Uskikselta järkevä homolausunto?

Itse en ole sen enempää uskis tai homokaan, mutta tiettyä kiinnostusta minulla on molempien mielipiteitä kohtaan.
Eräs uskis antoi minulle tällaisen tekstin, kun eräässä keskustelussa pyysin lähteitä hänen väitteilleen, joiden mukaan homo voisi "parantua sairaudestaan".
Kun jäi arveluttamaan tekstin todenperäisyys, niin päätin lähettää tänne, sillä täällä on varmasti asiaan perehtyneitä.
Siis tässä:

"
tässä lähteitä. Yksi lähde on yhdeksän tutkinnon mies Jerry Bergman, joka taas viittaa omassa artikkelissaan erittäin hyviin lähteisiin:
tässä yksi lainaus artikkelista.. ensin on Bergmanin omaa tekstiä, sitten lainataan Scientific Americanista:
Do ‘homosexuals’ exist?

In my decade of working at various psychology clinics, I have queried all of my ‘homosexual’ clients as to whether they were erotically attracted to the opposite sex. All of them said that they were, and most all said that they liked women as friends. I have always found it intriguing that virtually all of them did not fit the common definition of homosexual—a person sexually attracted to their own instead of the opposite sex—but all were to some degree bisexual. Many were once married and most had sexual encounters with the opposite sex. Furthermore, Masters’ and Johnson’s scientific studies of persons labelled homosexual and lesbian have found that both groups consistently listed heterosexual encounters as highly erotic, actually at the top of a list of their erotic fantasies. In one study both male and female homosexuals listed a ‘heterosexual encounter’ as their third most common sexual fantasy!28 This finding also supports the conclusion that most of those persons labelled gay are, at best, in varying degrees bisexual—especially in view of the fact that many also have heterosexual relations, and many were once married and had families. In the words of Byne:

‘To understand how biological factors influence sexual orientation, one must first define orientation. Many researchers, most conspicuously Simon LeVay, treat it as a sexually dimorphic trait: men are generally ‘programmed’ for attraction to women, and women are generally programmed for attraction to men … The validity of this ‘intersex’ expectation is questionable … sexual orientation is not dimorphic; it has many forms. The conscious and unconscious motivations associated with sexual attraction are diverse even among people of the same sex and orientation. Myriad experiences (and subjective interpretations of those experiences) could interact to lead different people to the same relative degree of sexual attraction to men or to women. Different people could be sexually attracted to men for different reasons; for example, there is no a priori reason that everyone attracted to men should share some particular brain structure.’29

Given this, the often unstated but common inference that ‘gays’ in general are attracted to the same sex with the same power that heterosexuals are attracted to the opposite sex—also sexually repelled to the opposite sex as heterosexuals are to the same sex—is not justified. The labelling process dichotomizes, distorts, and should be rejected by both sides. Studies of homosexuals and heterosexuals have found that the two groups are similar on most traits because most ‘gay’ persons are to some degree heterosexual. The contrast is the label, and this is what has an enormous influence on one’s self-identity, which is a major influence in causing homosexual behaviour.

‘All of us have a wide range of erotic feelings. Societies define some of these as sexual and regulate the degree and the ways in which we are permitted to develop and express them. Homosexual behaviors probably have existed in all societies, but our current perception of homosexuality has its roots in the late nineteenth century. That is when people began to consider certain sexual behaviours to be the identifying characteristic of those who practised them. Homosexuality stopped being what people did and became who they were. As Michael Foucault writes in his History of Sexuality, until that time "the sodomite had been a temporary aberration; the homosexual was now a species".’

http://www.answersingenesis.org/tj/v9/i1/homosexual.asp

Psykiatrian käsitys homoseksuaalisuudesta on aika yleistä tietoa. APA eli American Psychiathric Association poisti sen tautiluokituksen 70-luvulla, mutta tällä olisi enemmän merkitystä jos se ei olisi tapahtunut niin voimakkaan homoaktivistien painostuksen alla.. siis tätä ennen homoseksuaalisuus oli ollut epäterveenä seksuaalisuuden muotona lueteltuna yhdessä sadismin ja masokismin ym kanssa. Se ei silti suinkaan tarkoita, että kaikki "homoseksuaalit" olisivat jokaisessa tapauksessa henkisesti epätasapainoisia muussa mielessä, ja oli APA:n päätöksen takana myös tutkimusta, jossa todettiin juuri se. On kuitenkin edelleen myös tutkimusta, joka tukee sen luokittelemista patologiaksi. On kuitenkin mielenkiintoista olisitko valmis kutsumaan esim. 50 vuoden takaisia valtioita totalitarianistisiksi valtioksi tämän asian perusteella?

esim. tässä on referoitu tutkimusta aiheesta konservatiivisesta näkökulmasta:
http://www.narth.com/docs/whitehead.html
http://www.narth.com/docs/mentaldisorder.html

"

En kyllä ymmärrä miten tämä teksti muka vahvistaisi sen että ensiksikin homoseksuaalisuus olisi sairaus ja toiseksi että siitä voisi (tarvitsisi) parantua.

