Urheilun arvomaailma on pysynyt piilossa pitkään, ja faktojen sijasta mielikuvat ovat vahvoja. Ainoa keino saada tosiasioita mielikuvien tilalle on tuoda ne tosiasiat esiin. Urheilijat itse ovat siinä hommassa vahvimpia toimijoita, enkä keksi suomalaisesta urheilusta parempaa nimeä kuin juuri Jarkko Nieminen.
Euroviisujen voittaja Conchita laukaisi, erityisesti monien päättajien tahdon, ilmaista ikäviä mielipiteitään julkisuudessa. Taustalla saattaa olla myös avoimen keskustelun aktivointi..aika näyttää.
Conchita on erittäin hyvä solisti, upean muodin luova lahjakkuus ja ihailtavan rohkea!!! "Wurst" tarkoittaa saksankielessä makkaraa: joka taas tarkoittaa "samantekevää".
Conchita otti uuden nimen käyttöön 'miehestä naiseksi-operaationsa jälkeen: koska hänestä on väärin, kun muut ihmiset sanelevat/ määräävät rakkauden kohteen. Hän on nyt naisena jo 4 vuotta aviossa, miehen kanssa.
Siis nainen, jolla parta kasvaa.
Kuinkahan monella olisi rohkeutta repäistä samoin...??!! Enpä taitaisi kyetä; vaikka rohkeisiin ratkaisuihin kykenen.
Erityisesti tänään 17.5. haluan tuoda esiin hyvinkin positiivisen seikan. Jokainen tuntemani, homo-parisuhteessa oleva, on osoittanut hyvin vahvaa luotettavaa ystävyyttä; lähimmäisenrakkautta jollaista toivoisin jokaisen kokevan.
Todellisen veljellisen ystävyyden iloksi ja kunniaksi
-Christon ja Antonion kanssa- olen maalannut tauluparin: "Veljeskalliot".. Ystävyys heihin on kuin järkkymäton ja luja lahja, kallio meren tyrskyissä, olen julkisesti "adoptoinut" heidät veljikseni. Heidän läheisensä ja työntekijänsä tietävät ja kokevat asian loistavaksi. Samoin minä. Taide on yksi asia joka yhdistää meitä. Huumori toinen...
Niin Suomen kuin Sveitsin parien välillä.
TUOMITA=PAHEKSUA, PITÄÄ KELVOTTOMANA
SALLIA= SUVAITA, ovat tärkeitä sanoja
Sanakirjan ja Raamatun
sivuilla. Molemmat asenne-sanoja.
MIKÄ on sinun asenteesi vähemmistöihin?
Toivon, ettei minusta koskaan tule niin suurta, että voin määrätä, KETÄ joku SAA rakastaa.
Tyttäreni sanat 1997: "Älä koskaan tule niin isoksi, ettet voisi istahtaa kirkon portaille nauttimaan jäätelöstä".
"Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.
rohkeutta muuttaa ne jotka voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan"
Fysioterapeutti, Taiteilija, Pukuompelija
Anne Helena Roos
Suomi/Sveitsi
Kiitos kauniista sanoistasi. Toivottavasti sanomasi lukee mahdollisimman moni seksuaalisten vähemmistöjen vastustaja. Osasit ilmaista asian niin, että se laittaa väkisinkin ajattelemaan.
Erinomainen kirjoitus. Viime aikoina olen itse ihmetellyt, että useat Afrikan maiden johtajat kaikkiien sisällissotien, etnisten puhdistusten ja nälänhädän keskellä vain omistautuvat seksuaalivähemmistöjen jahtaamiseen.
Juuri tältä kuulostaa tosimies. Hänen ei tarvitse vedota ennakkoluuloihin, pelkoihin tai ikivanhoihin uskomuksiin. Hän ei näe uhkakuvia erilaisuudessa vaan ohjaa huomion todellisiin ja yhteisiin huolenaiheisiin. Jarkko on upea nykyaikainen roolimalli aikana, jolloin yhteisöllisyys on heikoilla.
Nyt on pakko korjata nimimerkin "Anne Helena Roos" kommentin useita tökeröirä asiavirheitä.
Itse Itävallassa asuvana homomiehenä on tullut jo, sattuneestakin syystä, seurattua paljon viisuvoittajaamme:
Conchita Wurst on taiteilija Tom Neuwirthin luoma hahmo. Siis hänen luoma HAHMO, ei oikea henkilö.
Tämä HAHMO on kotoisin Etelä-Amarikan vuoristosta, josta hän myöhemmin saapui Itävaltaan ja meni naimisiin miehen kanssa. SIIS HAHMO.
HAHMON esittäjä Tom, on homoseksuaali mies, ekä hänelle ole tehty minkäänlaista sukupuolivaihdosleikkausta, eikä hän myöskään ole naimisissa. Hänellä on miesystävä, jota kuitenkaan Itävallassa ei ole koskaan nähty julkisuudessa( eiköhän roskalehdistö kuitenkin kohta kaiva hänet esiin?).
Vastustan homofobiaa niin kauan kuin eräässä lähialueemme mahtimaassa on fobiaa sitä sun tätä lännessä elämän hyväksi tekevää asiaa. Mutta en pidä siitä, että mun munilleni on käyty samaa sukupuolta olevan taholta sillä olen heteroseksuaali. Eihän sellainen käyttäytyminen ole hyväksyttyä eri sukupuolta olevienkaan kohdalla; kovin pitkälle mennessään kyse on seksuaalirikoksesta ja väkivallasta.
Jarkko Niemisen kirjoitus on aivan upea.
Hän on onnekkaassa asemassa kuuluessaan siihen vähemmistöön, jota ei syrjitä. Ja näinhän se on.
Off the Topic: juurikin hiljattain sain tummana, pitkään mustaan hameeseen pukeutuneena (no oli siinä yläosakin) vartijan perääni kaupassa.
