Kirkko ja kaupunki 2.11.2005

Olin lentää nurin kun luin tämän päivän Kirkko ja Kaupunki -lehden. En kuulu kirkkoon, mutta tilaan mainittua lehteä, koska mielestäni taistelijan velvollisuus on olla perillä vihollisen liikkeitä.

K&K:n pääkirjoituksessa 2.11.2005 todetaan otsikolla Nato- ja homokysymykset mm. seuraavaa:

"Tutkimusten mukaan suomalaisista suurin osa olisi valmis hyväksymään Suomen liittymisen Natoon, jos valtiollinen johtomme sen heille selkeästi perustelisi. Luultavasti kirkon puolella joidenkin kipeiden kysymysten kanssa kävisi samaan tapaan. Kirkkokansa olisi luultavasti valmis hyvksymään esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen siunaamisen, jos hengellinen johtomme se heille selkeästi perustelisi.

Kirkko ja kaupungissa oli viime viikolla koko sivun mittainen kristityn homoseksuaalin haastattelu. Suoraan päätoimittajalle ei haastatteluista ole tullut ensimmäistäkään kielteistä palautettta. Jos vastaava haastattelu olisi julkaistu kymmenen vuotta sitten, päätoimittaja olisi kyllä kuunnellut haukkuja korvat punaisina. Ajat ovat toiset ja asenteet asiaan muuttuneet kovasti, ainakin Helsingn leveysasteilla".

--
Ajat alkavat tosiaan muuttua. Hyvä niin.

Silti ajan edelleen kirkon erottamista valtiosta ja uskonnon erottamista psykoanalyysista.

Kuka on samaa mieltä?

Minusta valtio ja uskonto pitäisi pitää kaikin tavoin erillään toisistaan, mukaan lukien rituaalinomaiset juhlajumalanpalveulkset, johin valtionjohdon on vuoden mittaan eri yhteyksissä "pakko" osallistua.

En myöskään kuulu kirkkoon, mutta parempi puoliskoni kyllä, joten ihan mielenkiinnosta olen toisinaan silmäillyt Kirkko ja kaupunki -lehteä (hänen taas en ole koskaan huomannut lehteä selaavan). Olen havainnut lehden linjan olevan usein hyvinkin salliva ainakin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Yleisönosastossa on toisinaan vanhoillisten kirjoittamia mielipiteitä - ja sananvapauden nimissä hyvä niin - mutta vastineet niihin saavat myös riittävästi tilaa.

Uskonto on ehdottomasti erotettava valtiosta. On häpeällistä että meillä vielä nykyään on ns. "valtion uskonto" vaikka maassa pitäisi olla mielipiteen- ja uskonnonvapaus. Mitä tulee uskontoon ja psykoanalyysiin niin edellistä on hieman vaikea erottaa jälkimmäisestä, sillä tavallaan psykoanalyysi itsessään on uskontoa.


(Aiheen vierestä: Ihmettelen itse asiassa kovasti, että miksi esim. masennuksen hoidossa Suomessa edelleen käytetään laajalti kallista ja aikaavievää psykoanalyyttistä "terapiaa" kun kerran hoidon tehokkuustutkimukset ovat osoittaneet sen tehottomuuden ko. mielialahäiriön hoidossa. Psyykkisten häiriöiden hoitamisen tehokkuutta koskevissa tutkimuksissa on kerta toisensa jälkeen todettu, että esim. kliinisen masennuksen hoidossa tehokkain ja parhaimpia tuloksia tuottava terapiamuoto on kognitiivinen psykoterapia. Silti analyytikoiden pappiskunta hallitsee suomalaista mielenterveysalaa rautaisella otteella. Herää kysymys: Miksi?)

Linkki K&K-lehden pääkirjoitukseen:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=128

Muita K&K:n kirjoituksia samoista teemoista:
http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=1542&deptid=126&languageid=3&NEWS=1
http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=1580&deptid=130&languageid=3&NEWS=1
http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=1606&deptid=130&languageid=3&NEWS=1
http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=1509&deptid=130&languageid=3&NEWS=1

Vielä yksi linkki lisää:
http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=1568&deptid=126&showmodul=20&languageid=3&news=1

"Ajat alkavat tosiaan muuttua."

Kumpikohan muuttuu: Asenne meikäläisiin paranee vai kirkon arvovalta murenee jolloin se joutuu epätoivoisesti kosiskelemaan meikäläisiä.

Tulihan se tuokin näkökulma Poris;) Kirkko&kaupunki on tänä syksynä kunnostautunut pariinkin kertaa, kiitos vaan esim Leena Seivolle (toivottavasti meni nimi oikein) muutaman viikon takaisesta mielipidekirjoituksesta. Meni ihan nappiin.

"...uskonnon erottamista psykoanalyysista."

