Perusteita kristinuskon homovihalle ja syrjinnälle

Kirkon perustevaliokunnan mietintö suosittaa kirkon oppien muuttamista niin, että homopareille voisi suoda rukouksen, *mikäli* seurakunta ja pappi siihen suostuvat. Se, että homoparit kelpuutettisiin saamaan siunaus (vaikkapa lemmikkieläinten ja ostoskeskusten tapaan) on vaihtoehdoista pyyhitty yli - eivät homot nyt Mustin arvoisia ole!

Viisi perustevaliokunnan jäsentä on jättänyt mietintöön eriävän mielipiteen: he eivät edes rukosta homoille halua, sillä siinä rikotaan kristinuskon perusoppeja.

Mielestäni ko. rukouksen(kin) vastustajilla on erittäin hyvät perusteet mielipiteilleen. Lainaan tässä kirjoittajien eriävästä mielipiteestä osan:

>"Niin Vanha kuin Uusi testamentti yksiselitteisesti torjuvat homoseksuaalisen käyttäytymisen. On
> väitetty, että Raamatun homokielto ei tarkoita rakkauteen ja uskollisuuteen perustuvaa homosuhdetta
> vaan irstailevaa homoseksin harjoittamista. Tämä väite on kuitenkin kyseenalainen, sillä antiikin ja
> Uuden testamentin kirjoittamisen aikana homoseksuaalisuuden eri muodot olivat varsin yleisiä.
> Raamatun homoseksuaalisen käyttäytymisen torjuva kielto ilmaistaankin yleisesti ja kattavasti.
> Sen mukaisesti kristilliset kirkot ovat kautta historian opettaneet.
>
> Juutalainen kulttuuriympäristö torjui ehdottomasti homoseksuaalisen käyttäytymisen. Jeesus ei
> oikaissut tätä, vaikka hän syvensi monta muuta Mooseksen lain käskyä. Sekä Jeesus että Paavali
> vahvistavat Vanhan testamentin avioliitto-opetuksen. Apostoli Paavali toimi pakanuuden keskellä
> ja suhtautui torjuvasti kaikkiin avioliitosta poikkeaviin seksuaalisuuden muotoihin.
>
> Kestämätön on myös sellainen raamatuntulkinta, jossa ensin määritellään Raamatun pääsanoma,
> esimerkiksi sanoma rakkaudesta ja sen avulla luokitellaan Raamatun muut opetukset toisarvoisiksi ja
> aikasidonnaisiksi. Jumalan antama rakkauden käsky ja hänen muut käskynsä eivät ole ristiriidassa."

(Lähde: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/ED6D3CABFACCA90FC22577D7003E936B/$file/Eriava%20mielipide%20perustevkm_10-4.doc
Allekirjoittajina: Keijo Rainerma, Henrik Perret, Risto Rasimus, Lasse Marjokorpi, Timo Rämä)

Olen hyvin pitkälti heidän kanssaan asiasta samaa mieltä. Homot ja homojen halaajat, jotka uskottelevat kristinuskon olevan homoille hyvä uskonto puhuvat vastoin tuon homovihamielisen uskonnon opetusta. Lopputulos on se, että mikäli uskontoa muutetaan, niin se voi olla hyvä ja ehkä parempikin kuin alkuperäinen - mutta tuotetta ei enää voi kutsua kristinuskoksi. Ja uskonto on jotain mitä ei äänestämällä voi muuttaa. Tosin onhan tässä jo lipsuttu monessakin kohdassa: naisten oikeuksien myöntäminen ja orjuuden tuomitseminen ovat olleet jo valtavia poikkeamia tuon uskonnon perusopetuksista.

Se, mikä kuvaa kristinuskon peruskuvaa ihmisoikeuksien polkemisessa tulee esiin ko. kirjoituksen kahdesta muusta osasta: Nämä kristillisen opin mestarit puolustavat syrjinnän harjoittamista kirjoittamalla:

> "Kuitenkin tiedetään, että identiteetin rakentuminen on hyvin monitahoinen ilmiö eikä yksilönoikeuksiin
> ilman muuta voida katsoa kuuluvan minkä tahansa halun tai taipumuksen toteuttaminen edes silloin,
> kun käyttäytyminen ei näytä aiheuttavan kenellekään vahinkoa."