Tennistähdissähän on naispelaajien puolella ollut isona, legendaarisena tähtenä lesbo Martina Navrátilová. Hänestä mielenkiintoinen haastattelu täällä:
Tässä videota Montrealista 2006 World Outgamesien avajaisista, joissa suomalaisiakin hlbt-urheilijoita mukana ja Martina Navrátilová avaamassa kisat http://www.youtube.com/watch?v=SMa_wuBaRGo
Parin vuoden päästähän, kesällä 2016 Helsingissä järjestetään hlbt-urheilun EuroGames kisat ja tennis on niissä myös yhtenä kisalajina.
Yrittäisin vaan kysyä sitä, onko minkäänlainen kritiikki sallittua/hyväksyttyä koskien sateenkaariväkeä? En ole nähnyt missään, koskaan sateenkaariväen sisästä krittiikiä omaa toimintaa kohtaan. Onko sateenkaariväki todella näin yksimielistä ettei yhtään kriittistä sanaa ole kuulunut useaan vuoteen liikkeen sisältä. Älkää nyt kokeko tätä vihamielisenä, mutta liike jossa sisäinen ja oman väen kriittinen keskustelu on nolla niin epäilys totalitarismista herää väistämättä. Eli onko jossain sateenkaariliikkeen sisäistä kriittistä keskustelua luettavana.
Jarkko Nieminen on hieno urheilija ja arvostan häntä, mutta hänen niinkuin monen muunkin homofobioista käyttämä puheenvuoro kuulostaa pelkältä heitolta vailla perusteluja. Pääotsikoksi nostettu lause on samantasoinen miete, joka sopisi jonkun murkkuikäisen suuhun, mutta aikuisen miehen ei pitäisi julkisesti "epäillä" toisin ajattelevien rakkauselämän puuttumista.
"Välillä mietin, onko toisten rakkaussuhteita kommentoiva ihminen itse rakastanut koskaan."
Valitettavasti ei voi vaatia sellaista, mitä toisella ei ole. Todellisen rakkauden kokemuksen puuttuminen on traagista - meissä homoissa ja lesboissakin.
Jarkko Niemisen kirjoitus ei millään tavalla ole hieno - ellei sillä tarkoita, että hänen suhtautumisensa on normaalia (eli tulisi olla normaalia)!!!
Hyvä yritys....ainoa ihmetyksen aihe oli tuo ajatus, ettei toisten rakkaussuhteita kommetoiva ihminen ehkä olisi koskaan rakastanut. Toisten suhteiden kommentoija kuvittelee tietävänsä jotain, mitä hän ei voi tietää. Niin myös tekee Jarkko kommentoidessaan joidenkin muiden (niiden kommentoijien) rakkauselämää. Mistä hän voi tietää, ovatko he koskaan rakastaneet ja millä ihmeen auktoriteetillä hän kyseenalaistaa muitten ihmisten tunteet?
Transboy76
Sveitsin televisio esitti laajan televisiohjelman suoraan Itävallasta haastattelun/videoiden muodossa edellä kirjoittamistani asioista, Tom Neuwirth on todella ko HENKILÖ,
joka myöhemmin muutti nimensä C.W.
Toivon Jarkko Niemisen UPEAN TEHTÄVÄN
kantavan runsaasti raikasta ja rakentavaa hedelmää.
Voin todeta näin myös sukupuolineutraalin avioliiton vastustajana! Homojen ja lesbojen keskinäinen rakkaus tai yhdessä eläminen ei ole keneltäkään poissa. Ja kommentoija nimimerkillä 'martin' sen tuossa kiteyttääkin: tämä on normaali suhtautuminen homoihin ja lesboihin IHMISINÄ: ei vihaa.
Sitten mitä tulee homojen ja lesbojen asemaan avioliitto-instituution ja sitä koskevan lainsäädännön suhteen: parisuhdelaki turvaa jo heidän oikeutensa. Jopa perheen sisäiseen adoptioon omien lastensa suhteen, vaikkakaan tässäkin on jo alettu kävellä biologisen vanhemmuuden oikeuksien haltijan yli. Naisparien oikeus hedelmöityshoitoihin oli perusteeton ja tulisi pitemmällä aikavälillä purkaa. Enempien lainsäädännöllisten vanhemmuusaspektien tuomiseen homo- ja lesboparien ei ole mitään tarvettakaan, kun kumppani on valittu sellaiseksi, jonka kanssa lapsia ei voi edes saada.
On NIMENOMAAN niin kuten Jarkko kirjoittaa: "Se, kenen kanssa kukin elämänsä jakaa, on jokaisen YKSITYISASIA." Tuon yksityisasian voi sellaisena pitääkin rekisteröitymällä parisuhteeseen (jos haluaa kumppanuudelleen virallisen aseman), eikä nostamalla omaa poikkeuksellista valintaansa tapetille ja yrittämällä saada aikaan koko väestöä koskevaa muutosta avioliitto-käsitteen määrittelyyn.
Perinteiseen avioliitto-käsitteeseen perustuen on vuosien saatossa laadittu paljon perhelainsäädäntöä, joka perustuu mm. perusteltuun taloudellisen tuen tarpeeseen lapsia hankkiville pariskunnille.
Ymmärrän, että SETAlaiset kannattajineen mielisivät haukata suoraan palan tästä heille edullisesta lainsäädäntökakusta, mutta näinhän sen ei kuulu mennä: lainkäyttöön kun ei kuulu vain lain kirjain, vaan myös lainsäätäjän tarkoitus. Ja se ei todellakaan kaikessa perhelainsäädännössä ole ollut se, että homo- ja lesbopariskunnat saisivat samat oikeudet kuin heteropariskunnilla on.
Kiitos neutraalista kirjoituksestasi, Jarkko. Jatka samaa rataa: meillä on tosiaankin myös oikeasti tärkeitä yhteiskunnallisia asioita ratkaistavina.
