En epäröinyt hetkeäkään ryhtyä homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi. Jos mukanaoloni saa yhdenkin ennakkoluuloisen tarkistamaan faktoja tai yhden ennakkoluuloista kärsivän olemaan vapaammin oma itsensä, olen tyytyväinen. Toivottavasti voin vaikuttaa enemmänkin.
En kuulu itse mihinkään vähemmistöön, johon kohdistuisi syrjintää. Olen osa sitä hyväosaisten vähemmistöä, jolla on vastuu puuttua epäkohtiin. Kukin tekee sen tavallaan ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Meillä on monia kansallisia ja kansainvälisiä haasteita ratkaistavana joka päivä työllisyystilanteesta ilmastonmuutokseen. Kaikki energia pitäisi suunnata yhteisiin asioihin, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua ja ympäristön tilaa. Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi emme käytä kaikkea julkista tilaa - mediaa, verkko- ja vaalikeskusteluja jne. - oikeasti yhteisten asioiden käsittelyyn? Se, kenen kanssa kukin elämänsä jakaa, on jokaisen yksityisasia.
Välillä mietin, onko toisten rakkaussuhteita kommentoiva ihminen itse rakastanut koskaan. Miten muuten on mahdollista, että vastustaa toisten yhteiseloa, tekee siitä pilaa ja lietsoo ennakkoluuloja? Eikö rakkauden puute ole maailmassa suurempi ongelma kuin se, että joku rakastaa jonkun mielestä väärää ihmistä? Miksi me ylipäätään puutumme toisten yksityiselämään? Toisten rakkaus ei keneltäkään pois eikä tartu.
Elämä on haurasta ja haastavaa ilman, että vaikeutamme toistemme eloa tahallaan. Elämä voi päättyä hetkessä, kuka tahansa voi sairastua tai menettää rakkaansa ja työnsä, moni kotimaansakin. Elämä on lyhyt, ja silti jollakin on aikaa kiusata toisia, joiden elämäntapa tuntuu itselle vieraalta. Ei homoutta valita eikä sitä kukaan pakkosyötä kenellekään.
Nuorten syrjäytyminen on yksi surullisimmasta asioista, joihin meidän pitäisi yhdessä puuttua. Olen itse mukana muun muassa OmaKamu-yhdistyksessä ja yritän oman ammattini kautta innostaa nuoria liikkumaan. Nyt haluan antaa ääneni kampanjalle, joka yrittää poistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamaa syrjintää ja eriarvoisuutta.
Siihen, että joku ei uskalla ennakkoluulojen ja syrjinnän vuoksi osallistua yhteisölliseen urheiluun, voi jokainen vaikuttaa. Se ei edes ole kovin vaikeaa. Sitä voisi vain olla ihmisiksi, keskittyä yhdessä tekemiseen ja jokaisen tukemiseen. Hiljaista joukosta sulkemista on paljon, ja hurttiin huumoriin vetoamalla voi satuttaa yhtä paljon kuin suorilla loukkauksilla.
Mitä enemmän maailmalla liikun, sitä kiitollisempi olen juuristani. Meillä ei ole varaa kiusata tai syrjiä toisiamme. Pienen maan vahvuus on sivistyksessä ja yhteen hiileen puhaltamisessa. Olemme ylpeitä oppimistuloksista ja teknologisista saavutuksista. Toivottavasti tulevaisuudessa myös siitä, ettei Suomessa kenenkään nuoren tarvitse pelätä putoavansa joukosta, jos on vähän erilainen kuin enemmistö. Elämä on joukkuelaji. Olemme täällä toisiamme varten, emme toisiamme vastaan.
Kirjoittaja on Sateenkaariyhteisöt ry:n kansainvälisenä homofobian ja transfobian vastaisena päivänä 17.5.2014 nimittämä homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettiläs tennispelaaja Jarkko Nieminen.