Missäs vaiheessa uskonnolla on ollut jotain tekemistä psykoanalyysin kanssa? Muistaakseni Freud jopa piti uskontoa/uskonnollisuutta yhtenä neuroottisuuden muotona - tai tarkemmin ilmaistuna: "uskonnolliset doktriinit ovat kaikki pelkkää illuusiota ja uskonto on ihmiskuntaa vaivaava pakkoneuroosi" >:)

Ransomille: Olet ihan oikeassa siinä, ettei psykoanalyysillä alunperin pitänyt olla mitään ideologista yhtäläisyyttä uskonnon kanssa. Tunnetusti Freud itse nimitti itseään "jumalattomaksi juutalaiseksi" ja katsoi, että psykoanalyysin yksi tehtävä olisi olla uskonnon kriitikko. Vaikka Freud suhtautui halveksien naisiin ("peniskateudesta kärsivät") ja alentuvasti homoihin ("kehityspysähtymä"), häen kanssaan olisi ehkä voitu tulla toimeen, koska hän pystyi itsekritiikkiin. Freud itse asiassa vaati homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisen ja psykoanalyyttisen syrjinnän poistamista.

Mutta toisin kävi. Vappu Taipaleen sanoin psykoanalyyttinen liike muuttui "kapinallisuudesta papillisuuteen". Kun siitä tuli amerikkalainen muotitiede, se alkoi muuttua homoihin ja lesboihin kohdistuvaksi syrjintäideologiaksi, joka oli pahimmillaan apartheidiin rinnastuva kivettynyt dogmikokoelma, alkaen 1940-luvulta pitkälle 1990-luvulle.

Siinä vaiheessa uskonnollis-konservatiiviset tahot ottivat psykoanalyysistä uuden, tieteellisltä näyttävän aseen itselleen kulttuurisodassa homoseksuaalisuutta vastaan. Tosin tämä kehitys on taittunut 1990-luvulla, kun konservatiivisen psykoanalyyttisen ideologian linnakkeet Yhdysvalloissa ovat joutuneet luopumaan homojen ja lesbojen syrjinnästä vuonna 1991.

Suomessa tuo konservatisoituminen näkyi siinä,että uskonnolliset teologit ja/tai konservatiivit sodan jälkeen suorastaan kaappasivat psykoanalyyttisen ideologian itselleen. Tästä kehityksestä olen tehnyt muutaman artikkelin, esimerkiksi eheytysliikkeen esi-isistä Suomessa ( http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1 ) ja kansainvälisen uskonnollis-psykoanalyyttisen eheytysliikeen juurista ( http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=41_10_1 ).

Pora-liike: taidatpa olla oikeassa siinä, että kun kirkon yhteiskunnallinen valta ja sen kyky pelotteluun ovat ratkaisevasti vähentyneet viime vuosikymmenten aikana (esim. Kirkon tutkimuskeskuksen uusimman tutkimuksen mukaan papeistakaan jo noin kolmasosa ei itsekään usko helvetin olemassaoloon), se on joutunut myymään uskontoa uusin markkinointikeinoin.

Myös valtavan julkisuuteen tulleen tutkimusaineiston sekä sateenkaarikansan ulostulon johdosta kirkon uskottavuus on romahtanut. Tietysti monet kirkossa toimivat ovat myös aidosti muuttaneet näkemyksiään hlbt-ihmisistä.

Tästä seuraa kaksi ratkaisumallia.

Yhteiskunnallisesti konservatiiviset hlbt-ihmiset näyttävät kehottavan liittymistä kirkkoon ja sen tukemista. Sitä saa itselleen arvostusta, valtaa ja vaikutusvaltaa ja siitä on etua sosiaalisessa kiipeämisessä. Onhan ev-lut valtionkirkolla historiallisen painolastin takia vielä valtaa Suomessa.

Toisen lähestymistavan mukaan kirkon voisi instituutiona jättää omaan arvoonsa kuihtumaan. Itse kallistun tälle kannalle ja toimin kirkkoon ja uskonnollisiin liikkeisiin päin vain esittääkseni kritiikkiä niiden harjoittaman syrjinnän ehkäisemiseksi ja niissä tapahtuvien hoitovirheiden estämiseksi. On muistettavan, että kirkolla on vieläkin suuri vaikutusvalta perheneuvonnassa, terapiassa ja sielunhoidossa.

Joka on kiinnostunut tämän yhteyden tutkimisesta, voi googlettaa sanat psykoanalyysi JA jumala. Sieltä tulee Ev-lut kirkon sielunhoidon johtajan parisen vuotta vanha ilmoitus, että Jumala ja psykoanalyysi ovat samalla puolella!

Olli S.: "... kirkon voisi instituutiona jättää omaan arvoonsa kuihtumaan. ... kirkolla on vieläkin suuri vaikutusvalta perheneuvonnassa, terapiassa ja sielunhoidossa."
Eikö tuossa ole ristiriitaa?