Itse ajattelen että ihminen rakastuu ihmiseen eikä sukupuoleen joten en ymmärrä miksi toisen ihmisen rakkaus toiseen ihmiseen voisi olla väärin tai uhata jotakuta. Ihmisiä tässä kaikki ollaan kuitenkin.
Martin.ja hinu.... Nyt suosittelen teitä menemään peilin eteen ja miettimään hivenen asennettanne. Tässä on suurin syy miksi seksuaalivähemmistöt EI tule vielä pitkään aikaan kokemaan tasa-arvoa.. Jos vähemmistön sisällä itsellään on moisia ongelmia ettei hyväksy toisiaan toi toisten ajatuksia.miten ihmeessä voitte odottaa että kukaan muukaan vähemmistöjen ulkopuolelta koskaan tulisi hyväksymään. Tunnette varmasti nyt todella suurta viisautta tuoden sen näin TYPERÄSTI esille. Se että jarkko kertoo mietteitään ei tarkoita että Se teksti pitää lukea noin mustavalkoisesti.. Avaramielisyys on asia joita ei vain kaikilla ole..aina pitää tuomita. �� jatkon miete on oikeasti todella hienosti kirjoitettu ja asiasisällön ymmärtää kyllä.. Suuret kiitokset jarkolle ��
Täällä on liikuttava yksimielisyys kahden samaa sukupuolta olevien parien normaaliudesta.
Ja jos vähänkään ajattelee, eihän se oikeasti voi sellaista olla.
Ei ruuvi ja ruuvi sovi yhteen, ei myöskään mutteri ja mutteri.
Ensinnäkin: Jarkko Nieminen ei hienossa kirjoituksessaan mitenkään kyseenalaista tai kommentoi kenenkään tunteita, kuten nimimerkit "hinu" ja "Kiitos vastauksestasi" arvelivat.
Niemisen pohdinnasta otsikoksi nostettu virke osuu kuitenkin erittäin hyvin asian ytimeen, kun tarkastellaan samaa sukupuolta olevien suhteita niinsanotusti "kritisoivien" henkilöiden usein esittämiä kommentteja. Niistä kommenteista huokuu lähinnä empatiakyvyttömyys.
Säännöllisesti vaikkapa Jarin ja Petterin yhdessäolo saa jotkin "kritisoijat" kommentoimaan mitä kummallisimmin sitä, että kaksi ihmistä ovat valinneet toisensa. Mitä ihmeen kritisoitavaa siinä voisi olla?
Ainoa johtopäätös voi olla, että nämä ihmiset eivät ymmärrä, miksi kaksi ihmistä valitsee toisensa. Ja tuo otsikoksi nostettu pointti kiteyttää asian: jos Jarin ja Petterin yhdessäolon voi kyseenalaistaa, niin jokin kokemusperäinen ymmärrys on hukassa.
***
Nimimerkille "Kiitos vastauksesta": Kyllä hlbti-ympyröissä käydään monista asioista ja toimintatavoista keskustelua. Ja on sitä keskustelua ihan löydettävissä - jos ymmärtää mitä etsii. Itse en kuitenkaan oikein ymmärrä, millaista kritiikkiä olet etsimässä. Esimerkiksi pyrkimys täyteen yhdenvertaisuuteen ei mielestäni ole asia, jota olisi kenelläkään varaa kritisoida.
Ripetille: Olet aivan oikeassa. Ja minä olen homo, enkä minäkään salli, että omalle reviirilleni tullaan luvatta, oli tulemaan pyrkijä nainen tai mies.
Nimimerkki "Ei": ihmissuhteessa ja rakkaudessa ei kyse ole vain ruuvista ja mutterista. Ehkä opit sen vielä ymmärtämään.
Minun puolesta ihmiset saa rakastaa ihan ketä haluaa. Luulen että monia ärsyttää nykyinen setalaisten asenne. He antavat nykyisin sellaisen kuvan, että ns. normaali parisuhde ei enää ole normaalia. Asian liiallinen tyrkyttäminen saa ihmiset ärtymään, jopa ne jotka suhtautuvat heihin ihan myöteisesti. Paras ystäväni on homo, mutta hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta koko ajan tuoda sitä esille, vaikka hän onkin "julkihomo" . Miksi ihmeessä homot haluaa kirkon siunaksen liitolleen, vaikka tietävät sen asenteen heihin?
"Sitten mitä tulee homojen ja lesbojen asemaan avioliitto-instituution ja sitä koskevan lainsäädännön suhteen: parisuhdelaki turvaa jo heidän oikeutensa. Jopa perheen sisäiseen adoptioon omien lastensa suhteen, vaikkakaan tässäkin on jo alettu kävellä biologisen vanhemmuuden oikeuksien haltijan yli."
Miten niin biologisen vanhemmuuden oikeuksien yli olisi kävelty? Taidat nähdä uhkia joita ei oikeasti ole. Biologinen vanhemmuus ei takaa lapsen hyvinvointia millään tavalla, miksi muuten hyväksyisimme esim. adoption ylipäätään?
"Enempien lainsäädännöllisten vanhemmuusaspektien tuomiseen homo- ja lesboparien ei ole mitään tarvettakaan, kun kumppani on valittu sellaiseksi, jonka kanssa lapsia ei voi edes saada." ON VALITTU? Toki ihminen valitsee kumppaninsa sen mukaan minkä kokee oikeaksi itselleen. Vaikuttaa siltä että mielestäsi "väärin valinneella" ei ole oikeutta vanhemmuuteen.
Mitä tulee siihen, mitä kommentoit kumppanin valinnan yksityisyydestä, sanojesi taustalta paistaa että tämän yksityisyyden pitäisi mielestäsi koskea lähinnä homoseksuaaleja ja heidän hiljaisena pitämistään. "Tapetille nostaminen" ei siis ole mielestäsi homoseksuaalien oikeus, niin kuin ei sekään että yrittäisivät saada aikaan "koko väestöä koskevaa muutosta avioliitto-käsitteen määrittelyyn". Tämä on mielestäni sananvapauden rajoittamista. Sitä paitsi, valtaisa osa Tahdon-kanpanjan allekirjoittaneista ovat heteroseksuaaleja (minä mukaan lukien).