Mielestäni tässä tuli ilmi se että me ihmiset olemme hyvin erilaisia ja se mikä jossakin herättää seksuaalista "halua" ei sitä tee toisessa koska yhdistävät niin erilaisia asioita aiheeseen. Tämän voi jokainen joka vähänkin on seurannut itseään ja muita huomata.

Selväksi tuli sekin että homoseksuaalisuus ei ole sitä mitä tekee vaan sitä mitä on (identiteetti). Kuka paranee ja mistä kun tässäkin tuli ilmi että monet ovat olleet naimisissa jopa perheellisiä ja sitten vasta huomanneet että sama sukupuoli onkin parempi kumppani tietyssä mielessä.

Eikö olisi aika jättää luokitukset (hetero -bi homo) sikseen ja elää vain ihmisinä ihmisten joukossa. Tässä maailmassa on paljon pahempia ongelmia vaikka tämä on niin kiitollien aihe kun sillä voi ylläpitää yliotteen (valtaa) muihin nähden ja esiintyä moralisuuden kilpenä. Tämä minusta osoittaa itsetuntemuksen puutetta sekä itsetunnon heikkoutta.

En ole mikään englannin kielen "maisteri" joten olen saattanut ymmärtää tekstin väärin. Korjatkaa jos näin on.

Miksi pitää sekoittaa keskenään bi- ja homoseksuaalisuus? Bi on bi ja homo on homo, sillä sipuli. On sitten kokonaan toinen asia, että miksi ihmeessä biseksuaalinen henkilö väittää olevansa homoseksuaali. Sehän se oikeampi kysymys olisi. Sikäli kyllä yllä oleva teksti on oikeilla jäljillä, että erittäin suuri osa niistä ihmisistä, jotka sanovat olevansa joko heteroita tai homoja, onkin itse asiassa biseksuaaleja.

Hyvä habitus ei tässä sekoitettu mitään. Jos tarkasti luet niin itseasiassa skaalassa homo - hetero niin useimmat ovat jotakin siltä väliltä. Tilanteesta ja henkilöistä riippuen voi tuntea vetoa keheen tahansa kohtaan.(mikä ei tarkoita että ryhtyisi pelehtimään)

Toinen asia on sitten minkälaista elämää todellisuudessa elää. Siihen liittyy paljon tapaan pinttynetä kuvioita ym.
Tässä puhuttiin vain minkälaista vetoa tuntee toisia kohtaan (samaa tai eri sukupuolta oleviin)

"...on yhdeksän tutkinnon mies Jerry Bergman"

Ad Hominem. Tutkinnot eivät todista mitään asioiden todenperäisyydestä. Tämähän on yksi uskisten lempitempuista, kun pitää todistaa jotain, vaikka henkilöön liittyvät ansiot/piirteet/synnit eivät todista yhtään mitään itse asiasta. Näin etukäteen tiedoksi: uskonto ja tiede ovat kaksi ihan eri asiaa.

"Many were once married and most had sexual encounters with the opposite sex."

Mitä uutta? Kyllä sitä voi elää selibaatissa, vaikka olisi avioliitossa ja lapsiakin. Tämähän on muuten loistava tapa pitää kulisseja yllä, jotta saa puuhailla omia juttujaan salassa, eikä homoseksuaalisuus ole edes ainoa syy pitää niitä kulisseja... Mistäs sinä muuten tiedät, että et ole homo, jos et ole ollut miehen kanssa sillai? Saman Masters&Johnsonin tutkimuksen mukaan lähes 40% miehistä on joskus kokeillut seksiä tavalla tai toisella miehen kanssa. Aika yleistä tuo bi-seksuaalisuus tuon luvun valossa...

"In one study both male and female homosexuals listed a ‘heterosexual encounter’ as their third most common sexual fantasy!"

