Joensuussa hälinää sateenkaarimessuista
Näyttää olevan yhtä varmaa "tietoa" Raamatusta kuin Mannerheimin seksuaalisesta identiteetistäkin. Minua ihmetyttää nämä ihmiset, jotka tietävät kaiken niin varmasti kaikesta ja kertovat sen muillekin totuutena vaikka itse olin sellainen toistakymmentä vuotta sitten.
Ei minulla mitään sateenkaarimessuja vastaan ole - ehkä. En kuitenkaan täysin ymmärrä noiden "messujen" funktiota. Miksi sateenkaariväelle pitää olla omat messunsa / jumalanpalvelukset. Eivätkö sateenkaari ihmiset saa muuten osallistua kirkon toimintaan? Puhutaanko muissa messuissa/jumalanpaveluksissa sateenkaariväkeä loukkaavia asioita? Onko sateenkaarimessujen tekstit muutettu sukupuolineutraaliin muotoon?
Mun mielestä pitäisi pyrkiä kaikessa tekemisissä siihen, että sateenkaari ihmiset saisivat toimia ja olla olemassa muun yhteisön keskellä omana itsenään. Eriytyminen yhteisön sisällä omaksi klikiksi ei ainakaan lisää suvaitsevaisuutta.
Mitä seuraavaksi: sateenkaariväen taidemuseo, sateenkaariväen oopperanäytännöt jne jne. Vaaleanpunaiset kolmiot vaatteisiin, että tunnistamme toisemme ja ympäristökin erottaa?
Miksi suotta tehdään töitä tasa-arvoisuuden puolesta, kun samanaikaisesti ghettoudutaan. Kun yhteiskunta ei enää pakota kaappiin ja "salaisiin" kokoontumisiin vanhan kellarin kabinettiin, teemme sen aivan itse.
Irokeesi!
Ghettoutumisvaara on asia, jota kannattaa pohtia. Sateenkaarimessut näyttävät, että homona/lesbona/binä/... ja heterona voi tulla messuun Ei tämä myöskään ole sateenkaaren ainoa merkitys. Sateenkaari on koko elämän kirjo - sen ei ole tarkoitus rajata tai kaventaa.
Voin käydä missä messussa itse haluan. Sateenkaarimessuja tullaan järjestämään Turussa ilmeisesti puolivuosittain, joten minulla on mahdollisuus myös käydä muissa kirkollisissa tilaisuuksissa. Yksi ei sulje pois toista. Tämän lisäksi on huomattava, että kirkko järjestää kaikenlaisia erikoismessuja - lapsimessuja, nuorisomessuja. Ei niissäkään ole tarkoitus rajata ketään tulijaa pois.
En ole kirkossakävjiä, mutta ymmärrän hyvin, että homot ja lesbot menevät mielellään tilaisuuteen, jossa puhutaan juuri HEILLE. Saarna ei kosketa samalla tavoin, jos puhutaan isästä ja äidistä ja lapsista ja heteroperheen elämästä, kuin jos puhutaan nimenomaan homojen ja lesbojen elämään kuuluvista asioista. Sateenkaarimessussa sanottava kohdistetaan juuri niille, jotka ovat läsnä.
Olen hyvin kyllästynyt seuraamaan esim. televisiosta suomalaista ja amerikkalaista draamaa, joka päivät päästään käsittelee teinirakkautta ja sydänsuruja. Ei ole minun ohjelmaani. Mutta aikuisen elämää käsittelevät ohjelmat kiinnostavat ja joskus jopa koskettavat.
On varsin helppo ymmärtää, että jumalanpalveluksia/messuja kohdennetaan eri ikäryhmille.Tuolloin voidaan valita puheenaiheet, lainattavat raamatunkohdat ja virret juuri valitulle ikäryhmälle sopiviksi, tutuiksi, ajankohtaisiksi.