Perhelainsäädäntö on, kuten mikä tahansa muu lainsäädäntö, joka siis elää ajassa ja voi muuttua poliittisen tahdon mukaisesti.
"Ymmärrän, että SETAlaiset kannattajineen mielisivät haukata suoraan palan tästä heille edullisesta lainsäädäntökakusta". Tuo on jo suorastaan huvittavaa: rahaako tasa-arvoisen avioliiton ja tasavertaisen adoptio-oikeuden kannattajat tässä vain ovat mielestäsi lypsämässä?
Mutta sitten vastine uutiseen Jarkko Niemisen päätöksestä lähteä omalla nimellään ja suurella arvovallallaan tukemaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia: erittäin hieno juttu! Ja Jarkon kirjoitus koskettava ja aito. Jarkolle kiitos ja kumarrus!
Nimimerkille "Erilainen ihminen": Eivät kai yhdenvertaisuutta tavoittelevat anna kuvaa heteroparisuhteiden vähemmästä normaalisuudesta? Minä arvelen, että mielikuvat tällaisesta syntyvät jossain ihan muualla, etenkin ennakkoluulojen vuoksi.
Avioliittolakiasiassa kirkon ratkaisuihin ei olle millään tavalla puuttumassa. Sellaiset ratkaisut tekee kirkko itsenäisesti. Joillekin homoille toki asia voi olla henkilökohtaisesti tärkeä. Mutta kirkon toimintaa koskevat keskustelut käydään varmasti kirkon piirissä. Toinen asia on sitten "kirkon asenne". Se on yksinkertaisesti peilikuva kirkon jäsenistön asenteesta - ei enempää eikä vähempää.
***
Lueskelin Twitterissä ja muuallakin ympäri nettiä käytävää keskustelua/kommentointia tästä aiheesta. Kommentteja on todella paljon. Ja hyvä niin. Kun asiasta väitellään, ovat ihmiset alkaneet ajatella asiaa.
Paljon on kuitenkin tarjolla silkkaa sontaa: Jarkko Niemistä haukustellaan aika rumasti tämän asian esiin nostamisen vuoksi: vatipäiden näkee käyttävän perinteisiä argumentteja, joilla esimerkiksi halvennetaan viestintuojaa tyyliin "varmaan se on itsekin sellainen" ja lukuisilla muillakin tavoilla.
Mutta on myös helmiä ja kultakimpaleita.
Tuo otsikon asia on syytä nostaa esille myös kun pohditaan poliitikkojen toimintaa vaikkapa nyt yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön suhteen. Eräs Twiittaaja totesi, että "Timo Soinilla ja kumppaneilla iso vastuu kannettavana päätöksistään". Kielteinen suhtautuminen yhdenvertaiseen avioliittolainsäädäntöön kuvastaa kyvyttömyyttä asettautua lähimmäisen asemaan.
"Eivät kai yhdenvertaisuutta tavoittelevat anna kuvaa heteroparisuhteiden vähemmästä normaalisuudesta? Minä arvelen, että mielikuvat tällaisesta syntyvät jossain ihan muualla, etenkin ennakkoluulojen vuoksi."
Eipä tuota kai paremmin voisi sanoa! Tämä hämmästyttää minua loputtomiin: miten jotkut heteroseksuaalit saattavat kuvitella että homoseksuaalit jotenkin olisivat riistämässä heteroseksuaalien oikeuksia? Kyseessä ovat siis ennakkoluulot, joiden muuttamiseksi mm. Jarkko Nieminen on valmis työskentelemään.
Missään tapauksessa en dissannut Jarkko Niemistä yhtään. Olen hyvin tyytyväinen hänen kirjoitukseensa ja siihen, että ryhtyi hyvän tahdon lähettilääksi.
Onko lukutaito romahtanut vielä enemmän kuin olen aavistellut?
Onnittelut, Jarkko, sinulle nimityksestäsi! Kirjoituksesi perusteella valinta on osunut nappiin. Olisipa meillä suomalaisessa yhteiskunnassa enemmäinkin yhtä avarakatseisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmissuhteiden ja rakkauden olevan jokaisen ihmisen oma henkilökohtainen valinta, jota ei voi lailla säädellä. Kahden ihmisen rakkaus ei ole keneltäkään muulta pois eikä loukkaa ketään ja on aina arvokas.
Huippu-urheilijoiden haastattelut ja lausunnot kiinnostavat ihmisiä ympäri maailmaa. Heidän asenteensa vaikuttavat myös urheilua seuraaviin ihmisiin. Kumpa jonakin päivänä saisimme urheilijoiden keskuuteen tämän saman ymmärryksen ja tasapuolisen kunnioituksen joukkuetovereita tai vastustajia kohtaan, jossa merkitsee vain urheilusuoritus eikä ihmisen yksityinen ajatusmaailma. Vai onko se jo toteutunut?
Koska urheilussa ei ole soveliasta tuoda esiin politiittisia mielipiteitä, ei urheilijoiden henkilökohtaisten mieltymystenkään pitäiisi olla esilllä heidän suorituksiaan arvioitaessa. Urheilua seuraavan yleisön mielessä urheilijat mielletään heteronormin puolustajiksi, mutta tätä mielikuvaa lienee syytä tuuletaa perusteellisesti. Silloin moni penkkiurheilijakin joutuisi pakosta miettimään asenteitaan.