Tunnen kohtuullisen paljon homoja ja myös muutamia lesboja. Voin vakuuttaa, että kuka tahansa heistä voisi, jos vain kiinnostaisi, harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minulle ja monelle tutulle on jopa tarjottu siihen mahdollisuutta heteropaikoissa - ja lesbothan nyt saavat automaattisesti heteromiehet ja heidän pissiksensä käymään kiimasta kuumina. Eikä homoilla ole sen puoleen mitään yhteiskunnan tai kaveripiirin asettamia asenteellisia esteitä - toisin kuin heteroilla kokeilla homoseksiä. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mistäköhän tämän tutkimuksen löytäisi? Voisiko sen takana olla USA:n Family Research Institute tai Conserned Women for America?

"This finding also supports the conclusion that most of those persons labelled gay are, at best, in varying degrees bisexual"

Kuten jo aikaisemmin totesin, mahdollisuuksia olisi ollut, mutta kun ei kiinnosta. Eivätkä kiinnosta rahkapussit ketään tuttujakaan. Homous on ollut ja on jossain määrin edelleenkin sen verran stigmatisoiva piirre suomalaisessa yhteiskunnassa, että vain ja ainoastaan ne, joille ajatus seksistä naisen kanssa on kiihottavuudessaan absoluuttinen nolla ja vieläpä uskaltavat sen itselleen tunnustaakin, päätyvät homoiksi. Loppuosa kärvistelee mieluummin avioliitossa.

Loppua hömppää ja höpinää en viitsi edes kommentoida, mutta eiköhän tämän tekstin ydinasia tullut jo selväksi tässä: homous ei ole kirjoittajan mielestä biologista alkuperää ja voidaan siten tavalla tai toisella konvertoida heteroseksuaalisuudeksi. Mitäpä se pieni bisseys siinä enää haittaa matkalla terapeuttiseen ja eheyttävään avioliittoon, joka vahvistaa yhteiskunnan terveitä rakenteita ja luo jatkuvuutta... blah, blah, blah. Eläköön Koti-Kirkko-Isänmaa.

Hyvä nimimerkki "kiinnostunut". Esiin nostamastasi kysymyksestä on todella käyty debattia kärjekkäästikin viimeisten vuosikymmenien ajan. Olen itse yhteiskuntatieteilijänä tutkinut asiaa ja tehnyt väitöskirjan, jonka nimi on Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997).

Siinä olen käynyt läpi sen tieteellisen ja yhteiskunnallisen prosessin, joka johti homouden/lesbouden sairausleiman poistumiseen.

Halutessasi voit lukea koko väitöskirjan tästä linkistä pdf-muodossa:
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf

Mainitsit saaneesi omat tietosi NARTH-järjestöltä. Tämä on juuri se taho, joka vastusti sairausleiman poistamista. Olen esitellyt sen verkkolehti FinnQueerissa näin: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=41_10_1

Kiistämättä sairausleimasta käytiin voimakasta keskustelua 1970-luvulla, varsinkin kun muutosta vastustaneet psykoanalyytikot olivat hävineet vaatimansa äänestyksen asiasta.

Kuitenkin psykoanalyytikkojenkin piirissä on käyty syvällistä tieteenfilosofista keskustelua ja tutkimustyötä kolmekymmenen vuoden aikana. Nyt jopa yhdysvaltaiset psykoanalyytikot puolustavat homojen ja lesbojen tasavertaisuutta. Olen kirjoittanut artikkelin tänä vuonna ilmestyneestä suuresta psykiatrisesta hakuteoksesta, jossa psykoanalyytikko Jack Drescher tekee yhteenvetoa tämän hetken näkemyksistä: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=290_10_1

Mitä mieltä sinä, "kiinnostunut", olet uudesta psykiatrian käsikirjasta?

"APA eli American Psychiathric Association poisti sen tautiluokituksen 70-luvulla, mutta tällä olisi enemmän merkitystä jos se ei olisi tapahtunut niin voimakkaan homoaktivistien painostuksen alla.."

Ooh... homosalaliitto! Täytyy ihmetellä, jos Amerikan homoilla on noin paljon vaikutusvaltaa niin miksi siellä ei ole koko maata kattavaa parisuhdelainsäädäntöä.

Hyvä "kiinnostunut", kertoisitko vielä, mitkä tutkimukset tukevat homouden luokittelua patologiaksi ja millä perusteella?

Mitähän tarkoitat rinnastamalla tämän joidenkin valtioiden nimittämiseen totalitaarisiksi? Mitä valtioita tarkoitat?

Esitän tässä oman näkemykseni asiassa. Se ei ole mikään tieteelinen tutkimus vaan ihan mutu-menetelmällä koottu havainnoista vuosien varrelta. Esitys ei siis ole todistus oikesta tai väärästä vaan pyrkimys ymmärtää misksi olen mitä olen.

