Eli muutama vuosi sitten qruiserissa oli väite että vlkoisten voitto 1918 sodassa olisi syy siihen miksi Suomessa on seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet niin hitaasti edenneet. Joten voin sanoa että kyseinen väite on täyttä potaskaa. Eli Venäläiset tulivat auttamaan punaisia 1918 sodassa mutta heillä oli sellainen ehto että jos punaiset voittaa niin Suomi palaa takaisin Venäjän vallan alle. Ja jos näin olisi käynyt niin jokainen tietää että Venäjällä ei suvaita homoja alkuunkaan. Joten jos oltais vielä Venäjän komennuksessa niin Suomessakin olisi homoseksualismi edelleen rikos. Joten täällä ei voitais edes uneksia mistään tasa-arvoisesta avioliittolaista tai edes rekisteröidystä parisuhteesta joten kaikki homoseksualismista kiinni jääneet lyötäisiin kaltereiden taakse jos Suomessa olisi Venäjän komento. Eli eiköhän se 1918 taisteluissa valkoisten voitto ollut samalla myös seksuaali vähemmistöjen voitto, toisin kuin punavihreä qruiser yrittää väittää. Joten sen harhanäön halusin oikaista vaikka sitten näin jälkikäteen.
Qruiser vääristelee Suomen historiaa.
- 2 / 3
- smo
- 30.5.2021 7:30
- 30.5.2021 7:42
En tiedä tarkemmin tällaisista väitteistä. Ymmärtääkseni Qruiserissa käyttäjät voivat julkaista omia näkemyksiään. Onko ehkä jostain tällaisesta kyse?
On kai yleisesti aika selvää, että pohjoismaisittain hidas kehitys Suomessa liittyy talvisotaan ja jatkosotaan. Suomessakin käytiin 1930-luvulla niitä keskusteluja mitä Ruotsissa; myöhemmin toki ja myös vaiemammin. Vastaavasti Ruotsi oli jäljessä Tanskaa, joka oli dekriminalisoinut samaa sukupuolta olevien väliset suhteet 1933. Ruotsissa dekriminalisointi tapahtui 1944. Sotien jälkeen asenneilmapiiri Suomessa kääntyi kireämmäksi ja tarpeellinen keskustelu pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1960-luvn lopulla ja dekriminalisoimisen aika koitti 1970-luvun alussa. Noin yleisesti meillä lainsäädännön kehitys hlbti-yhdenvertaisuuden suhteen on kulkenut Ruotsin jalanjäljissä noin seitsemän vuoden viiveellä - ja tältä se vaikutti ennen sotiakin. Nykyään joissain kysymyksissä Suomen voi havaita olevan Ruotsia edelläkin, ainakin jos ILGA Europen vertailuun ( https://ranneliike.net/uutiset/16022/malta-jatkaa-ilga-europen-vuosivertailun-karjessa-suomessa-ongelmia-sukupuolivahemmistojen-asemassa ) on luottaminen.
Mitä olisi tapahtunut? Sitähän ei koskaan kerrota.
Venäjällä suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on vaihdellut eri aikoina. Valtaapitävät lakeineen on myös eri asia kuin yleinen mielipide. Nykyvenäjällä on toki 2013 hyväksytty ns. homopropagandalaki kieltää "ei-perinteisten seksuaalisten suhteiden propagandan alaikäisten keskuudessa". Laittomia homoseksuaaliset suhteet eivät ole, paitsi Tšetšeniassa, joka taas on luku sinänsä. Tsaarinaikaisella Venäjällä asiat olivat paremmin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kriminalisointi astui kuvaan Neuvostoliitossa vasta Stalinin aikana 1930-luvulla ja dekriminalisoinnista puhuttiin 1970-luvulla. Käytännössä se tapahtui vasta Neuvostoliiton romahdettua, eivätkä samaa sukupuolta olevien intiimit suhteet ole rikos, paitsi mainitussa Tšetšeniassa. Nykyvenäjän ratkaisemattomat ongelmat kenties ovat suurin syy seksuaalivähemmistöjen heikolle asemalle. Valtaapitävät ovat lunastaneet ortodoksikirkon tuen toimimalla ns. arvokysymyksissä kirkon mielen mukaisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuus kuvataan länsimaista tuoduksi. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan olemassaolo nähdään uhkana valtaapitävien keskuudessa. Nuorempi väki näyttäisi mielipidemittausten valossa suhtautuvat seksuaaliväemmistöihin varsin hyväksyvästi. Aihe on ollut esillä noin vuosi sitten ( https://ranneliike.net/uutiset/15779/venajalla-ohjaillaan-jalleen-aanestamaan-pelottelemalla-homoilla ) Venäjän perustuslakiäänestyksen alla.