Oma asenteesi on ihailtava, koska se on rehellinen ja tasapuolinen. Toivon, että se leviäisi urheilijoiden kautta myös yleisesti ja saisi aikaan muutoksen laajemminkin ihmisten keskinäisenä hyväksyntänä. Urheilussa vastustajatkin voivat olla ystäviä, vaikka suorituksen aikana taistellaan voitosta. Sama pätee seksuaaliseen suuntautumiseen. Eri tavoin suuntautuneet voivat olla ystäviä, vaikka pelaavat eri sarjassa.
Toivotan sinulle voimia työhösi ja kiitän sydämestäni siitä myötätunnosta, jonka ilmaisit kirjoituksessasi seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Liikutuin siitä ja tunsin oikeasti maailman liikahtavan pienen matkan eteenpäin ihmisten tasa-arvoisuuden suhteen. Oikestaan, se liikahti ison askeleen.
Huvittava yhdistävä piirre avioliittolain muutoksen vastustajissa tuli kommenteissa jälleen kerran ilmi:
Heillä on valtava tiedon puute ja suoraan väärää tietoa. Huvittavaa, että osa valittaa asioiden tuputtamisesta, mutta samaan hengenvetoon osoittaa, että on ymmärtänyt koko idean aivan väärin. "Tuputusta" ja selittämistä näemmä kaivataan lisää.
Toinen huvittava asia ovat nämä "mulla on seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia ystäviä, mutta vastustan sitä, että he olisivat samanarvoisia kanssani"-tyypit. Ystävä my ass...
Ehkä ne ovat niitä kaveripiirin "kiintiöhomoja". Onhan meillä näitä lehtiinkin haastateltuja nuoria, vapauden huumaa eläviä homoja, joita ei paljon avioliitot sun muut kiinnosta. Kunhan saa mennä ja sauhuta.
Erittäin hieno kirjoitus ja laitoin sen Facebookille jakoon. Ikävä kyllä, että täällä on eräs kommentti, joka ei ole ymmärtänyt rakkautta, mutta ei se mitään. Me toiset voimme vain ihmetellä vajaata ymmärrystä ja koittaa korjata asian kuntoon.
Totta, joissain tapauksissa syy on varmasti myös näiden kavereiden. Jos ainoa henkilökohtainen kokemus seksuaalivähemmistöihin kuuluvista on pari hinttiä kaveria, niin siinä vähän yksinkertaisempi ihminen helposti yleistää näiden hinttien toiminnan kaikkiin seksuaalivähemmistöihin kuuluviin.
Onko homoudessa kyse aina vain rakkaudesta.. usein pelkästä himosta, etenkin miesten välillä. Viittaan vain tapauksiin jossa homojen suosimaan yleiseen saunaan oli jouduttu asettamaan vartijat, koska siellä oli harrastettu seksiä. Samoin joidenkin homobaarien takahuoneissa on sänky pikaisia "rakkauskohtauksia" varten. Kovin on kiihkeeä tämä rakkaus kun ei kotiin asti keritä. Lisäksi sellaiset homosuhteet kestävät paremmin jossa kumppani saa mennä myös vieraisiin. Päinvastoin siis kuin heteroilla. Eli homosuhteita vääristellään, eikä uskalleta puhua niiden ongelmista. Eivätkö ongelman suinkaan jää tähän.
Lisättäköön vielä taannoinen poliisi tv:n dokumentti, jossa todettiin että homo- ja lesbosuhteissa esiintyy kaksi kertaa enemmän väkivaltaa kuin heterosuhteissa. Lisäksi mieshomojen on erittäin vaikeaa olla uskollisia, ja heillä on usein paljon seksikumppaneita. Vaikka heterosuhteissa erotaan paljon, niin homosuhteissa erotaan vielä enemmän. Tästäkin tehty Hesarin ja Aaamulehden teettämä tutkimus meillä hiljattain. Homosuhteet eivät ole niin onnellisia ja luonnollisia kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää. Lisäksi homoseksuaalit elävät n. 8-20 vuotta lyhyemmän elämän johtuen mm seksitaudeista sekä alkoholin ja huumeiden käytöstä.
Homoudesta tehdään jonkinlainen ihanteellinen seksuaalinen muoto vaikka käytännön todellisuus on paljon raadollisempaa, ja kaukana siitä romantisoidusta näkemyksestä, johon täälläkin sinisilmäisesti uskotaan.
Ihan kuin heteroudessakin on kyse toisinaan yksinomaan himosta. Heteroilla on myös irtosuhteita, pettämistä, prostituutiota, työpaikkojen seksisuhteita ja mitä kaikkea. Miksi unohdat tämän?
Koeta nähdä yksilöt tilastojen yli.
Sinä ja kaltaisesi ihmiset olette oikeastaan pahimpia syypäitä siihen, että homot ovat joutuneet ja yhä usein joutuvat etsimään hetken lämpöä vähemmän kunniallisin keinoin.
On vielä matkaa kuljettavana aikaan, jossa mies voi sitoutua toiseen mieheen ja nainen sitoutua toiseen naiseen, ilman että kaikenlaiset "pekat" tulevat kertomaan asioita - ja tekemään joidenkin elämästä jopa helvettiä.
Homoseksuaalisuus ei ole mikään ihanteellinen seksuaalisuuden muoto, vaan täysin hyväksyttävä seksuaalisuuden muoto. Seksuaalisuuttansa voi homona ja lesbona toteuttaa enemmän tai vähemmän rakastaen kuten heterotkin voivat.
Kun minä olen kävellyt Suomessa rakkaani (homona kyseessä on ollut mies) kanssa käsi kädessä ja olen suudellut häntä missä ikinä olen halunnut, ei kukaan ole koskaan tullut sanomaan mitään ikävää. Sanoisin: aitoa rakkautta vastaan ei voi sanoa mitään.
Sensijaan minulle on saatettu sanoa jotain kielteistä homoseksuaalisuudesta ollessani yksin. Sanomiset ovat tällöin olleet aika teoreettisia - ja yleensä aika typeriä.
Jumalan siunausta kaikille!