Ihmiseen seksuaalisuuteen vaikuttaa hyvin monet tekijät. Ensiksi ovat perintötekijät joille ei voi mitään eikä niitä voi valita. Sitten vaikuttavat ympäristötekijöistä arvot ja asenteet jo siinä vaiheessa kun ei muusta mitään tiedä eikä niihin voi siinä vaiheessa vaikuttaa.
Myöhemmin astuu voimaan kokemukset ja fantasiat jotka jättävät meihin omat jälkensä. Kaikesta tästä muosostuu se yhdistelmä jota arjessa kutsutaan nimellä "minä". Tästä voi jo päätelllä että ei voi olla kaksi täsmälleen samanlaista yksilöä.
Seksuaalisuus on mieestäni alussa persoonatonta ja kohdistumatonta mutta tässä myllytyksessä se saa omat piirteensä. Se on voimakas vietti jota on mahdoton tukahduttaa vaan se kyllä löytäää omat keinonsa purkautua. Mitä suvaitsemattomampi ja seksikielteinen ympäristö on sitä kummallisempia muotoja kehittyy.
Minun käsitykseni on että mitä suvaitsevampi ja ymmärtävämpi ympäsristö sitä vähemmän esiintyy "perversioiksi" luokittelevia asioita. Suvaitsevalla ja ymmärtävällä en tarkoita että pelehditään missä vaan ja kenen kanssa tahansa vaan sitä että reuhassa saa kehittyä ihmiseksi joka on tasapainossa omien tunteidensa kanssa. Tämä on ainoa asia joka mahdollistaa muiden huomioon ottamisen koska sitä "minää" ei tarvitse joka käänteessä kororstaa.

taas nuo heterot aloittaa ketjuja kysymällä meiltä homoilta, olemmeko omasta mielestämme sairaita. ehkä tuon aloittajan takana piilee jälleen hetero ja uskis, juuri sellainen koti+perhe+kirkko+isänmaa+homot polttouuniin!

Minä taas olen sitä mieltä, että miehet ovat enemmän homo kuin bi/heteroseksuaalisia (jos se olisi sallittua eikä nimenomaan uskonnon häpeäksi leimaama ominaisuus). Miten muuten ennen kristinuskoa homoseksuaalinen käyttäytyminen oli yleistä?

Sitäpaitsi bi-käsitteenä keksittiin vain sen takia, ettei olisi polariteettia homo-hetero: se oli homoliikkeeltä tietoinen veto! Sen tarkoitus oli hämmentää.

Keskultellaan vaan miehistä ennenkaikkea homoseksuaaleina. Unohdetaan koko hetero-käsite.

Hyvä miesmies
En elänyt niitä aikoja jolloin Paavali kirjoitti rivinsä jollekin en muista kenelle.
Kuitenkin niissä yhteiskunnissa jossa nainen on piilotettu näkyvistä koska hän on toisen miehen omaisuutta (isän. veljen tai aviomiehen) eikä mies näe heitä kun vain omanaan, niin näissä yhteisöissä miestä saa enemmän kuin tarpeeksi. Paineiden purkua ihan selvästi. Eivät he ole sen enempää homoja kuin mekään.
Ei homoseksuaalisuu ole siellä sen hyväksyttävämpää kuin meilläkään, päinvastoin.
Homoseksuaalinen käyttätyminen ja homoseksuaalisuus eivät ole aivan tasoihin meneviä suureita.
Näin olen asian ymmärtänyt. oikein tai väärin Who knows?

Eikö homoseksuaalisuus näy ennenkaikkea käyttäytymisessä? Miksi heteroiden homoseksuaalista käyttäytymistä vähätellään ja pidetään vain paineiden purkuna?

Jos kiihottuu seksuaalisesti, niin eikö siinä ole tunteet mukana? Himo/halu ja rakastuminen menevät aika lähelle toisiaan.

Jos ei tunne mitään , niin ei seksikään onnistu laukeamiseen asti.

Hyvä miesmies
Ymmärrän mitä tarkoitat mutta katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta.
Mitäs jos (mielestäni asia on näin) seksuaalisuus on vain seksuaalisuutta eikä ole mitään muuta. Me vain eri syistä toteutamme sitä joko homo- tai heteroseksuualisena tekona (tai molempina) koska sen pitää saada purkautua jotenkin. Siitä muodostuu meille sidonnaisuus (psykologinen riippuvuus).
Näin ollen kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta saa aivan eri merkityksen. Tietenkin tapa toimia tälläkin alueella on jokaiselle henkilökohtaisista mieltymyssistä riippuvaa miten niin moni muukin asia vaikka ne muut eivät nostata senkaltaista tunnevyöryä. Me voimme päästä selville ja ymmärtää asian omakohtaisesti. Tämän tehtyämme voimme ymärtää myös muita ja heidän käytöstään.
Käytökseemme liittyy myös monia muita ulottuvuuksia kuten halu hallita, halu saada hyväksyntää, läheisyyttä jne. jotka sekoittavat havaintojamme ja vaikeuttavat ymmärtämistä.
Asiaa voi tuskin tyhjentävästi selvittää ainakaan näissä puitteissa mutta toivon että ymmärrät mitä ajan takaa.

