- 1 / 12
- Krister
- 22.1.2009 15:14
Mitä vikaa on kristillisessä etiikassa?
1) Mitä se oikein on, niin monenlaisia asioita ajavat ihmiset perustelevat mielipiteitään kristinuskolla ja etiikalla. Voisi sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan, tai toiminta ja tulokset ovat totuuden mitta. Vaikka ohitettaisiin menneiden aikojen roviot ja vainot, niin tänäänkin monet johtavat kirkonmiehet tuomitsevat homouden nimenomaan kristillisen etiikan vastaisena. Tiedän, että on erilaisuutta kunnioittaviakin kristittyjä, kuten ’kesäpoika’, mutta ei esimerkiksi Paavin, ortodoksisten patriarkkojen tai johtavien amerikkalaisten baptisti- yms. saarnaajien mielipiteitä voi ohittaa. Nämä herrat edustavat vahvaa ja vallitsevaa tulkintaperinnettä kristillisestä etiikasta.
Samaa homofobista perinnettä edustaa myös meidän oma luterilainen traditiomme. Se näkyy esimerkiksi kirkkohallituksen kannanotoissa lakiehdotuksiin, joilla on pyritty ajamaan homojen tasa-arvoa. Linja on toki pikku hiljaa lieventynyt, monet haluavat erottaa toisistaan ikuiset uskonperiaatteet ja toisaalta muuttuvan ja kehittyvän etiikan. Keskustelujen henki on ollut se, että homoja voidaan rakastaa ja ehkä antaa joitain oikeuksia, jos asia kuuluu etiikan piiriin. Entäpä jos teologit päätyvätkin pitämään homoutta uskon kysymyksenä, jossa pitää seurata tiukkaa homofobista raamatun tulkintaa. Ja onko edes mahdollista erottaa usko ja etiikka jyrkästi toisistaan.
2) Minusta on loogista, että uskovat kristityt eivät erota etiikkaa kokonaan uskosta, raamatusta ja kirkkoisien tai Lutherin opetuksista. Miten se muutoin voisi olla kristillistä etiikkaa. Ongelmana tässä näen sen, että tällainen etiikka on sidottu vanhoihin auktoriteetteihin, ikuiseen kirjoitettuun lakiin. Periaatteessa järjestelmä ei anna sijaa omalle ajattelulle ja pohdiskelulle, paitsi jos kirjoissa ei jostain asiasta mitään sanota. Toki erilaiset teologiset tulkinnat avaavat mahdollisuuksia ohittaa ja syrjäyttää tiettyjä ohjeita. Voidaan esimerkiksi katsoa, ettei Paavali modernin historiallisen ja etymologisen tulkinnan perusteella puhunut lainkaan nykyisen kaltaisista homoista ja lesboista, vaan ainoastaan joistain ihan toisella tavalla toimivista ja identifioituvista ihmisistä (pakanallisista temppeliprostituoiduista tms.). Tai voidaan ajatella, että evankeliumit syrjäyttävät Vanhan testamentin lainsäädännön. Näistä tulkinnoista ei kuitenkaan vallitse mitään yksimielisyyttä.
3) Minulle henkilökohtaisesti kristillisen etiikan tekee vieraaksi se, että perimmältään se pohjautuu ajatukseen ikuisesta elämästä ja syntien anteeksisaamisesta. Tämä oli monien maailmallisempienkin etiikan filosofien lähtökohta. Kantkin ajatteli, että koska maailmassa niin suuret vääryyden näyttävät jäävän vaille rangaistusta, niin täytyy olla kuoleman jälkeinen tuomio. Tällöin moraalisen toiminnan motiivina on joko rangaistuksen pelko, helvetti, tai halu miellyttää jumalaa: toimin näin, koska se on jumalan kehotus ja haluan miellyttää häntä. Tietysti asian voi muotoilla kauniimmin: koska rakastan jumalaa ja jumala rakastaa ihmiskuntaa, niin minäkin yritän rakastaa kaikkia ihmisiä.
4) Lopuksi kiitos niille, jotka yrittävät tulkita kristillistä uskoa homotkin hyväksyvällä tavalla. Asia ei muutoin minua liikuttaisi, mutta uskolla ja kirkoilla on suuri vaikutus monien ihmisten elämään. Minulle kysymys on ihmisoikeuspolitiikasta, ja moraalista. Ehkäpä nämä kristityt homoaktivistit onnistuvat joskus vaikuttamaan Paavin ja patriarkkojen ja piispojen mielipiteisiin, vaikka epäilen vahvasti, että parhaiten ihmisoikeuksia ajetaan hylkäämällä kristillinen etiikka.
