En tiedä tarkemmin tällaisista väitteistä. Ymmärtääkseni Qruiserissa käyttäjät voivat julkaista omia näkemyksiään. Onko ehkä jostain tällaisesta kyse?
On kai yleisesti aika selvää, että pohjoismaisittain hidas kehitys Suomessa liittyy talvisotaan ja jatkosotaan. Suomessakin käytiin 1930-luvulla niitä keskusteluja mitä Ruotsissa; myöhemmin toki ja myös vaiemammin. Vastaavasti Ruotsi oli jäljessä Tanskaa, joka oli dekriminalisoinut samaa sukupuolta olevien väliset suhteet 1933. Ruotsissa dekriminalisointi tapahtui 1944. Sotien jälkeen asenneilmapiiri Suomessa kääntyi kireämmäksi ja tarpeellinen keskustelu pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1960-luvn lopulla ja dekriminalisoimisen aika koitti 1970-luvun alussa. Noin yleisesti meillä lainsäädännön kehitys hlbti-yhdenvertaisuuden suhteen on kulkenut Ruotsin jalanjäljissä noin seitsemän vuoden viiveellä - ja tältä se vaikutti ennen sotiakin. Nykyään joissain kysymyksissä Suomen voi havaita olevan Ruotsia edelläkin, ainakin jos ILGA Europen vertailuun (
https://ranneliike.net/uutiset/16022/malta-jatkaa-ilga-europen-vuosivertailun-karjessa-suomessa-ongelmia-sukupuolivahemmistojen-asemassa ) on luottaminen.
Mitä olisi tapahtunut? Sitähän ei koskaan kerrota.
Venäjällä suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on vaihdellut eri aikoina. Valtaapitävät lakeineen on myös eri asia kuin yleinen mielipide. Nykyvenäjällä on toki 2013 hyväksytty ns. homopropagandalaki kieltää "ei-perinteisten seksuaalisten suhteiden propagandan alaikäisten keskuudessa". Laittomia homoseksuaaliset suhteet eivät ole, paitsi Tšetšeniassa, joka taas on luku sinänsä. Tsaarinaikaisella Venäjällä asiat olivat paremmin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kriminalisointi astui kuvaan Neuvostoliitossa vasta Stalinin aikana 1930-luvulla ja dekriminalisoinnista puhuttiin 1970-luvulla. Käytännössä se tapahtui vasta Neuvostoliiton romahdettua, eivätkä samaa sukupuolta olevien intiimit suhteet ole rikos, paitsi mainitussa Tšetšeniassa. Nykyvenäjän ratkaisemattomat ongelmat kenties ovat suurin syy seksuaalivähemmistöjen heikolle asemalle. Valtaapitävät ovat lunastaneet ortodoksikirkon tuen toimimalla ns. arvokysymyksissä kirkon mielen mukaisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuus kuvataan länsimaista tuoduksi. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan olemassaolo nähdään uhkana valtaapitävien keskuudessa. Nuorempi väki näyttäisi mielipidemittausten valossa suhtautuvat seksuaaliväemmistöihin varsin hyväksyvästi. Aihe on ollut esillä noin vuosi sitten (
https://ranneliike.net/uutiset/15779/venajalla-ohjaillaan-jalleen-aanestamaan-pelottelemalla-homoilla ) Venäjän perustuslakiäänestyksen alla.
Tämä tarkastelu ei tietenkään vastaa siihen kysymykseen, että miten sisällissodan toisenlainen lopputulos olisi juuri seksuaalivähemmistöjen (suhteelliseen) asemaan vaikuttanut. Toki yleiseen elämänmenoon vaikutus olisi ollut suuri - joten voi tietysti todeta: parempi että meni siten kuin meni.
Joka tapauksessa voi ajatella Suomen valtion poistuneen seksuaalivähemmistöihin kuuluvien sängystä vasta 1999, kun suojaikärajat yhtenäistettiin. Vuodan 1971 samaa sukupuola olevien intiimien suhteiden dekriminalisoinnin (
https://ranneliike.net/teemat/4542/homoseksuaalinen-kanssakayminen-lakkasi-olemasta-suomessa-rikos-vuonna-1971 ) jälkeenhän jäi voimaan vielä eri suojaikärajat ja kehotuskielto, jotka posituivat 1999 voimaan tulleen rikoslain kokonaisuudistuksen myötä. Noiden tukijalkana toiminut sairausleima oli poistunut vuonna 1981 (
https://ranneliike.net/teemat/5536/suomessa-homoseksuaalisuuden-sairausluokitus-poistettiin-kesalla-1981 ).