Kun liikumme sanojen parissa sattuu väärinymmärryksia koska sanat eivät merkitse kaikille täsmälleen samaa. Kun väitin että homoseksuaalinen käyttäytyminen ja homoseksualisuus eivät ole samoja suureita niin tarkoitin että homoseksuaalinen käyttäytyminen on tilanteesta johtuvaa, tilapaistä ja humoseksuaalisuus on enemmän sidonnainen tapa käyyttää seksuaalisuuttaan.

"Sitäpaitsi bi-käsitteenä keksittiin vain sen takia, ettei olisi polariteettia homo-hetero: se oli homoliikkeeltä tietoinen veto! Sen tarkoitus oli hämmentää."

Siis hei nyt hetkinen hiljaa, milloin tää tietoinen veto "vedettiin" hämmentämään pientä kulkijaa? Olisiko miesmiehellä jotain linkkejä missä tästä kerrotaan. Vai oliko "tietosi" vain mutua vedätystä :))

Miten niin hetki hiljaa? Niin se muistaakseni oli. Haluttiin luoda ns. harmaa vyöhyke kahden polariteetin väliin. Ei sen kummempaa. Voidaanhan käsitteet luoda. Ei biseksuaalisuudelle alunpitäen ollut tieteellistä pohjaa, vaan oli ihmisiä, joilla oli seksisuhteita molempiin sukupuoliin. Sitten keksittiin sana biseksuaalisuus kuvaamaan heitä.

Alunperin siitä oli juttua ulkomaisissa gay-lehdissä, koska tänne kaikki asiat tulevat hieman viiveellä.

OK miesmies!

Poittini oli vain se, että totta tosiaan meitä biseksuaaleja on ollut jo ennen kuin mitään "homoliikettä" tai "heteroliikettä" tai "bi-liikettä" what ever on ollut olemassa. Terminologialla ja sanamagialla kun voi halutessaan esittää asioita aivan yhtä luotettavasti kuin tilastoilla....

Kaikkein vähiten ainakaan minä kaipaan harmaan vyöhykkeen lisämäärittelyjä mutta tietysti analyyttisempia ihmisiä määrittelyt ja luokittelut kiinnostavat. Leben und leben lassen.

Hyvä Biscampolo
Mihin sitä määritelmää tarvitaan? Kun seksuaalisuutta voi käyttää homoseksuaalisesti ja/tai heteroseksuaalisest niin kaikki missä käytetään molempia voi lukea siihen harmaaseen vyöhykkeeseen. Seksuaalinen suuntaus on sosiopsykologinen ilmiö johon vaikutttavat hyvin monet tekijät. Missä suhteessa kumpaakin tapaa käyttää on varmaankin tarpeesta, tilanteesta ja mieltymyksistä johtuvaa.
Vai sotkinko ajatuksesi määritelmästä?

Tarkoitin vain sitä että minulle noi määrittelyt ei ole tärkeitä mutta kun luulin (virheellisesti) että miesmies esittäisi jotain sellaista että biseksuaalisuus olisi homoliikkeen keksintöä niin sen vuoksi tuo kommentti.

Otin vapauden tehdä pikaisen ja hieman karkean käännöksen englanninkielisistä kappaleista:

