Mitä vikaa kristillisessä etiikassa?

Mitä vikaa on kristillisessä etiikassa?

1) Mitä se oikein on, niin monenlaisia asioita ajavat ihmiset perustelevat mielipiteitään kristinuskolla ja etiikalla. Voisi sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan, tai toiminta ja tulokset ovat totuuden mitta. Vaikka ohitettaisiin menneiden aikojen roviot ja vainot, niin tänäänkin monet johtavat kirkonmiehet tuomitsevat homouden nimenomaan kristillisen etiikan vastaisena. Tiedän, että on erilaisuutta kunnioittaviakin kristittyjä, kuten ’kesäpoika’, mutta ei esimerkiksi Paavin, ortodoksisten patriarkkojen tai johtavien amerikkalaisten baptisti- yms. saarnaajien mielipiteitä voi ohittaa. Nämä herrat edustavat vahvaa ja vallitsevaa tulkintaperinnettä kristillisestä etiikasta.

Samaa homofobista perinnettä edustaa myös meidän oma luterilainen traditiomme. Se näkyy esimerkiksi kirkkohallituksen kannanotoissa lakiehdotuksiin, joilla on pyritty ajamaan homojen tasa-arvoa. Linja on toki pikku hiljaa lieventynyt, monet haluavat erottaa toisistaan ikuiset uskonperiaatteet ja toisaalta muuttuvan ja kehittyvän etiikan. Keskustelujen henki on ollut se, että homoja voidaan rakastaa ja ehkä antaa joitain oikeuksia, jos asia kuuluu etiikan piiriin. Entäpä jos teologit päätyvätkin pitämään homoutta uskon kysymyksenä, jossa pitää seurata tiukkaa homofobista raamatun tulkintaa. Ja onko edes mahdollista erottaa usko ja etiikka jyrkästi toisistaan.

2) Minusta on loogista, että uskovat kristityt eivät erota etiikkaa kokonaan uskosta, raamatusta ja kirkkoisien tai Lutherin opetuksista. Miten se muutoin voisi olla kristillistä etiikkaa. Ongelmana tässä näen sen, että tällainen etiikka on sidottu vanhoihin auktoriteetteihin, ikuiseen kirjoitettuun lakiin. Periaatteessa järjestelmä ei anna sijaa omalle ajattelulle ja pohdiskelulle, paitsi jos kirjoissa ei jostain asiasta mitään sanota. Toki erilaiset teologiset tulkinnat avaavat mahdollisuuksia ohittaa ja syrjäyttää tiettyjä ohjeita. Voidaan esimerkiksi katsoa, ettei Paavali modernin historiallisen ja etymologisen tulkinnan perusteella puhunut lainkaan nykyisen kaltaisista homoista ja lesboista, vaan ainoastaan joistain ihan toisella tavalla toimivista ja identifioituvista ihmisistä (pakanallisista temppeliprostituoiduista tms.). Tai voidaan ajatella, että evankeliumit syrjäyttävät Vanhan testamentin lainsäädännön. Näistä tulkinnoista ei kuitenkaan vallitse mitään yksimielisyyttä.

3) Minulle henkilökohtaisesti kristillisen etiikan tekee vieraaksi se, että perimmältään se pohjautuu ajatukseen ikuisesta elämästä ja syntien anteeksisaamisesta. Tämä oli monien maailmallisempienkin etiikan filosofien lähtökohta. Kantkin ajatteli, että koska maailmassa niin suuret vääryyden näyttävät jäävän vaille rangaistusta, niin täytyy olla kuoleman jälkeinen tuomio. Tällöin moraalisen toiminnan motiivina on joko rangaistuksen pelko, helvetti, tai halu miellyttää jumalaa: toimin näin, koska se on jumalan kehotus ja haluan miellyttää häntä. Tietysti asian voi muotoilla kauniimmin: koska rakastan jumalaa ja jumala rakastaa ihmiskuntaa, niin minäkin yritän rakastaa kaikkia ihmisiä.

4) Lopuksi kiitos niille, jotka yrittävät tulkita kristillistä uskoa homotkin hyväksyvällä tavalla. Asia ei muutoin minua liikuttaisi, mutta uskolla ja kirkoilla on suuri vaikutus monien ihmisten elämään. Minulle kysymys on ihmisoikeuspolitiikasta, ja moraalista. Ehkäpä nämä kristityt homoaktivistit onnistuvat joskus vaikuttamaan Paavin ja patriarkkojen ja piispojen mielipiteisiin, vaikka epäilen vahvasti, että parhaiten ihmisoikeuksia ajetaan hylkäämällä kristillinen etiikka.