En vieläkään ymmärrä, miten jumalanpalvelus/messu kodennetaan sateenkaari-ihmisille.
Minun mielestäni Sateenkaarimessu on välivaihe. Sateenkaariväki ei voi vielä tänä päivänä kokea olevansa kaikkien seurakuntien jumalanpalveluksissa tervetullut ja tasavertainen muiden seurakuntalaisten kanssa. On aivan oikein, että luterilaisessa kirkossa järjestetään tilaisuuksia, joissa voi hiljentyä uskonnollisten asioiden pariin omassa ryhmässään, tuntematta itseään torjutuksi taikka eriseuraiseksi.
Muistelen vielä viime vuonna luterilaisessa kirkossa saarnastuolista sätityn homoja. Ei sellaista tuomion pasuunaa homo varmaan halua mennä kuulemaan yksin taikka kumppaninsa kanssa.
Juuri tällä hetkellä Sateenkaarimessulle on tilaus. Olen muutaman kerran ollut mukana. Kirkkosali on ollut tupaten täynnä niinä kertoina. Vastakohtana jumalanpalvelus suuressa pääkaupunkiseudun kirkossa. Kurkistin ovelta. Paikalla oli neljä vanhaa naista suuressa kirkkosalissa ja lisänä pari seurakuntatyöntekijää ja pappi.
Keneltä se on pois, jos luterilainen kirkko koettaa tavoittaa ihmisiä myös tällä tavoin?
Ei varmasti (toivottavasti) ole keneltäkään pois, jos sateenkaarimessuja järjestetään. Jotenkin luen niiden olemassaolossa sellaisen ikävän viestin, että sateenkaariväki on tervetullut omiin messuihinsa, mutta pysyköön poissa valtaväestölle tarkoitetuista (ettei kukaan vain hämmenny oikean homon kohtaamisesta kirkossa). Eikö olisi parempi, että sateenkaariväki rynnistäisi sankoin joukoin täyttämään niitä tavallisia jumalanpalveluksia, kun niissä Juhanin kertoman mukaan on hyvin tilaa.
Vaeltajan aika absurdi ajatus messusta, jossa ei puhuttaisi äideistä, isistä eikä lapsista on suorastaan melkoista osaa sateenkaariväkeä syrjivä. Jokainen meistä on äidistä syntynyt ja jollakin tavalla myös isästä (tuskinpa homotkaan neitseellisesti saavat alkunsa). Hyvin monilla homoilla on myös omia lapsia ja sateenkaariperheiden asiat ovat juuri parasta aikaa melko ajankohtaisia perheen sisäisen adoption ollessa kirjattuna nykyisen hallituksen ohjelmaan. Kymmenessä käskyssä on ja pysyy ”kunnioita vanhempiasi”, vaikka monilla homoilla onkin ikäviä kokemuksia omien vanhempiensa suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Se ei kuitenkaan anna (ev.lut) kirkon opin mukaan oikeutta olla kunnioittamatta vanhempiaan. Yleisenä eettisenä (ja moraalisena) oppina on aivan hyvä oppia kunnioittamaan myös sellaisia ihmisiä, joiden (kaikkia) mielipiteitä tai tekoja ei voikaan hyväksyä.
Ja edelleen, mitä olisivat ne messuissa puhuttavat ”nimenomaan homojen ja lesbojen elämään kuuluvat asiat”.
Jos uusi testamentti täytyisi kiteyttää nykyiseen sms-formaattiin, lainaisin siitä kohdan , jossa todetaan ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14). Sanoma on aika yleispätevä, vaikka siinä lapsista puhutaankin.
Sitten aivan asian viereen: Martin osaa varmaan kertoa, mikä passio on kirjoitettu tuon kohdan ympärille. Jotenkin muistin väärin, että se olisi ollut Matteus Passio (Bach???).
JuhaniV kirjoitti: "Muistelen vielä viime vuonna luterilaisessa kirkossa saarnastuolista sätityn homoja."
