Viestimet ovat kiitettävästi seuranneet sisäministeri Räsäsen viimeisimmän hyökkäyksen aiheuttamia vaurioita, mutta heijastuksia poliittiseen kenttään on selostettu vähemmän. Sellaisia kun ei ole juuri julkisuudessa ollut.
Helsingin Sanomissa kolumnisti Ville Blåfield toivoi (HS 14.7.13, pääkirjoitukset) Räsäsen saavan yhtä väkevän vastaväittäjän.
Mutta sellaista ei poliittisella kentällä näytä olevan. Saman sunnuntaiaamun uutiset päinvastoin kertoivat keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän olevan edelleen suosituin pääministerikandidaatti. Räsäsen julmien puheiden vaikutuksista huolimatta poliittinen eliitti varoo riitauttamasta homofobisia asenteita, ja ilmeisesti kannaltaan perustellusti. Sipilän asennemaailma ei liene yhtä jyrkkä kuin Räsäsen, mutta perussuuntaus on tasa-arvokysymyksissä ilmeisen sama. Ja tämä Sipilä on tutkimussuosion harjalla.
HS:ssa kehityspäällikkönä työskentelevä Blåfield kirjoittaa osuvasti siitä, että seksuaalista suuntautumista pohtivalle nuorelle Päivi Räsäsen viesti on julma. Blåfield kertaa Räsäsen todenneen, homoseksuaalisuuden tasavertaisuuteen pyrkimällä yritetään poistaa "ympäristön syyllistävät asenteet".
Blåfield kirjoittaa, että seksuaalisuuden ei tarvitse olla synti tai kipu, kuten Räsänen väittää. "Se voi olla arkinen, tasavertainen osa identiteettiä ja ihmisyyttä. Lahja, joku voisi sanoa."
-Olisi arvokasta, että Räsänen saisi yhtä väkevän vastaväittäjän, toivoo siis Blåfield ja huomautta, että homoseksuaalinen suuntautuminen on tasavertainen tapa toteuttaa seksuaalisuutta. - Ympäristön syyllistävät asenteet ovat vääriä.