Tämä tarkastelu ei tietenkään vastaa siihen kysymykseen, että miten sisällissodan toisenlainen lopputulos olisi juuri seksuaalivähemmistöjen (suhteelliseen) asemaan vaikuttanut. Toki yleiseen elämänmenoon vaikutus olisi ollut suuri - joten voi tietysti todeta: parempi että meni siten kuin meni.
Joka tapauksessa voi ajatella Suomen valtion poistuneen seksuaalivähemmistöihin kuuluvien sängystä vasta 1999, kun suojaikärajat yhtenäistettiin. Vuodan 1971 samaa sukupuola olevien intiimien suhteiden dekriminalisoinnin ( https://ranneliike.net/teemat/4542/homoseksuaalinen-kanssakayminen-lakkasi-olemasta-suomessa-rikos-vuonna-1971 ) jälkeenhän jäi voimaan vielä eri suojaikärajat ja kehotuskielto, jotka posituivat 1999 voimaan tulleen rikoslain kokonaisuudistuksen myötä. Noiden tukijalkana toiminut sairausleima oli poistunut vuonna 1981 ( https://ranneliike.net/teemat/5536/suomessa-homoseksuaalisuuden-sairausluokitus-poistettiin-kesalla-1981 ).
On kai yleisesti aika selvää, että pohjoismaisittain hidas kehitys Suomessa liittyy talvisotaan ja jatkosotaan. Suomessakin käytiin 1930-luvulla niitä keskusteluja mitä Ruotsissa; myöhemmin toki ja myös vaiemammin. Vastaavasti Ruotsi oli jäljessä Tanskaa, joka oli dekriminalisoinut samaa sukupuolta olevien väliset suhteet 1933. Ruotsissa dekriminalisointi tapahtui 1944. Sotien jälkeen asenneilmapiiri Suomessa kääntyi kireämmäksi ja tarpeellinen keskustelu pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1960-luvn lopulla ja dekriminalisoimisen aika koitti 1970-luvun alussa. Noin yleisesti meillä lainsäädännön kehitys hlbti-yhdenvertaisuuden suhteen on kulkenut Ruotsin jalanjäljissä noin seitsemän vuoden viiveellä - ja tältä se vaikutti ennen sotiakin. Nykyään joissain kysymyksissä Suomen voi havaita olevan Ruotsia edelläkin, ainakin jos ILGA Europen vertailuun ( https://ranneliike.net/uutiset/16022/malta-jatkaa-ilga-europen-vuosivertailun-karjessa-suomessa-ongelmia-sukupuolivahemmistojen-asemassa ) on luottaminen.
Mitä olisi tapahtunut? Sitähän ei koskaan kerrota.
Venäjällä suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on vaihdellut eri aikoina. Valtaapitävät lakeineen on myös eri asia kuin yleinen mielipide. Nykyvenäjällä on toki 2013 hyväksytty ns. homopropagandalaki kieltää "ei-perinteisten seksuaalisten suhteiden propagandan alaikäisten keskuudessa". Laittomia homoseksuaaliset suhteet eivät ole, paitsi Tšetšeniassa, joka taas on luku sinänsä. Tsaarinaikaisella Venäjällä asiat olivat paremmin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kriminalisointi astui kuvaan Neuvostoliitossa vasta Stalinin aikana 1930-luvulla ja dekriminalisoinnista puhuttiin 1970-luvulla. Käytännössä se tapahtui vasta Neuvostoliiton romahdettua, eivätkä samaa sukupuolta olevien intiimit suhteet ole rikos, paitsi mainitussa Tšetšeniassa. Nykyvenäjän ratkaisemattomat ongelmat kenties ovat suurin syy seksuaalivähemmistöjen heikolle asemalle. Valtaapitävät ovat lunastaneet ortodoksikirkon tuen toimimalla ns. arvokysymyksissä kirkon mielen mukaisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuus kuvataan länsimaista tuoduksi. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan olemassaolo nähdään uhkana valtaapitävien keskuudessa. Nuorempi väki näyttäisi mielipidemittausten valossa suhtautuvat seksuaaliväemmistöihin varsin hyväksyvästi. Aihe on ollut esillä noin vuosi sitten ( https://ranneliike.net/uutiset/15779/venajalla-ohjaillaan-jalleen-aanestamaan-pelottelemalla-homoilla ) Venäjän perustuslakiäänestyksen alla.
Tämä tarkastelu ei tietenkään vastaa siihen kysymykseen, että miten sisällissodan toisenlainen lopputulos olisi juuri seksuaalivähemmistöjen (suhteelliseen) asemaan vaikuttanut. Toki yleiseen elämänmenoon vaikutus olisi ollut suuri - joten voi tietysti todeta: parempi että meni siten kuin meni.
