Huomasittehan uskontoministerin ilahduttavan puheen kirkolliskokouksessa Turussa 7.11.2005. Asia uutisoitii ainakin Turun Sanomissa pääuutissivulla. Myös peräti kirkon omien internet-sivujen uutinen uskaltaa mainita asian pidemmässä puhetta referoivassa uutisessaan. Ote puheesta:
"Erilaisuuden hyväksyminen ei ole helppoa. Suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin on ollut visainen kysymys niin valtiovallalle kuin kirkollekin. Samaa sukupuolta olevien parien rinnastamista miehen ja naisen muodostamaan pariin on vastustettu vetoamalla perhearvoihin.
Meillä Suomessa perinteinen perhe oli ennen vanhaan samassa taloudessa asuva ja työskentelevä agraariperhe, johon kuului isovanhempia, sisaruksia, aviopari ja lapsia. Kaupungistumisen myötä perhe supistui ns ydinperheeksi, jossa oli yleensä äiti, isä ja muutama lapsi. Lisääntyneiden avioerojen myötä yksinhuoltajaperheiden ja uusioperheiden lukumäärä on lisääntynyt. Yksineläjiä oli sata vuotta sitten todella vähän. Nyt yhden hengen kotitaloudet on kasvava joukko kaikissa ikäryhmissä. Yksinäisyys ja turvattomuus lisääntyvät. Jokainen ihminen tarvitsee jonkun, joka huolehtii ja josta itse voi pitää huolta.
Tärkeimmäksi perhearvoksi pitäisikin nostaa välittäminen. Perhearvojen vastaista olisi välinpitämättömyys ja itsekkyys. Perhearvoja korostava yhteiskunta tukisi kaikin keinoin sitä, että ihmiset sitoutuisivat huolehtimaan toisistaan. Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröiminen on sitoumus ja arvokas asia aivan kuin avioliiton solmiminenkin.
Eräs vanhimmista yhdenvertaisuusjulistuksista löytyy kolossalaiskirjeen 3. luvun 11. jakeesta:
"... ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata..."
Erilaisuutta on aina torjuttu ja vainottu. Alkukirkon marttyyrit saivat aikoinaan kokea tämän. Kansainvälistyvässä ja globalisoituvassa maailmassa kirkon kulttuurisena haasteena on ylittää kulttuuristen ja uskonnollisten viholliskuvien rajat. Kirkko voi osaltaan auttaa humaanin yhteisyyden löytämisessä erojen korostamisen sijaan. Ihmisarvo ja ihmisen autonomian kunnioitus ovat avaimia eri kulttuuripiirien välisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa."
Puhe kokonaisuudessaan:
http://www.minedu.fi/opm/ministerio/organisaatio/karpela_puheet/051107.html
"Erilaisuuden hyväksyminen ei ole helppoa. Suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin on ollut visainen kysymys niin valtiovallalle kuin kirkollekin. Samaa sukupuolta olevien parien rinnastamista miehen ja naisen muodostamaan pariin on vastustettu vetoamalla perhearvoihin.
Meillä Suomessa perinteinen perhe oli ennen vanhaan samassa taloudessa asuva ja työskentelevä agraariperhe, johon kuului isovanhempia, sisaruksia, aviopari ja lapsia. Kaupungistumisen myötä perhe supistui ns ydinperheeksi, jossa oli yleensä äiti, isä ja muutama lapsi. Lisääntyneiden avioerojen myötä yksinhuoltajaperheiden ja uusioperheiden lukumäärä on lisääntynyt. Yksineläjiä oli sata vuotta sitten todella vähän. Nyt yhden hengen kotitaloudet on kasvava joukko kaikissa ikäryhmissä. Yksinäisyys ja turvattomuus lisääntyvät. Jokainen ihminen tarvitsee jonkun, joka huolehtii ja josta itse voi pitää huolta.
Tärkeimmäksi perhearvoksi pitäisikin nostaa välittäminen. Perhearvojen vastaista olisi välinpitämättömyys ja itsekkyys. Perhearvoja korostava yhteiskunta tukisi kaikin keinoin sitä, että ihmiset sitoutuisivat huolehtimaan toisistaan. Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröiminen on sitoumus ja arvokas asia aivan kuin avioliiton solmiminenkin.
Eräs vanhimmista yhdenvertaisuusjulistuksista löytyy kolossalaiskirjeen 3. luvun 11. jakeesta:
"... ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata..."
Erilaisuutta on aina torjuttu ja vainottu. Alkukirkon marttyyrit saivat aikoinaan kokea tämän. Kansainvälistyvässä ja globalisoituvassa maailmassa kirkon kulttuurisena haasteena on ylittää kulttuuristen ja uskonnollisten viholliskuvien rajat. Kirkko voi osaltaan auttaa humaanin yhteisyyden löytämisessä erojen korostamisen sijaan. Ihmisarvo ja ihmisen autonomian kunnioitus ovat avaimia eri kulttuuripiirien välisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa."
Puhe kokonaisuudessaan:
http://www.minedu.fi/opm/ministerio/organisaatio/karpela_puheet/051107.html