Homoseksuaalisuus on ihanteellinen hoitokeino liikakansoitukseen koska kaikkein inhimillisin keino saada väestön määrä vähenemään ilman sotia tai kärsimystä tai fasismia. Harmi vain että seksuaalisuutta ei voi valita/vaihtaa muuten olisi hyvä saada homojen määrä nousuun niin luonnonvarat riittäisivät kaikille hyvään elämänlaatuun.
Yksi syy miksi homoilla enemmän avioeroja ja lyhyitä suhteita sekä yhden yön suhteita on se että yhteiskunta syrjii homoja, sekä isoja tekijöitä on myös se miksi heteropari jatkaa suhdettaan vaikkei kumpikaan olisi onnellinen johtuu siitä että vanhemmat/suku painostaa tai sitten lapsia syntynyt ja jatkavat huonossa parisuhteessa lasten takia vaikka lasten etu ei olisi olla sellaisessa perheessä jossa riidellään koska se vaikuttaa lapsiin.
Ja samalla tavalla johtuen syrjinnästä homoilla on enemmän masennusta, alkoholismia ja huumeongelmia. Se on ihan varmaa jos nuorilla seksuaalivähemmistöön kuuluvilla paljon suurempi riski tehdä/yrittää itsemurha niin tottakai on selvää että silloin on masennusta joka voi johtaa huumeiden käyttöön tai alkoholin liikakäytöön.
Eikä sukupuolitautien takia kuole jos saa tarvittavaa hoitoa esim hiv ei lyhennä oikealla lääkityksellä merkittävästi/ollenkaan elinikää.
Ymmärsitte tahallisesti juttuni väärin. Ystäväni ei ole mikään "kiintiö homo"". Olemme tunteneet jo vuosia ennen kun tiesin hänen olevan homo. Tarkoitin jutussani sitä että ihmiset pitää ottaa ihmisenä, eikä heterona tai homona. Mielestäni inhimillisyydellä päästäisiin paljon pidemmälle, kun sillä että yritetään aina tehdä vastakkain asettelua. En ymmärrä mikä vika rekisteröinnissä on, eihän siviili vihkiminen käytännössä ole sen ihmeellisempi toimenpide?
Teknisenä toimenpiteenä siviilivihkiminen ja parisuhteen rekisteröinti ovat varsin samanlaisia ja rekisteröidyn parin velvollisuudet ovat samat kuin avioparin, mutta oikeudet eivät kuitenkaan ole yhdenvertaiset (automaattinen oikeus yhteiseen sukunimeen ja oikeus hakea adoptiota). Hyvin vaillinaisin perustein samaa sukupuolta oleville pareille sallitaan vain "b-luokan avioliitto", jonka ilmaiseminen siviilisäätynä vieläpä tarpeettomasti kielii seksuaalisen suuntautumisenkin.
Eihän tässä olisi mitään vastakkainasettelua jos yhdenvertaisuuden annettaisiin toteutua. Vastakkainasettelu syntyy ainoastaan siitä, että yhdenvertaisuuden ei sallita toteutua.
Kyllä joo. On tää homous niin v*tun ihanaa ja mikä sen parempaa tosiaan ku urheilija hyvän tahdon lähettilääks viestittämään sitä mitä jo homot viestittää toisilleen muutenkin: Jos et ole timmi, komea ja urheilullinen niin jäät yksin. Kaikki ei voi tykätä liikkumisesta. Jossain vaiheessa harrastin paljon liikuntaa koska yritin saavuttaa sellaista kroppaa jossa minut hyväksyttäisiin. Lopputuloksena vihaan liikkumisesta enkä voi käydä edes lenkillä ilman että alkaa suututtaa. Muut hintit voi kaikessa rauhassa ravata salilla. Painojen nosto on hemmetin tylsää touhua ja alkaa pidemmän päälle ketuttamaan. Homojen pinnallisuus on vakavampi ongelma kuin se, ettei nyt porukka pääse naimsiin. Kyse on vähemmistöstä josta niin sanotusti naimakelpoisia on pieni murto-osa. Homojen suhteet ei kestä. 50 % niistä suhteista jotka kestävät ovat avoimia. Itse en mitään vapaa-nainti suhteita halua, mutta tutkimusten mukaan (Brown & Ramirez) homojen suhteet kestää paremmin jos ne on avoimia. Se kertoo jo homouden luonteesta. Ympäri ämpäri kukasta kukkaan pitäisi saada naida vaikka olisi suhde. Iso osa nauttii kuitenkin kaikesta riettaasta ja fetissitoiminnasta. Varsinkin pk-seudulla korostuu kaikki perversiot ym.
Tämä vähemmistö tuhoaa itsensä sisäisesti. Uhka ei tule ulkoa. Susi on toiselle susi eikä kukaa voi loukata homoa niin pahasti kuin toinen homo. SETA ym. yrittää kiillottaa homoelämän yleiskuvaa vaikka totuus on muuta. Heterot ei sitä tajua mitä helvettiä homous todellisuudessa on. Media yrittää vain puhdistaa homouden ikävät puolet. Homous on vaikeampaa kuin heterona eläminen ja tätä on turha kiistää. Totta kai homouden puolesta puhuu sellaiset henkilöt joilla ei ole ongelmia seuranhaussa ja ovat komeita ulkoisesti. Tekopyhiä ihmisiä. Tiedän niin paljon näitä hiton kaksinaismoralisteja homojen joukossa puhumassa sisäisestä kauneudesta ym. paskasta mutta sattumoisin kuulin näiden henkilöiden mielipiteet minun ulkonäöstäni. Kehtaavat esittää jotain hiton pyhimyksiä " Me autetaan sua jos sulla on ongelmia. Kyl sä vielä löydät jonkun. Jokainen on just komee sellasena kuin on" ja samaan aikaan ajattelevat, että "hyi v*ttu minkä näkönen". Näitä henkilöitä on juuri näissä kaikenmaailman homokampanjioissa ja apuryhmissä ym. Läpimätä vähemmistö ei tarvitse yhtään enempää oikeuksia.