Sen vuosikymmenen aikana, jonka olen viettänyt työskennellen lukuisissa psykologian hoitolaitoksissa, olen tiedustellut jokaiselta "homoseksuaalilta" asiakkaaltani tunteeko hän seksuaalista vetovoimaa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Jokainen vastasi myöntävästi ja melkein kaikki sanoivat pitävänsä naisista ystävinä. Olen aina pitänyt kiehtovana, ettei oikeastaan kukaan heistä täyttänyt perinteistä homoseksuaalin määritelmää - vastakkaisen sukupuolen sijaan omaansa viehättynyt - vaan kaikki olivat jonkin verran biseksuaaleja. Monet olivat olleet naimisissa ja useimmilla oli ollut seksuaalista kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sitä paitsi Mastersin ja Johnsonin tieteelliset tutkimukset homoseksuaaleiksi ja lesboiksi luokitelluista ovat osoittaneet, että molemmat ryhmät selvästi pitävät heteroseksuaalisia kokemuksia hyvin eroottisina; itse asiassa ne olivat eroottisten fantasioiden listan ykkösenä. Toisessa tutkimuksessa sekä mies- että naispuoliset homoseksuaalit listasivat "heteroseksuaalisen kohtaamisen" kolmanneksi yleisimmäksi seksuaaliseksi fantasiakseen! Myös tämä näyttö tukee johtopäätöstä, että suurin osa homoiksi luokitelluista koostuu korkeintaan eriasteisista biseksuaaleista - varsinkin ottaen huomioon, että monilla on myös heteroseksuaalisia suhteita ja useat ovat olleet naimisissa ja perheellisiä. Bynen sanoin:

"Ymmärtääkseen miten biologiset tekijät vaikuttavat seksuaaliseen suuntautumiseen täytyy ensin määritellä suuntautuminen. Monet tutkijat, silmiinpistävimmin Simon LeVay, pitävät sitä kaksijakoisena piirteenä: miehet on yleisesti ottaen "ohjelmoitu" tuntemaan vetoa naisia ja naiset miehiä kohtaan... Tämän "sukupuolten välisen kanssakäymisen" uskottavuus on kyseenalaista ...sukupuolinen suuntautuminen ei ole kahtijakoista; sillä on monia muotoja. Seksuaalisen vetovoiman kassa tekemisissä olevat tiedostetut ja tiedostamattomat motivaatiot vaihtelevat jopa saman sukupuolen ja samalla tavalla suuntautuneiden sisällä. Lukemattomat kokemukset (ja noiden kokemusten subjektiiviset tulkinnat) voisivat vaikuttaa toisiinsa ja johtaa erilaiset ihmiset kokemaan suurinpiirtein saman verran seksuaalista vetoa miehiä tai naisia kohtaan. Erilaiset ihmiset voisivat tuntea seksuaalista vetoa miehiin eri syistä; ei esimerkiksi ole mitään a priori syytä miksi jokaisella miehiin vetoa tuntevalla tulisi olla tietty yhteinen aivorakenne."

Tämän mukaan usein mainitsematta jätetty mutta yleinen oletus, että "homot" tuntevat yleensä yhtä voimakasta vetovoimaa omaa sukupuoltaan kohtaan kuin heteroseksuaaliset tuntevat vastakkaista sukupuolta kohtaan - ja lisäksi että he tuntevat yhtä suurta vastenmielisyyttä vastakkaista sukupuolta kohtaan kuin heteroseksuaalit tuntevat omaansa kohtaan - ei ole perusteltu. Luokitteluprosessi erottaa ja vääristää; ja molempien osapuolien tulisi hylätä se. Tutkimukset homo- ja heteroseksuaaleista ovat näyttäneet, että useimmat piirteet ovat samankaltaisia molemmilla ryhmillä, koska useimmat "homot" ovat jonkin verran heteroseksuaaleja. Kontrasti syntyy luokittelusta, jolla on valtava vaikutus identiteettiin, joka on suuri vaikutin homoseksuaalissa käyttäytymisessä.

"Kaikilla meistä on paljon erilaisia seksuaalisia tuntemuksia. Yhteiskunnat määrittelevät jotkut näistä seksuaalisiksi ja säännöstelevät kuinka paljon ja millä tavoilla meillä on lupa kehittää ja ilmaista niitä. Homoseksuaalisia käyttäytymismalleja on luultavasti esiintynyt kaikissa yhteiskunnissa, mutta tämänhetkisellä näkemyksellä homoseksuaalisuudesta on juurensa 1800-luvun lopussa. Tuolloin ihmiset alkoivat pitää tiettyjä seksuaalisia käyttäytymismalleja määrittävinä piirteinä niiden harjoittajissa. Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta mitä ihmiset tekivät ja siitä tuli mitä he olivat. Kuten Michael Foucault kirjoittaa Seksuaalisuuden historiassa, tuohon asti 'sodomiitti oli ollut väliaikainen poikkeus; nyt homoseksuaali oli laji'."