Miten sen sanoisi, ei Jeesus koskaan pyrkinyt muodostamaan enemmistön uskontokuntaa, vaan Jeesus etsi yksilöitä, ihmisiä jotka ottivat Hänet vastaan messiaana, ei Jeesus pyrkinyt mihinkään poliittiseen liikkeeseen joka lupaa jotain hyvää kaikille, vaan Jeesus etsi yksilöitä jotka valitsevat hänet ja ottavat hänet vastaan. Jeesus nimenomaan tiesi ja sanoi sen suoraan että suurin osa ihmisistä hylkää hänet ja vain aniharvat pelastuvat. Jeesus etsi yksilöitä jotka ottavat hänet vastaan ja uudestisyntyvät ylhäältä ja heistä tulee uusi luomus, uusi ihminen, joka hylkää sen mikä on vanhaa.

Jeesuksen ideologia oli aivan jotain muuta kuin maallistunut kansankirkko joka siunaa sitä silloinkin mitä enemmistö milloinkin päättää. Jeesus halusi että ihmiset uudestisyntyvät ylhäältä, eli ns. tulevat uskoon. Kun ihminen tulee uskoon niin hän näkee itsensä ikäänkuin Jumalan silmin, hän näkee kaiken aivan toisin, hän näkee omat motiivinsa ja tekonsa aivan toisessa valossa. Kun ihminen on suruttomassa tilassa ei hän omissa teoissaan näe mitään väärää, mutta siinä vaiheessa kun ihminen tulee herätyksen tilaan kaikki onkin toisin, ennen itsestäänselvyydet tuntuvatkin nyt jotenkin vääriltä.

Yritän siis sanoa, että kristinusko on jotakin aivan muuta kuin te kuvittelette, se on radikaali sisäinen muutos, jossa ihmisen arvomaailma ja näkemykset muuttuvat hyvin radikaalisesti, ei mikään poliittinen kansankirkko juttu. Tähän Jeesus pyrki, radikaaliin sisäiseen muutokseen yksilössä, joka vaikuttaa myös yksilön tekoihin ja valintoihin jatkossa. Tavallaan esim. Uuden Testamentin tekstit on kirjoitettu henkilöiden taholta joissa tämä sisäinen radikaali muutos on tapahtunut, heidän arvomaailmansa ja moraaliarvonsa ovat käsittämättömiä ihmisen mielestä joka tällaista sisäistä muutosta ei ole kokenut.


JOH:3
17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. 18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. 19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.

31 Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, 32 todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. 33 Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta,

36 Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.

Arto T kirjoitti: "...kaikki onkin toisin, ennen itsestäänselvyydet tuntuvatkin nyt jotenkin vääriltä.
Yritän siis sanoa, että kristinusko on jotakin aivan muuta kuin te kuvittelette..."

Oletko koskaan oikeasti miettinyt asiaa toisin päin - että sinun itsestäänselvyytesi olisivatkin vääriä ja kristinusko olisikin aivan jotain muuta kuin sinä kuvittelet?

Uskonto, kulttuuri ja etiikka eivät ole muusta maailmanmenosta irrallisia asioita. Myös uskonto uusiutuu, kehittyy ja on valmis tarkistamaan kantojaan uuden tiedon valossa.

Jos kristinuskon kirjavaa lähihistoriaa tarkastelee kriittisesti, niin huomaa pian miten paljon sekin on muuttunut vuosien varrella, joskin ehkä hitaasti. Osittain kristilliseen ideologiaan nojautunut natsi-Saksan johtajat pakotettiin luopumaan vallasta ja osoitettiin, että toisinuskovia ja muuten kansallissosialistisen etiikan vastaiset taipumukset, ajatukset ja teot tuli hyväksyä.

Naistenkaan ei tarvitse enää ”vaieta seurakunnassa”, he voivat toimia opetustehtävissä ja käyttää sellaista hiusmuotia kuin tykkäävät, vaikka raamattu muuta opettaakin.