Teithän asiasta rikosilmoituksen? Kiihotus kansanryhmää vastaan.
En tehnyt rikosilmoitusta, mutta keskustelin pitkään tuon papin kanssa puhelimitse ja sähköpostitse. Lopputulos: pidimme kumpikin kantamme, eikä lähentymistä (ymmärtämistä) tapahtunut millinkään vertaa. Toki herra pastori sai tietää, että on olemassa jopa homoperheitä hänen isänmaassaan. Keskustelu oli toki asiallista puolin jos toisinkin.
Kannattaa muistaa, ettei evankelisluterilainen kirkko ole tehnyt mitään yleistä linjausta sateenkaariväen suhteen, ja pappien näkökulmat asiaan vaihtelevat. Kukaan ei tietenkään aja kirkosta ulos, mutta ei ole mahdollista olla tiedostamatta sitä, ettei välttämättä olekaan tervetullut kirkoon sellaisenaan. Esimerkiksi kirkkoon tulevaa käsi kädessä homopariskuntaa varmasti katsotaan kieroon. Ne harvat, jotka käyvät säännöllisesti kirkossa (yleensä niitä on kuitenkin enemmän kuin neljä per jumalanpalvelus) ovat mitä todennäköisimmin juuri niitä, joiden niskakarvat seksuaalivähemmistöt saavat nousemaan pystyyn. Pappien enemmistä on tällä hetkellä koko homot vs. kirkko -kysymyksessä hipihiljaa (pelosta jäykkinä varmaan), aktiiviseurakuntalaiset sen sijaan eivät. Tässä on esimerkiksi Kotimaan uutinen homomyönteisestä radiohartaudesta, joka sai aikaan palautevyöryn Ylelle ja kirkon tiedotuskeskukseen:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=4456&Itemid=38
Kuinka homoseksuaali voi tuntea itsensä tervetulleeksi muun kirkkokansan joukkoon?
Mielenkiintoinen linkki. Kiitos siitä.
Ulf Särsin pitämä aamuhartaus on hyvä. Siinä homo-teemaa käsiteltiin erittäin asiallisesti ja jopa varovasti.
On näillä tiukkapipoilla todella kireä pipo. Tulkitsen heidän pelkäävän jäävänsä tässä "kisassa" häviölle. Olen siinä suhteessa heidän kanssaan silloin samaa mieltä. Maailma on muuttunut. He seisovat jalat sementissä ja valittavat, kun muut kulkevat ohitse.
- ...hartausohjelman sanotaan edistäneen "homo- ja lesbopropagandaa".
Niinpä niin. Tässä on kopioitu suoraan ajatus amerikkalaisesta "homoagendan" propagoimisesta. Näillä sanoilla koetetaan lyödä. Pitäisiköhän kehitellä jotain uusia sanontoja heidän suuntaansa. Voisimme oikeasti ryhtyä käyttämään heidän joukkojensa kehittämää termiä homo-ongelmainen. Sitähän he ovat. Pistetään käsite kierrätykseen. Sellainenhan on nykyaikaista. ;-)
Eikö noiden sateenkaarimessujen sijaan olisi hyödyllisempää järjestää sunnuntaisin sateenkaarikirkkokahveja noille "tavallisille" jumalanpalveluksissa kävijöille. Kahvi ja pulla houkuttaa aina ja siinä sivussa voi sitten jakaa positiivista sateenkaarikuvaa. Saattaisivat vaikka körttimummotkin huomata, että ihan taviksiahan nuo kirkossa käyvät homotkin ovat.
Tuo Irokeesin sateenkaarikirkkokahvi-ideahan voisi olla erinomaisen loistava. Mummut joisivat sateenkaarikuvioisista pahvimukeista kahvetta ja söisivät pullaa sateenkaarilautasilta. Siinä sivussa sateenkaareva myönteinen viesti voisi kohdata jopa otollista maaperää...