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Väitteenä tuntuu olevan, että homoseksuaalisuus sinänsä on patologista, mutta onneksi tuskin kukaan tosiasiassa ON sellainen - homoseksuaalisuus selitetään pois biseksuaalisilla taipumuksilla ja kaikille ihmisille yhteisillä fetisseillä. Koska kaikkiin seksuaalisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin vaikuttaa niin monta tekijää, joille olemme vaihtelevasti alttiita, on järjetöntä nostaa yhtä piirrettä, homoseksuaalisuutta, jalustalle ja varsinkaan antaa sen vaikuttaa identiteetin muokkaukseen. En keksi muuta syytä miksi juuri homoseksuaalisuutta ei saisi korostaa ja tehdä siitä osa minäkuvaa on, että siinä olisi jotakin patologista, ainakin liioiteltuna. Oen eri mieltä.

Niin, tuo kirjoitushan menettää jo ensimmäisessä lauseessaan uskottavuutensa yleispätevänä selityksenä homoseksuaalisuudesta. Kirjoittaja on haastatellut psykologian alan instituutioihin asiakkaiksi hakeutuneita henkilöitä, jotka ovat kaikesta päätellen kääntyneet laitoksen puoleen juuri siksi, että kokevat homoseksuaaliset tuntemuksensa ongelmaksi. Ei siis ihme, että heidän seksuaalisuutensa on ambivalenttia ja että he haluavat korostaa vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvia tuntemuksiaan.

Omalta kohdaltani en tunnista tuollaista mallia. Minulla tosin on seksikokemuksia myös naisista. Niitä ehdin saada kuitenkin vain sen verran, että varmistuin lopullisesti, ettei se ole minun juttuni eikä millään tavalla kiinnosta minua. Silti en koe naista vastenmieliseksi enkä myöskään usko, että "tavallinen" itsestään varma heteroseksuaali kokisi muita miehiä erityisen vastenmielisiksi. Tunne lienee pikemminkin välinpitämättömyys. Vastenmielisyys astuu kuvaan silloin, jos sen kohteeseen liittyy jotain tiettyjä traumoja tai kyseessä on torjuntareaktio: kyseiseen sukupuoleen liittyvät kiinnostuksen tuntemukset puetaan korostetun inhon kaapuun, jolloin on helppo pitää yllä itsevarman heteroseksuaalin kulissia.

Tämä oman sukupuolen koskettamiseen ja alastomuuteen kohdistuva inhoreaktio näkyy erityisen selvästi monissa amerikkalaisissa sarjafilmeissä, jotka kuvastanevat ainakin jossain määrin yhteiskunnassa vallitsevia yleisiä ajatusmalleja. Yksi malliesimerkki mielestäni on Frendit-sarja, jossa miehet surkuhupaisuuteen saakka välttävät toistensa paljaan pinnan näkemistä ja muistavat joka käänteessä korostaa sitä, etteivät missään nimessä pidä toisiaan seksuaalisesti kiinnostavina. En tiedä, onko asia rapakon takana myös tosielämässä näin, mutta Suomessa en ole missään yhteydessä törmännyt vastaavaan - ainakaan spontaanina ja varta vasten opettelemattomana käytöksenä miesten välillä. Lieneekö syynä se, että alastomuus ei meillä ole lähestulkoonkaan samanlainen tabu kuin maatamme puritaanisemmissa selkeän kaksinaismoralistisissa yhteiskunnissa, jollaiseksi esimerkiksi Amerikan luen.

...kuin, että siinä olisi jotakin patologista *

Tietenkin biseksuaalisuus on homojen keksintö.

miesmies kirjoitti: "Tietenkin biseksuaalisuus on homojen keksintö."

No, tämä tuli sitten kerralla selväksi. End of discussion.

Hyvä "miesmies". Jos olet sama kuin viime vuoden nikki "mies" (vai oliko tuo vain parempi puoliskosi?), olen aina heikomman ja sorretun puolella. Siksi olen sinuakin puolustanut itseään täynnä olevien byrokraattien hyökkäyksiltä.

Sinua ei ole helppo puolustaa, koska monet lausunnoistasi ovat samalla tavalla poleemisia ja kärjistäviä kuin vastapuolesi ja joissakin tapauksissa olet suorastaan väärässä.

En ymmärrä miksi kehtaat väittää, että homot ovat keksineet biseksuaalisuuden käsitteen. Sillähän on hyvin pitkä historiallinen tausta. Yhden ensimmäisistä bisseoletuksista esitti jo filosofi Platon teoretisoidessaan ihmislajin syntyä. Platonin mukaan alunperin kaikki ihmisolennot muodostuivat kahdesta ihmisestä, jotka olivat kasvaneet yhteen. Pääasiassa he olivat miesnaisia, mutta oli myös miesmiehiä (sic! siitäkö nikkisi?) ja miesnaisia. Kun ylijumala Zeus suuttui näiden alkuihmisten ylpeyteen, hän katkaisi kaikki olennot miekallaan kahtia. Syntyi yksittäisiä naisia ja miehiä, jotka jäivät kaipaamaan yhteyttä siihen sukupuoleen, jonka kanssa olivat aikojen alussa olleet yhtä.