Kestävä uskonto siis muuttuu ja ottaa vaarin yhteiskunnan sosiaalisesta rakentumisesta, yksisilmäiset uskot, jotka pitävät kiinni kynsin hampain vanhoista ennakkoluuloista, kuihtuvat vääjäämättä omaan kohtuuttomuuteensa ja niistä jää vain huvittava jälki historiankirjoihin oman aikansa ilmiöinä. Näin käynee ennen pitkään paavin edustamalle katolisuuden haaralle yms.

On valtavan hyvä asia, että erilaiset uskonnolliset (ääri)liikkeet toimivat avoimesti Suomessa. Silloin niitä voidaan samalla pitää silmällä. Ne toteuttanevat myös jonkinasteista itsesensuuria toimissaan vähemmistöjä vastaan. Samalla suvaitsevina itseään pitävät voivat testata ajatuksiaan näihin toisen äären edustajien kantoihin; se vain kirkastaa omaa näkemystä ja lisää ymmärrystä toisia kohtaan, joskaan kaikkea ei silti tarvitse hyväksyä.

Kristinuskon mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä meille ja antanut valon. Tälle perustalle kristitty rakentuu. Me etsimme ja ovet ovat avoinna Hänen tahdostaan.
Kristillinen usko ja etiikka eivät voi olla eri. Ne rakentuvat samasta lähteestä. Olennaista on, mitä on etsimässä ts. mitä Jumala antaa ja on antanut tehtävissään. Täydellinen ihminen olisi (kai kaikkien mielestä?) täysin rakastava ja täysin oikeudenmukainen. Hän kykenisi elämään niin, että eettisiä ohjeita ei tarvittaisi ohjaamaan. Epätäydellisyydessämme kuitenkin haemme enemmän tai vähemmän Jumalan rakkauteen vastaavaa toimintaa. Epätäydellisyydessämme emme saavuta täydellisyyttä. Tämä koskee meitä kaikkia ihmisiä. Se on ihmisenä olemisen ehto, luonne (conditio humana). Ihmisen ei ole mahdollista antaa täydellistä rakkauden mittaa. Voimme vain toteuttaa sitä, mitä katsomme meille hyvänä annetuksi. Voiko siis toisistaan eroavia rakkauskäsityksiä tuomita niin, että osa olisi vääriä ja osa oikeita? Vaikeus ei ole oikean ja väärän erottelussa (tai erottelun erilaisessa olemisessa ulkoisena/sisäisenä), vaan tyytymisessä saamaansa omaan ja (sen mukaan) elämisessä.

Olen korostanut henkilökohtaisen pohdinnan merkitystä moraalisen näkökannan muodostamisessa. Kuitenkin jos se johtaa hengelliseen eristäytymiseen jonkinlaisen pietismin muodossa (Arto T), tai vaikeaselkoiseen transsendetalismiin (Martin), ollaan mielestäni hakoteillä. Ei voi olla moraalia ilman tekoja, tietysti puhekin on austinilaisessa hengessä toimintaa, mutta keskeistä on, että teot tapahtuvat aina yhteisössä ja kohdistuvat toisiin ihmisiin. Ellei sitten ole sitä mielletä että moraalin ja tekojen kohde on aina vain jokin jumala.

Niinpä mielestäni moraalisten näkökantojen muodostaminen ja kehittyminen edellyttää aina myös keskustelua ja erityisesti kuuntelua. On aika tyhjää ja tympeää vain väittää, etteivät minun mielipiteeni ja teot ole loukkaavia, jos ei kuuntele mitä niiden kohteilla on sanottavaa, miten muut ihmiset kokevat nuo moraaliset puheet ja teot. En missään nimessä kuitenkaan kannata esimerkiksi joiden neo-tomistien tai kummunaristien ajatuksia siitä, että moraali on vain yhteisön mielipide. Tämä voi helposti johtaa enemmistön sortovaltaan ja kaikkien valtavirrasta, siis jonkin yhteisön sisällä, poikkeavien tuomitsemiseen. Nykyisen kaltaisissa kulttuurisesti pirstoutuneissa yhteiskunnissa on onneksi helppo paeta, jos oma pienyhteisö tuntuu ahdistavallta.

Tästä syystä arvostan sitä, että näillä palstoilla vaivautuvat kirjoittamaan omista mielipiteistään nekin, joilla ehkä on syytä olettaa etteivät heidän näkemyksensä saa paljoakaan tukea. Tuskin löydämme Habermasin esittämää moraalista konsensusta, mutta voimme aina jotain oppia.