Kyllä se perärööriseksi ja homous on niin ihanaa että. Hyvähän se on tälläisiä kampanjoita järjestää mutta muistakaa ettei kaikki homot halua olla esillä vaikka kuinka hyväksyntää väkisin työnnettäisi kurkusta alas niin kuin itse olen saanut kokea. Eikä kaikki homot nauti homoudesta tai edes halua olla homoja eikä pidä väkisin ketään edes yrittää saada hyväksymään homouttaan jos se tuntuu liian pahalta. Edellisellä työpaikallakin asia oli puristettu ulos ja väkisin yritettiin minua saamaan puhumaan homoudesta koska muilla oli tarve tarjota hyväksyntäänsä, vaikkei minulla ollut tarvetta hyväksynnälle.
Olipas edellä aikamoinen purkaus nimimerkiltä "HomousEiOleKivaa". Minustakaan homous ei ole erityisen kivaa, mutta ei se ole ei-kivaakaan. Homous on sellainen asia, joka vain on. Se on ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Ne on niitä pelimerkkejä, jotka on saatu.
Lähden siis siitä, että tää homous on niin v*tun vertainen juttu heteroudelle.
Sen sijaan hlbti-ihmisten asema lain edessä ja asenteissa ei ole toistaiseksi yhdenvertainen vähemmistöön kuulumattomien kanssa. Siksi asialle pitää tehdä jotain. Kun nuo asiat ovat kunnossa, on vähemmistöön kuuluvien itsetunto-ongelmille vähemmän eväitä. On siis ihan totta, että homona eläminen on monille vaikeampaa kuin heterona eläminen. Syy löytyy etenkin asenteiden ja lainsäädännön epäyhdenvertaisuudesta.
Lakien ja asenteiden kehittämisen ja kehittymisen kannalta on tärkeää, että tuota yhdenvertaisuutta tukevat henkilöt tulevat esiin näkemyksensä kanssa. Tunnetulla ihmisellä on mahdollisuus tehdä kantansa tavishenkilöä paremmin näkyväksi. Ja urheiluympyröissä hlbti-aihepiiri on yhä erityisen tabu.
Kaikki eivät tosiaan tykkää liikkumisesta. On kuitenkin niin, että edes jonkinlainen liikkuminen lisää terveyttä ja hyvinvointia. Samoin yhteisöllinen toiminta on yleensä myönteistä, olkoon kyse urheiluun liittyvästä tai jostain muusta aktiviteetista. Tuo urheiluun liittyvä vastenmielisyys ei kuitenkaan ole tämän asian "pihvi". Ei siitä tässä sen enempää.
Mainittu "homojen pinnallisuus" -aihe on toinen juttu. Itse en tietenkään pysty kommentoimaan muuta kuin omien kokemusteni pohjalta, mutta en nyt sanoisi, että homot olisivat yhtään pinnallisempia kuin muutkaan. Olen tietysti itsekin nähnyt pinnallisuutta ja varmasti käyttäytynytkin joskus pinnallisesti. Olen saanut osakseni loukkauksia - ja varmasti loukannut joskus jotakuta. Kusipäitä on, mutta kyse on silloin yksilöistä.
Noin yleisesti: mahtaako hyväksytyksi tuleminen olla kuitenkaan lähtöisin ulkonäöstä?
Olen tietoinen myös niistä suurista odotuksista, kun joku rohkaistuu lähtemään etsimään itsellensä viiteryhmää "hlbti-yhteisöstä", ehkä ajatellen kaikkien hlbti-ihmisten olevan "kuin yhtä onnellista perhettä". Niin ei kuitenkaan ole, ja sellaisesta utopiasta ainakin itse varoitan. Homot ovat yksilöitä ja ryhmäytyvät samalla tavoin kuin ketkä tahansa ihmiset omien intressiensä perusteella. Useimmat homot tuskin ajattelevat niin, että hyväksyisivät omiin ympyröihinsä uuden ihmisen vain siksi, että se joku on homo. Järjestötoiminnan piirissä kohtaavien yhteinen nimittäjä on "hlbti", ja usein jonkinlainen siihen liittyvä aktivismi.
Ei pidä odottaa, että homo kaveeraisi toisen homon kanssa vain, koska molemmat ovat homoja. Homojen kohdalla pätevät ihan samat henkilökemia-asiat kuin muillakin.
Homojen kohdalla en ole laajassa mitassa törmännyt sen enempää pinnallisuuteen kuin muidenkaan kohdalla. Sen sijaan "pienemmät piirit" kyllä ruokkivat esimerkiksi sellaista ikävää lieveilmiötä kuin juoruaminen.
Mitä muuten tulee suhteiden kestoon, niin sekään ei ole oikeastaan minkään asian suhteen tässä kuviossa pihvi. Pitäisi osata myös nähdä tällaisten Brown & Ramirez -tyyppisten tutkielmien taakse. Kun yhteiskunta on viime aikoihin asti suorastaan torjunut kaikki samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet, niin kyllä kai tämä vaikuttaa asiaan? Ja jottei totuus unohtuisi, niin "ihanteellisissa" heterosuhteissakin on syrjähyppyjä. Niissä taas pääsuhde on historiallisesti nauttinut erityistä arvostusta, joten sivuseikkailut jäävät salaan.
Tuosta kirjoituksesta tulkittava yhtälö on kyllä aika jännä: halutaan ilmeisesti olla jäämättä yksin, mutta samaan aikaan todetaan, ettei ole tarvetta hyväksynnälle. Vaikea kyllä avata tuollaista solmua. Ehkä tuki- ja neuvontapalvelu Sinuiksi ( http://www.sinuiksi.fi/ ) voisi auttaa löytämään keinoja pohtia tähän liittyviä asioita hedelmällisesti?