Modernin biseksuaalisuusteorian esitti Sigmund Freud, joka teoksessaan Drei Abhandlungen zur Sexualtheorie (Kolme seksuaaliteoreettistä esseetä) (1905) esitti olettamuksen kaikkien ihmisyksilöiden biseksuaalisesta potentiaalista. Tällä hän ei tarkoittanut, että kaikilla ihmisillä olisi seksiä molempien sukupuolten kanssa, vaan että jokaisella ihmisellä on periaatteessa kyky ja mahdollisuus eroottisiin tunteisiin ja seksuaaliseen toimintaan kummankin sukupuolen kanssa. Tämä onkin yksi seksuaalisuuden historian väärinkäytetyimpiä teoksia. Freud ei tarkoittanut, että ihmisten seksuaalista suuntautumista olisi helppo muuttaa tai vaihtaa. Päinvastoin, Freud piti seksuaalisen suuntautumisen muuttamista jopa psykoanalyysin keinoin lähes mahdottomana.

Mutta hänen olettamuksensa ihmisyksilöiden biseksuaalisesta potentiaalista puhuu kuitenkin sen puolesta, ettei homoutta ja lesboutta voida pitää mitenkään "luonnonvastaisina". Ne ovat Freudin mukaan luonnonmukaisen biseksuaalisen potentiaalin ilmenemismuotoja.

Freud ei ollut mikään homo. Päinvastoin, hän oli lähes naisvihaaja ja hänen spekulaatioitaan homouden olemuksesta voitiin lähes sata vuotta käyttää homojen ja lesbojen sortoon ja stigmatisointiin.

Ehdotan, että jätämme Freudin rauhassa makaamaan psykoanalyysin museoon.

Eikös Platon ollut homo? Ja toiseksi: Platonin dialogien tulkinnassa on ollut iät ajat ongelmana se, missä määrin dialogiiin osallistujien väitteet edustavat Platonin itsensä kantaa. Tämä pätee myös Ollin mainitsemaan Pidot -dialogiin. Mitä taas tulee Freudiin, hän piti ihmisiä alunperin polymorfisesti perversseinä, mistä sitten kehkeytyi erilaisia seksuaalisuuden organisaatiomuotoja. Tosin erilaiset perversiot säilyvät kaikilla.

Biseksuaalisuus -käsitteen varhaisiin käyttäjiin kuului myös Magnus Hirschfeld, joka kyllä oli varhaisen homoliikkeen alullepanijoita.

Olli S, tiede muuttuu koko ajan. Voisit sinäkin joskus pudottaa tuon asiantuntijan roolin ja olla pelkkä ihminen toisten joukossa.

Minä taidan olla niitä harvoja täällä, jotka kertovat omia kokemuksiaan ja se on aika avoin asenne. Ei minulla ole mitään salattavaa. Olen ihminen omine ristiriitoineni ja tyhmyyksineni. Ei mun tarvitse näytellä parempaa kuin olen.

Miesmies, alan nyt taas vähitellen ottaa etäisyyttä liian riehaantuneesta keskustelusta tällä palstalla. On hyvä, että vaait ihmisiä luopumaan asiantuntijan roolista ja esiintymään pelkkänä ihmisenä täällä. Minusta on aika harhaanjohtavaa väittää, että piiloutuisin "asiantuntijan" roolin taakse. Mielestäni olen päinvastoin noudattanut 60-lukuilaista sitoutumisen mallia, jossa "henkilökohtainen on poliittista".

Pelkään, että olen tuonut itseäni liikaakin esille. Olenhan pitkälle esimerkki "sirkkeliin kompastuneesta" homosta - joka on kuitenkin päässyt pystyyn ja kuntoon. Nyt viimeisen kerran tämä tarinani netti-Helmissä:

http://www.mielenterveyshelmi.fi/?netti-helmi_49

Saattaa olla, että jatkossa on vastaa sinulle. Mielestäni on hyvä neuvo "Ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan".

En ole aina jaksanut itse noudattaa sitä ohjetta, mutta pyrin siihen suuntaa.

miesmies: tarkoitukseni oli kirjoittaa, että ehkä jatkossa EN vastaa sinun provokaatioihisi. Minusta on vastenmielistä riidellä julkisuudessa - varsinkin nimimerkin takaa ampuvan tuntemattoman kanssa.