Miksi adoptiokysymys hiertää avioliittolain uudistuksessa?

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren
  • 3
Sateenkaariperheissä elävien lasten asema paranee tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön hyväksymisen myötä. Nykytilanne puolestaan heikentää esimerkiksi joidenkin adoptiota tarvitsevien lasten asemaa.

Avioliitto-oikeuden laajentamisen samaa sukupuolta oleville pareille kuvittelisi olevan lopulta aika yksinkertaisen asian. Yhdistämällä kaksi lähes samanlaista instituutiota ratkeaisi muutama käytännön ongelma kuin itsestään: nykyisin B-luokan version pareilta puuttuu automaattinen oikeus yhteiseen sukunimeen ja mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Lisäksi jaottelu kahteen erilaiseen parisuhdemuotoon kielii tarpeettomasti henkilön seksuaalisen suuntautumisen.

Vastustavat puheenvuorot kiertyvät hetero-ydinperheihanteeseen

Avioliittolainsäädäntöä vastustavat väitteet ankkuroituvat yleensä uskonnollistaustaiseen käsitykseen siitä, että avioliitto-käsite olisi erityisesti korvamerkitty vain vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden väliselle parisuhteelle, ja että vain naisen, miehen ja lasten muodostama yksikkö olisi erityisaseman arvoinen perhemuoto - ja että jonkin muun nostaminen samalle tasolle jotenkin heikentäisi sen asemaa.

Avioliitto maallisena sopimuksena ei kuitenkaan ole taustaltaan uskonnollinen, ja muunlaisissa perheissä elävät lapset tarvitsevat hekin ympärilleen mahdollisimman suuren suojan.

Naisen, miehen ja lasten muodostaman perheyksikön ihanteen korostaminen nostaa tikun nokkaan myös ulkoisen adoption sallimisen homopareille. Voimakkaita tunteita herättävän adoptiokysymyksen ovat ottaneet omakseen myös avioliitto-oikeutta - usein uskonnollisista syistä kumpuavista - periaatteellisista syistä vastustavat.

Jotkut nyt käsiteltävänä olevaan aloitteeseen avioliittolain uudistamisesta kielteisesti suhteutuvista olisivat valmiita sallimaan samaa sukupuolta oleville pareille siviilivihkimisen avioliittoon, jos adoptio-oikeus erityisesti rajattaisiin näiltä pareilta pois.

Lapsen paras

Toisinaan adoptio-oikeuden katsotaan antavan viestiä yhteiskunnan perheihanteista, ja joidenkin mielestä ihanteeksi ei sovi muu kuin isän, äidin ja lasten muodostama “ydinperhe”. Tätä tukemaan esitetään esimerkiksi väite “lapsi tarvitsee isän ja äidin” tai kysymys “haluaisitko itse omiksi vanhemmiksesi isän ja isän tai äidin ja äidin?”. Joidenkin mielestä adoptiota tarvitseva lapsi on kärsinyt jo niin paljon, että “erikoisten” vanhempien aiheuttama lisätaakka olisi kohtuuton kaiken päälle.

Kuitenkin on niin, että lapsi tarvitsee yhden tai useamman pysyvän, turvallisen, vakaan ja rakastavan aikuisen elämäänsä. Henkilön tai henkilöiden sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ei mitenkään tarkastellen voi nähdä olevan tässä merkitystä. Naispari tai miespari on todettu lapsen kannalta vanhempina täysin vertaiseksi heteroparille. Omiksi vanhemmiksi kukin haluaa ensisijaisesti omat vanhempansa - paitsi ehkä teini-iän kuohuissa mielipide vanhemmista voi ailahdella. Aikuisena suhteet vanhempiin hakeutuvat sitten omiin uomiinsa.

Joissain tapauksissa nykyinen rajoitus voi tosiasiassa heikentää adoptiota jostain syystä tarvitsevan lapsen oikeuksia, tai ainakin tehdä asioiden hoitamista parhain päin vielä kertaluokkaa hankalammaksi muutenkin hankalassa tilanteessa. Jos adoptiota tarvitsevalle lapselle paras vaihtoehto olisi tuttu samaa sukupuolta oleva pariskunta, järjestyisi parhaassakin tapauksessa asia ylimääräisten mutkien kautta.

