhteen on oltava tarkkana, ettei meitä käytetä vain pinkkipesuun. Jos mukana on autoliike, jolla ei ole mitään HLBT-viestiä, sellainen firma ei kuulu mukaan. Pride ei kuulu niille, jotka vain mainostavat itseään.
Vasemmistolaiset queer-ryhmät eivät ole ehkä itse huomanneet, miten tarkkoja sääntöjä he asettavat omalle kannattajajoukolleen. On pukeuduttava samalla tavalla, on oltava kiinnostunut samanlaisesta kulttuurista. Jos ei täytä näitä normeja, on väärässä ryhmässä. Helposti syntyy elitistinen ryhmä, joka on lukenut sukupuoliteoriat ja kuuluu ylempään keskiluokkaan. Monet ovat yliopistossa opiskelevaa keskiluokkaa. Joukossa ei juuri ole työläisiä tai romanipakolaisia. Kuitenkin queereja on kaikenlaisia, ei vain eliittiä.
On tapahtumassa jotain samanlaista kuin 1970-luvulla, kun meidän vanhempamme olivat vasemmistoaktiiveja. Nyt vasemmistolaisessa queer-liikkeessä pohditaan omaa asemaa HLBTI-liikkeessä ja sitä, kuka on kaikkein radikaalein ja kenellä on oikeimmat näkemykset. Mihin ollaan menossa? Ehkä kaikki saavat työpaikan tv:ssä niin kuin aikoinaan vuoden 1968 vasemmistoaktivistit.
”Rötöstelevä äärijoukko”
Samaan aikaan oli jo käynnissä keskustelu ääriverkoston English Defence Leaguen ja sen pohjoismaisten alajärjestöjen toiminnasta. Suomessa järjestön johtohahmo yritti mukaan Tampereen Prideen nostamaan omaa julksiuuskuvaansa. Huomenna lauantaina Tukholmassa näillä äärijärjestöillä on oma kokoontuminen Tukholmassa, samalla kellonlyömällä kun kaupungin läpi starttaa Tukholman pride-kulkue. Luultavasti antifasistiset järjestöt ovat myös paikalla. Miten sattuikaan, tänään kaikissa lehdissä kerrotaan poliittisen historian professorin Timo Soikkasen näkemys: mediahuomion vuoksi ääriliikkeet pyrkivät toimimaan mahdollisimman näkyvästi, ja tehdään erilaisia iskuja tavallisia ihmisiä vastaan, kuten Helsinki Pridessä ja tänä kesänä Oulussa. Lehtiotsikoissa tiivistetään, että ääriliikkeet syyllistyvät pikku rötöstelyihin, vaikka ollaankin aika maltillisia.