Siis: ihmisoikeuksiin ei kuulu esim. oman seksuaalisuuden toteuttaminen, ei edes kun seksikumppani on aikuinen jota ei vahingoiteta. Näin ajattelee 5 perustevaliokunnan 17 jäsenestä.

"Hauskaa" on se, että tämän mielipiteen alussa sanotaan:

> "Jumalan luomisen ja rakkauden perusteella jokaisella ihmisellä on ehdoton arvo.
> Kenen tahansa, myöskin homoseksuaalin tarkoituksellinen loukkaaminen sanoin
> tai teoin on vastoin lähimmäisen rakkautta."

Tuohan kuulostaa ihan siltä, kun sanotaan: "En ole rasisti, mutta..."

---

Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä herrat ovat ymmärtäneet kristinuskon olemuksen paremmin kuin homo-rukoilua kannattavat kanssajäsenensä tuossa valiokunnassa. Kristinusko on homovihamielinen uskonto, eikä tällaista perusoppia pidä mennä kristinuskosta poistamaan.

---

Perustevaliokunnan kiemurteleva mietintö:

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/C673E1E0FC10DED3C22577D70029F183/$file/Perustevkm10-04.doc

Kommenttina Jukan omaan mielipiteeseen "Ja uskonto on jotain mitä ei äänestämällä voi muuttaa.":
Raamattu on aikanaan luotu äänestämällä, kun on päätetty, mitä tekstejä siihen otetaan ja mitä jätetään.

Public eye kirjoitti:

> "Raamattu on aikanaan luotu äänestämällä, kun on päätetty, mitä tekstejä siihen otetaan ja mitä jätetään."

Totta. Mutta tuo äänestys oli alkusoitto, jonka tuloksena on saatu aikaan oppi, johon pitää sokeasti *uskoa*. Eihän uskoa saa kyseenalaistaa, sillä silloin ei *usko* vaan epäilee.

Koira on ihmisen paras ystävä; ihminen loi koiran omaksi kuvakseen. Susi on syytäkin siunata...

Ei kenenkään uskoa voida kahlita millään opeilla eikä kirjoituksilla. Yksikään ihminen ei usko raamattuun tai mihinkään muuhunkaan kirjalliseen tuotokseen sataprosenttisesti, edes vaikka kuinka väittäisi muuta - se olisi käytännön mahdottomuus.

Usko on henkilökohtainen, ihmisen sisäinen tuntemus, ja voi kohdistua mihin tahansa asiaan. Uskonnot ja kirkot ovat vain epäonnistumaan tuomittuja yrityksiä luoda uskoon perustuvia järjestelmiä. Monet pitävät käytännöllisenä liittyä tällaisiin järjestelmiin ja pysyä niissä, kunnes ristiriita oman uskon ja järjestetyn uskonnon tai opin välillä kasvavat sietämättömiksi. Eroamalla järjestetystä uskonnon harjoittamisesta ihminen vapautuu uskomaan omalla tavallaan, jonka hän kokee ja tuntee oikeaksi.

Kautta kristinuskon historian on lähdetty erilaisilta pohjatavoilta tulkitsemaan Raamatun sanomaa.
Uskomme k o h t e e n a ei ole Raamattu, vaan Jumalan meille antama rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä k e r t o o Raamattu niin Vanhassa (ennustuksen muodossa ja historian etenemisenä kohti) kuin Uudessa testamentissa. Raamattu siis kertoo uskomme kohteesta, mutta ei ole uskomme kohde. Uskovan ihmisen tiellä ja totuudessa pysymiseen tarvitaan Pyhän Hengen johdatusta. Sen pohjalta uskova saa ymmärryksen siitä, mihin Raamatun tekstit pyrkivät. Ne pyrkivät kohtaamiseen, ei elämiseen pelkän tekstin mukaan. Tällöin tarvitaan enemmän valoa kuin pelkkä Raamatun teksti: tarvitaan viisautta käyttää Pyhää Henkeä.