Olli, kumman vaikutustavan katsot tuottavan parempaa tulosta, ulkoapäin tapahtuvan vaiko kirkon sisällä tapahtuvan?

Juhani

Luin Olli Stålströmmin artikkelin http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1. Minusta vaikuttaa siltä, että tämä Asser Stenbäckin levittämä "psykoanalyysi" ei kestäisi minkäänlaista tieteellistä tarkastelua. Freudin kehittämässä psykoanalyysissä seksuaalisuus on keskeisellä sijalla, sen sijaan Stenbäck on onnistunut kastroimaan - ei pelkästään homoja - vaan myös itse psykoanalyysin. Stenbäckin ideat menevät oikeastaan ristiin jokaikisen seksuaalisuutta käsittelevän modernin tutkimuksen kanssa. Pitää oikein ihmetellä, miten tuollaista potaskaa on voitu suoltaa Suomessa vuosikymmenien ajan - ja osa lähdeluettelon julkaisuistakin on vielä 90-luvulta (???). Ei mitään niin pahaa, ettei hyvääkin: Stenbäck paljastaa rehellisesti kristinuskon todellisen luonteen kirjoituksissaan: nykyinen liberaali "suojasää" ei ole muuta kuin kirkon markkinamiesten epätoivoinen silmänkääntötemppu, sievä kuorrutus vuosituhansia jatkuneelle taantumukselliselle terrorille.

Mielenkiintoista on myös huomata - suomalainen psykoanalyysi siitä hyvänä esimerkkinä, että toisin kuin muissa toisen maailmansodan hävinneissä maissa, Suomessa ei tehty varsinaisesti tiliä natsimenneisyyden kanssa. Suomessa kehitettiin - tai syntyi - outo kansallinen versio natsismista, joka jatkoi omaa itsenäistä elämäänsä monilla yhteiskunnan osa-alueilla vielä pitkään sen jälkeen, kun Natsi-Saksa oli lakannut olemasta. Virallisen doktriinin mukaan natseja ei Suomessa ollut, eikä ole ja sota Neuvostoliittoa vastaan oli erillissota, joten mitään tarvetta ei ole ollut kaivella luurankoja kaapista - kuinka kätevää. (http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/valkoisensuomenurheilevatsoturit9710.html)

Mutta vielä siitä psykoanalyysistä, vaikka olenkin asian suhteen maallikko: Freudiakin mielenkiintoisempi henkilö oli itävaltalainen Wilhelm Reich, psykoanalyytikko, marxisti ja Freudin lahjakas oppilas. Hän julkaisi kirjan Sexual revolution vuonna 1930 ja Fasismin massapsykologiaa 1933. Monet hänen esittämistään näkemyksistään olivat sellaisia, jotka tulivat ajankohtaisiksi vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin. Reichin esittämät näkemykset ovat siitäkin mielenkiintoisia, että hän uskalsi viedä johtopäätökset loppuun saakka, mitä Freud ei koskaan uskaltanut tehdä: tuoda psykologian yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle: nähdä seksuaalimoraalin vallankäytönvälineenä ja sen seurauksena yksilölle syntyvät kärsimykset. Tosin Reichin myöhempi kirjallinen tuotanto oli jo kohtuullisen eksentristä tavaraa, joka liikkui ihan eri sfääreissä. Osasyynä luultavasti Natsi-Saksan poliittinen vaino, joka sai edelleen jatkoa McCarthyismin vaivaamassa USA:ssa.

"Wilhelm Reich, one of Freud's most brilliant protégés, drew a more radical conclusion. He argued that sexual expression (primarily, the orgasm) was natural and that social control of libidinal energies by the family, institutionalized sexual morality, and the state was destructive. Reich believed that sexual repression profoundly distorted psychological development and led to authoritarian behavior (such as fascism). It is difficult to overestimate the impact of Wilhelm Reich's thinking about sexuality on intellectuals and more indirectly on the general culture. The sexual revolution of the 1960s was initiated by people who shared many of Reich's beliefs (whether or not they got them from him directly) about the detrimental impact of sexual repression. Many of the first people on the barricades of the sexual revolution were inspired by Reich. Reich's perspective on the social significance of repression was reinforced by Alfred Kinsey's empirical research. Kinsey's research showed the widespread ignorance and shame about sex promulgated by conservative sexual morality and religious beliefs..." http://www.glbtq.com/social-sciences/sexual_revolution.html

psykoanalyysissä on paljon hyvää. on muistettava, että monet analyytikoista ovat ihmisiä, jotka yrittävät vilpittömästi auttaa asiakkaitaan.

homoseksuaaleilla on paljon torjuntoja ja kieltämistä ja vahvaa muutosvastarintaa, koska he ovat koukussa seksiin ja pakenevat todellisuutta monin tavoin( mun mielipide). päihteet ovat itselääkintää ja seksi myös.

parhaimmillaan analyysi vapauttaa voimavaroja ja luovuutta: siksi sen suosio kasvaa.