Adoptio-oikeus on oikeasti oikeus hakea adoptiota

Se, mistä tässä keskustelussa puhutaan “adoptio-oikeutena”, on kuitenkin itse asiassa oikeus hakea adoptiota pariskuntana, yhdessä. Adoptio-asiaan ei siis liity mitään subjektiivista oikeutta lapsen hankkimiseen adoption kautta. Sellaista ei ole heteropareilla eikä sitä ole hakusessa homopareillekaan: adoption hakemisen oikeus ei luo adoption ohituskaistaa, eikä adoption lähtökohtana oleva lapsen paras ole katoamassa minnekään.

Adoption tarkoituksena on jatkossakin löytää vanhemmat sellaiselle lapselle, jolla ei syystä tai toisesta ole vanhempia. Adoptioprosessiin liittyvillä tarkoilla selvityksillä pyritään varmistamaan se, että lapsen vanhemmiksi tulevat kykenevät huolehtimaan lapsen aikuiseksi. Jokainen adoptioprosessi on yksilöllinen ja lapsen paras selvitetään aina huolellisesti. Kun selvityksen lopputulos ratkaisee, on erikoista, että homoparien pitäisi olla heteroparien kanssa eri sarjassa.

Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta on haluttu rajoittaa myös vetoamalla mahdollisiin hankaluuksiin ulkomaisissa adoptioissa. Monet maat ja adoptiojärjestöt eivät hyväksy adoptiovanhemmiksi samaa sukupuolta olevia pareja. Valtioista esimerkiksi Venäjä on ilmaissut, ettei se anna lapsia adoptoitavaksi maihin, joissa homoparit voivat adoptoida lapsen. On kuitenkin niin, että Venäjän on muutettava käytäntöjään, eikä Suomessa pidä taannuttaa täkäläistä lainsäädäntötyötä Venäjän sanelun mukaiseksi.

Päätösten aika alkaisi jo olla

Tahdon2013-kampanjan kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista toteutuminen lainsäädännöksi adoptio-oikeuksineen parantaa niin samaa sukupuolta olevien parien, transihmisten kuin monien lastenkin asemaa. Asian edistymiseen liittyvä - jopa tahalliselta vaikuttava - viivyttely on pois yleisen hyvinvoinnin lisääntymiseltä ja muilta tärkeiltä asioilta.

Tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön hyväksyminen adoptio-oikeuksineen ei heikennä tässä yhteiskunnassa yhdenkään ihmisen asemaa.

Suomen kansan vuoro ilmaista halunsa yhdenvertaisuuteen
Viesti on selvä: Avioliittolain uudistamisen aika on nyt

3 kommenttia

Hyvin kirjoitettu.

Viimeiseen lauseeseen voisi lisätä "paitsi narsistien ylemmyydentunne heikkenee" :D

Kommenttia muokattu: 30.05.2014 klo 11:25
Aivan, siis kyseessä on oikeus hakea perheen ulkopuolista adoptiota parina niin halutessaan ilman mitään takeita, että saa adoptoida lapsen.

Mikä tässä on niin vaikeaa hyväksyä? Taitaa olla yksinkertaisesti se, että tutkittuun aineistoon nojaavat viranomaiset eivät todellakaan torpedoisi kategorisesti samaa sukupuolta olevien parien hakemuksia, niin kuin homovihaaja haluaisi. Muutenhan näiden järjen jättiläistenkin luulisi älyävän kuinka turhaa on vastustaa samaa sukupuolta olevien adoptiohakemuksia, jos nämä todellisuudessa eivät koskaan olisi kelpoja vanhemmiksi ja näin ollen eivät ikinä saisi adoptoida.

Johtuisikohan himo simputtaa samaa sukupuolta olevia pareja ja kuvitella heteroseksuaalisen parisuhteen etuoikeuttaminen jokisikin muuksi kuin tekopyhäksi propagandaksi jostain huonosti peitellystä alemmuudentunteesta ja katkeruudesta niitä onnellisia ja vakaita homo- ja lesbopareja kohtaan, jolle perheen ulkoinen adoptio myönnettäisiin?

Kommenttia muokattu: 30.05.2014 klo 17:23