Krister!

Ilman muuta juuri teot kertovat rakkaudesta (tai sen puutteesta)! Tekojen ei tulisi ohittaa lähimmäistä. Sen takia uskossani on sijaa kuuntelemiselle ja pyrkimykselle kohdata. En ota mitään kantaa onnistumisen asteeseen - auttakoon Kaikkivaltias onnistumaan paremmin!
Tiellä kohtaa paljon.

(Habermasin teorioiden huono piirre - muuten - on kai juuri niiden keskittyminen muuhun kuin tekoihin. Lisäksi Habermas näkyy luottavan kielen kykyyn liiaksi. Kieli on kuitenkin monimielistä ja moninaista.)

Tiellä haluan tarkoittaa siinä kulkemista (sen mukana kasvamista totuudessa). Se merkitsee paljon pohdintaa kulkijoiden tukemiseksi. Olet hyvin oivaltanut transsendentaalisuutta korostavan puolen kirjoittelussani (Jumala on tullut maailmaan näyttääkseen olevansa alkuperä, päämäärä ja toiminnan henki), niin tehtävä on rakkaudessa ts. tällaisessa vuorovaikutuksessa. Rakkaus ylittää rajoja - ehkäpä minäkin joskus ymmärrän heteroiden maailmaa... Se syntyy jokaisessa tilanteessa uudestaan ja on silloin aina omanlaisensa. Se vaatii ponnistelua toisen tilanteen kantamisessa. Juuri ilman tätä on usko kuollutta.

Kristillisen etiikan mätäpaise on kultainen käsky: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa ylitse kaiken.

Jos katsotaan suurinta osaa maailman eri uskonnoista, niin niissä on kaksi selvää Raamatun vastaista valtavirtaa, jotka näkyvät lähes kaikissa uskonnoissa, ensimmäinen on se että omilla teoilla yritetään ostaa/käydä kauppaa Jumalan kanssa, yritetään omilla teoilla ostaa jumalan/jumalten suosio.

Toinen on se että Jumaluus/hyvyys on ihmisessä itsessä ja omilla suorituksilla/ harjoituksilla tämä voidaan jalostaa esiin.

Raamattu kumoaa nämä kummatkin valtaharhaopit joita esiintyy lähes kaikissa uskonnoissa, myös kristinuskon nimellä kulkevissa uskonnoissa. Meillä ei ole mitään millä voisimme ostaa oman pelastuksemme tai Jumalan suosion, Jumala antaa pelastuksen lahjaksi niille jotka sen haluavat ottaa vastaa, antaa elämänsä Jumalan käsiin ja lähteä seuraamaan häntä.

Oma oppini pohjautuu Raamatun ja erityisesti Uuden Testamentin sanaan ja juuri UT:ssa on jyrkästi kieletty mukautumasta ihmisten enemmistön mielipiteitten mukaan, vaikka se nyt media kaudella onkin muotia, mutta ei esim. seksuaalinen vapautuminen ole uusi asia, vaan sitä on tapahtunut ennenkin pienemmässä mittakaavassa jo tuhansiakin vuosia sitten.

Oma uskoni perustuu siihen että tämä maailma toimii niinkuin Raamattuun on kirjoitettu, ihmiset toimivat aivan niinkuin Raamattuun on kirjoitettu, esim. tämä lopun aikojen moraalittomuuden kasvu on selvästi kirjoitettu Raamatun kirjoitukseen. Pilkata saa, mutta silti minä haluan pitää kiinni omasta uskostani ja pyrkiä elämään Raamatun sanan mukaan. Se ei tee minua täydelliseksi, mutta se on hyvin pitkälle todellista elämää, se ei ole tyhjää elämää, vaan ikäänkuin elämistä Raamatun sanaa todeksi päivittäin, minä en tavallaan vain lue Raamatun sanaa vaan elän sitä todeksi omassa elämässäni.

"Jumalan hulluus on suurempi kuin ihmisten viisaus."

"Jumalanhulluilla" on ilmeisesti menossa markkinointitempaus.

Poraliike,

kultainen käsky kuuluu seuraavasti:
"Minkä te toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille".

Minusta se on aika hyvä.