Nimimerkki 'Homous ei ole kivaa' osuu angstissaan ainakin itselleni tunnistettavaan teemaan: miksi en tunnu löytävän sijaani suhteessa "omiini"?
Luulen, että tällainen johtuu ainakin osin, miten sen sanoisi, ohuudesta ja harvinaisuudesta. Kriittisen massan puutteesta. Jos verrokkiryhmä on tarpeeksi pieni, osin piilossa ja toisaalta "mediamyyttinen", niin vertautuminen on lähtökohtaisesti kovin vaikeaa. Tähän ei oikein taida auttaa muu kuin yrittää tutustua asioihin omia polkuja.
Alkuun pääsee vaikkapa korkeatasoisilla tv-dokumenteilla, jotka kertovat hlbt ihmisistä eri puolilla maailmaa mahdollisimman todenmukaisesti. Tällöin asiat saattavat saada syvyyttä: monotonian sijaan tulee variaatio, ihminen nousee esiin suuntautuneisuuden keskeltä, tulee vastaan itselle tunnistettavampia elementtejä ja kiinnostuksia jne.
Sateenkaariväen emansipaatio on kovin aluillaan: Mielikuvat ja pirstaleisuus dominoivat, ylilyöntejä tapahtuu, asiat laahaavat jäljessä, esiintyy seurailua sen sijaan, että kuljettaisiin edellä. Ryhmän sisäinen itseruodinta / -kritiikki, oma "kulttuuri" ja tietty itsenäisyys ja itsellisyys ovat Suomessa vielä kaukana. Mitä muut minusta/meistä ajattelevat ei lopulta ole kiinnostava kysymys. Paljon kutkuttavampaa on: mitä minä voin tehdä kantaakseni korteni kekoon ja minkä jännittävän näköalatasanteen saavutan?
Ei kannattaisi jäädä tuijottamaan kuvajaistaan - olipa se sitten kaunis tai ruma. Kannattaisi mennä ulos leikkimään.
Kiitos smo ja Yesman! Yesmanin kirjoituksesta haluaisin vielä nostaa esille seuraavan lauseen: mitä minä voin tehdä kantaakseni korteni kekoon ja minkä jännittävän näköalatasanteen saavutan?
Juuri tämä antaa merkitystä elämälle ja tarkoitusta teoille - myönteisessä mielessä. Jokainen ihminen etsii ja määrittelee ITSE erityiset kiinnostuksen kohteensa ja moraalinsa. Toivon, että vastuullisessa muodossa. Toivomukseni ei kuitenkaan voi olla määräys. Myös moraalisesti kestämättömillä teoilla toimivilla ihmisillä on oikeus (paremmin: ovat) olla oma itsensä - homo tai hetero, koska oleminen EI ole valinta niin kuin taas henkilökohtainen moraali(/moraalittomuus) on.
Mielipiteet ovat myös henkilökohtaisia valintoja. Voimme ajatella toisten mielipiteistä ihan vapaasti, että ne ovat wc-pöntöstä alas vedettäviä.
(Moraalin voidaan katsoa määrittyvä monella eri tavalla esim. yhteiskunnallisesti - en tässä puutu moraalin syntyyn.)
"Ripetille" (olikohan se nimimerkki niin?), joka valitti, että hänen munilleen on mies käyny, vaikkei ole homo, vastaisin homomiehenä: yks hetskunainen on käynyt minunkin munilleni. Miksikö? Luuli, että olen hetsku.... Vahinkoja sattuu.
Ja jospa joskus muistettaisiin, että homomiehet ovat vain se 50% naimisiin haluavista samaa sukupuolta rakastavista kansalaisista. Lesbot eivät pääsääntöisesti taida tunnistaa itseään mistään "kukasta kukkaan rietastelusta", jos ei sitä tee iso osa homoistakaan. Pidetään ne omat pettymyksen purkaukset ja fobiat erossa juridisista teemoista, joilla haetaan mahdollisuutta tasa-arvoiseen kohteluun myös avioliittoinstituution nimissä.
Kaikilla on oikeus olla oma itsensä. Olen ollut sitä mieltä jo kauan. Mutta ja mutta, nyt minun mielestäni on menty vähän liian pitkälle. Tällä tarkoitan näitä kulkueita ja niin voimakasta asian esille tuomista, että se alkaa ärsyttämään. Pitäisikö nyt heterojenkin lähteä esittelemään itseään ja sukupuolisuuntautumistaan kaikille????? Asioita tulee hoitaa, mutta pitää löytää keskitie eikä tehdä ylilyöntejä.
1) Kulkueet on keino muistuttaa moninaisuudesta ja muu asian esilletuominen on tärkeää siksi, että tätä moninaisuutta ei aina muisteta ottaa huomioon vaikkapa nyt lakeja laadittaessa.
2) Noissa (pride)kulkueissa on kyllä heteroitakin aina ollut mukana - ja tietysti ovat tervetulleita. En oikein kuitenkaan hahmota, mitä 71-vuotias mummo tarkoittaa "itsensä ja sukupuolisuuntautusensa esittelemisellä".
Ehkä se ei ole niinkään siitä kiinni, etteikö olisi rakastanut vaan ettei ole rakastettu takaisin. Silloin on oletettavasti vaikeampaa hyväksyä toisten rakkaussuhde ja varsinkin jos kyseessä on kaksi saman sukupuolen edustajaa niin voi saada hyvin vääristyneen kuvan siitä, että: "tämä on nyt väärin, koska itse en saa vastarakkautta edes "normaalisti" eli vastakkaiselta sukupuolelta." Tämähän on tosin vain teoria, mutta en yhtään ihmettelisi jos vastarakkauden puute ja se, että ei vain ymmärrä miten joku voi haluta saman sukupuolen edustajaa vaikuttaisi ihmisten homofoobisuuteen.
En todellakaan siis ole homofoobinen. Itsekin olen bi ja suurin osa ystävistäni kuuluu seksuaalivähemmistöön.