Joka tapauksessa voi ajatella Suomen valtion poistuneen seksuaalivähemmistöihin kuuluvien sängystä vasta 1999, kun suojaikärajat yhtenäistettiin. Vuodan 1971 samaa sukupuola olevien intiimien suhteiden dekriminalisoinnin ( https://ranneliike.net/teemat/4542/homoseksuaalinen-kanssakayminen-lakkasi-olemasta-suomessa-rikos-vuonna-1971 ) jälkeenhän jäi voimaan vielä eri suojaikärajat ja kehotuskielto, jotka posituivat 1999 voimaan tulleen rikoslain kokonaisuudistuksen myötä. Noiden tukijalkana toiminut sairausleima oli poistunut vuonna 1981 ( https://ranneliike.net/teemat/5536/suomessa-homoseksuaalisuuden-sairausluokitus-poistettiin-kesalla-1981 ).
Kaikissa maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien yhdenvertaistuminen on edellyt maiden maallistumisen edistymisen tahdissa.
Suomi on maallistumisessa ollut jälkijunassa muihin Pohjoismaihin nähden ja siten edistystä myöhemmin. Tanskaan vaikutti likeisesti Ranskan Suuren Vallankumousen myötä tuomiolakien poisto Ranskassa jo 1790-luvulla ja sen vanavedessä Belgiassa ja Hollannissa 1800-luvuilla.
Suomessahan osittainen merkittävän suuri edistymisen oli 1932/33 säädetty perustuslaillinen uskonnoistavapaus, jonka toteuttaminen laeissa jäi kuitenkin puolitiehen pitkäksi aikaa ja raamatusta revitty sodomiatuomiolakikin jäi voimaan, kaiken muun, takajpajuisen uskonnon pakotuksen laeissaroikkumisen lisäksi ja tuohon siivoaminen on yhä osin kesken vieläkin.
Venäjällä edistystä oli 1900-luvun alussakin, mutta sitten teologi-pappi Stalinin hirmuvaltaansa pääsy aiheutti takapakkia siellä.
Saksa taas oli Euroopan kristillisin maa, kirkkokuntiin kuulumistenkin suhteen ja toisen maailmansodan aikoihin tuo siellä äärimielistyikin ja sitten Saksoilta kesti 1960-luvun loppuun saakka tuomiolain poistaminen - samoin toki "god save the queen" -Britannialtakin.
Toinen maailmansota -aika toki vaikuttai toki kaikkialla, kun biseksuaalisti suuntautuneet ja homomiehet rintamilla toteuttivat luontoaan ja se ärsyttti konservatiivis-kristillisiä tahoja, joilla oli kiireensä myös patistaa lastenteko-kulttuuria paikkaamaan sotimisissa huvenneitten miesten rivejä - ja siihen noitten mielestä eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet sopineet.
Suomi on maallistumisessa ollut jälkijunassa muihin Pohjoismaihin nähden ja siten edistystä myöhemmin. Tanskaan vaikutti likeisesti Ranskan Suuren Vallankumousen myötä tuomiolakien poisto Ranskassa jo 1790-luvulla ja sen vanavedessä Belgiassa ja Hollannissa 1800-luvuilla.
Suomessahan osittainen merkittävän suuri edistymisen oli 1932/33 säädetty perustuslaillinen uskonnoistavapaus, jonka toteuttaminen laeissa jäi kuitenkin puolitiehen pitkäksi aikaa ja raamatusta revitty sodomiatuomiolakikin jäi voimaan, kaiken muun, takajpajuisen uskonnon pakotuksen laeissaroikkumisen lisäksi ja tuohon siivoaminen on yhä osin kesken vieläkin.
Venäjällä edistystä oli 1900-luvun alussakin, mutta sitten teologi-pappi Stalinin hirmuvaltaansa pääsy aiheutti takapakkia siellä.
Saksa taas oli Euroopan kristillisin maa, kirkkokuntiin kuulumistenkin suhteen ja toisen maailmansodan aikoihin tuo siellä äärimielistyikin ja sitten Saksoilta kesti 1960-luvun loppuun saakka tuomiolain poistaminen - samoin toki "god save the queen" -Britannialtakin.
Toinen maailmansota -aika toki vaikuttai toki kaikkialla, kun biseksuaalisti suuntautuneet ja homomiehet rintamilla toteuttivat luontoaan ja se ärsyttti konservatiivis-kristillisiä tahoja, joilla oli kiireensä myös patistaa lastenteko-kulttuuria paikkaamaan sotimisissa huvenneitten miesten rivejä - ja siihen noitten mielestä eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet sopineet.