1) Mitä se oikein on, niin monenlaisia asioita ajavat ihmiset perustelevat mielipiteitään kristinuskolla ja etiikalla. Voisi sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan, tai toiminta ja tulokset ovat totuuden mitta. Vaikka ohitettaisiin menneiden aikojen roviot ja vainot, niin tänäänkin monet johtavat kirkonmiehet tuomitsevat homouden nimenomaan kristillisen etiikan vastaisena. Tiedän, että on erilaisuutta kunnioittaviakin kristittyjä, kuten ’kesäpoika’, mutta ei esimerkiksi Paavin, ortodoksisten patriarkkojen tai johtavien amerikkalaisten baptisti- yms. saarnaajien mielipiteitä voi ohittaa. Nämä herrat edustavat vahvaa ja vallitsevaa tulkintaperinnettä kristillisestä etiikasta.
Samaa homofobista perinnettä edustaa myös meidän oma luterilainen traditiomme. Se näkyy esimerkiksi kirkkohallituksen kannanotoissa lakiehdotuksiin, joilla on pyritty ajamaan homojen tasa-arvoa. Linja on toki pikku hiljaa lieventynyt, monet haluavat erottaa toisistaan ikuiset uskonperiaatteet ja toisaalta muuttuvan ja kehittyvän etiikan. Keskustelujen henki on ollut se, että homoja voidaan rakastaa ja ehkä antaa joitain oikeuksia, jos asia kuuluu etiikan piiriin. Entäpä jos teologit päätyvätkin pitämään homoutta uskon kysymyksenä, jossa pitää seurata tiukkaa homofobista raamatun tulkintaa. Ja onko edes mahdollista erottaa usko ja etiikka jyrkästi toisistaan.
2) Minusta on loogista, että uskovat kristityt eivät erota etiikkaa kokonaan uskosta, raamatusta ja kirkkoisien tai Lutherin opetuksista. Miten se muutoin voisi olla kristillistä etiikkaa. Ongelmana tässä näen sen, että tällainen etiikka on sidottu vanhoihin auktoriteetteihin, ikuiseen kirjoitettuun lakiin. Periaatteessa järjestelmä ei anna sijaa omalle ajattelulle ja pohdiskelulle, paitsi jos kirjoissa ei jostain asiasta mitään sanota. Toki erilaiset teologiset tulkinnat avaavat mahdollisuuksia ohittaa ja syrjäyttää tiettyjä ohjeita. Voidaan esimerkiksi katsoa, ettei Paavali modernin historiallisen ja etymologisen tulkinnan perusteella puhunut lainkaan nykyisen kaltaisista homoista ja lesboista, vaan ainoastaan joistain ihan toisella tavalla toimivista ja identifioituvista ihmisistä (pakanallisista temppeliprostituoiduista tms.). Tai voidaan ajatella, että evankeliumit syrjäyttävät Vanhan testamentin lainsäädännön. Näistä tulkinnoista ei kuitenkaan vallitse mitään yksimielisyyttä.
3) Minulle henkilökohtaisesti kristillisen etiikan tekee vieraaksi se, että perimmältään se pohjautuu ajatukseen ikuisesta elämästä ja syntien anteeksisaamisesta. Tämä oli monien maailmallisempienkin etiikan filosofien lähtökohta. Kantkin ajatteli, että koska maailmassa niin suuret vääryyden näyttävät jäävän vaille rangaistusta, niin täytyy olla kuoleman jälkeinen tuomio. Tällöin moraalisen toiminnan motiivina on joko rangaistuksen pelko, helvetti, tai halu miellyttää jumalaa: toimin näin, koska se on jumalan kehotus ja haluan miellyttää häntä. Tietysti asian voi muotoilla kauniimmin: koska rakastan jumalaa ja jumala rakastaa ihmiskuntaa, niin minäkin yritän rakastaa kaikkia ihmisiä.
4) Lopuksi kiitos niille, jotka yrittävät tulkita kristillistä uskoa homotkin hyväksyvällä tavalla. Asia ei muutoin minua liikuttaisi, mutta uskolla ja kirkoilla on suuri vaikutus monien ihmisten elämään. Minulle kysymys on ihmisoikeuspolitiikasta, ja moraalista. Ehkäpä nämä kristityt homoaktivistit onnistuvat joskus vaikuttamaan Paavin ja patriarkkojen ja piispojen mielipiteisiin, vaikka epäilen vahvasti, että parhaiten ihmisoikeuksia ajetaan hylkäämällä kristillinen etiikka.