Raamatusta tulee saada se Henki, jonka mukaan elää ja toimia. Sen jälkeen voi elää hengen mukaan, ei Raamatun tekstien kirjaimellisen tulkinnan mukaan. Raamattu ei ole lakikirja, jonka pykäliä orjallisesti tulee noudattaa, vaan tulee ymmärtää sen henki, joka pyrkii jokaisessa tilanteessa radikaalisti rakkauden pohjalta miettimään siihen sopivia ratkaisuja. Raamattu saa suuremman merkityksen hengen välittäjänä, ei pelkän kirjaimen välittäjänä. Se kertoo vapautuksesta. Raamattu kertoo Jumalan hengestä ja siten tukee uskovan näkemää valoa. Raamattu voi myös auttaa synnyttämään tämän hengen. Olennaista tässä kuitenkin on, että Raamattu ei ole tuo henki, vaan se on Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan.

Raamatun teksti kertoo Jumalan suunnitelmasta ajassa. Se kertoo ihmisistä, jotka ovat eläneet todeksi tuota suunnitelmaa omassa ajassaan ja omassa inhimmillisessä vaillinaisuudessaan. Sen takia Raamattua ei tule pitää täydellisenä tai sen kertomaa täydellisenä sisältönä kertomastaan. Se sisältää Uudessa testamentissa Paavalin teologiaa, joka on oman aikansa hengellistä tulkintaa. Ei enemmän eikä vähemmän. Paavali pyrki herättämään ihmisiä siihen, että me kaikki olemme syntiä tehneet Jumalan edessä ja että sen takia emme voi esiintyä tuomareina. Hän otti esille oman aikansa ja kulttuurinsa esimerkkejä. Hengellisesti voimme kuitenkin ymmärtää hänen sanomansa laajemmin. Synti on siinä, että olemme vaihtaneet Jumalan hyvän muuhun. Nyt kuitenkin voimme tunnustaa Jumalan Luojaksemme (luominen koskee myös kaikkea seksuaalisuutta) ja tehdä hyvää (luomisen hyvä tarkoitus). Silloin emme sorru ajattelemaan, että kaikki luotu olisi hyvää, tai sorru ajattelemaan, että hyvä olisi luettavissa lakikirjasta.

Uudistusmieliset ehdokkaat ovat vallanneet alaa seurakuntavaaleissa 14.-15.11.2010 suurissa kaupungeissa. Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Turussa enemmistö valituista kannattaa homoparien vihkimistä tai siunaamista. Suurten kaupunkien tuoreet seurakuntien luottamushenkilöt ovat valmiita menemään pidemmälle kuin kirkolliskokous, joka päätti viime viikolla, että homoparien kanssa voidaan rukoilla.

Oulussa taas hieman vajaa puolet uusista luottamushenkilöistä kannattaa homoparien siunaamista, mutta vihkimisestä Oulun ehdokkailta ei vaalikoneessa kysytty. Oulussa suurimmaksi ryhmäksi nousivat vanhoillislestadiolaiset.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/uudistusmieliset_voittoisia_seurakuntavaaleissa_2146101.html

Kuntien asukasluvut suuruusjärjestyksessä 31.10.2010:

1. Helsinki - 588 195 2. Espoo - 247 333 3. Tampere - 213 143 4. Vantaa - 199 897 5. Turku - 177 504 6. Oulu - 141 284

http://www.vrk.fi/vrk/files.nsf/files/88AFE26C8F9CEDBDC22577D9002D3DB3/$file/20103110.htm

Saimme ihan Suomen itsenäisyyspäivänäkin kuulla Suomen Evankelisluterilaista kirkkoa virkapuvussa edustavalta, erään poliittisen puolueen laahuksenkantajana toimivalta pastorilta mikä meidän asemamme on hänen kirkossaan, joka on "2000 vuotta täysin yksimielisesti" ollut hänen kannallaan. Haastattelussa pariskunnan pääviesti tuntui olevan, että raskasta heillä on ollut, mutta "kannustusta" on satanut oikealta ja vasemmalta ja etenkin perheen lapsilta, jotka jakavat vanhempiensa käsitykset.

http://areena.yle.fi/video/1509686

alkaa kohdasta 0.02.00

Satusetä Niilo Räsänen väittää, että homokohtu tuli puskan takaa. Ihan tarkoituksella rakas rouvansa tämän aiheutti. Valtataistelua Suomen kirkon raunioilla ja tietenkin Kansanlähetys haluaa siitä ison siivun.

ja Päivi sai parhaan mahdollisen alun kevään eduskuntavaaleihin.