luonnonuskonnot

Minua kiinnostaisi vanha kunnon suomalainen muinaisusko. Kristinusko ei ole koskaan oikein tarjonnut minulle mitään enkä muutenkaan ole uskonnollinen. Kaikkialta päälle vyöryvän kristillisyyden sijaan haluaisinkin tukea esi-isiemme uskontoa - sellaista kun se oli aikana jolloin kristillisyydestä ei oltu vielä kuultukaan.

Netistä löytyi Lehto ry -niminen luonnonuskontojen yhdistys. Onko kukaan jäsen tai tietää muuten sen toiminnasta? Tai muista ryhmistä? En ole mikään noita tai shamaani, mutta paluu juurille ulkomailta tuotetun vieraan kristinuskon sijaan olisi houkutteleva ajatus.

Jaa-a. Muinaisilla suomalaisilla ei ollut jumalia. Tapio ja Rauni eivät olleet niitä. Taivaassa asui Ukko ylinen jumala, mutta häntäkään ei palveltu mitenkään erityisesti. Sitten olivat haltijat kuten Hiisi ja Näkki, mutta heitä ei tosiaankaan palvottu.

Muinaiset suomalaiset palvoivat vainajia, kuolleita esi-isiään. Kalmistoihin vietiin heille lahjaksi esim. leipiä ja olutruukkuja. Toisin kuin viikingit, muinaiset suomalaiset eivät myöskään harrastaneet erityisesti eläin- tai ihmisuhreja.

Suomeen tulleet kristityt papit surmattiin uhrikarsikko-nimellä tunnetuissa paikoissa mutta kyseessä oli teloitus, ei uhraus. Teloitus tapahtui yleensä niin että pappi joutui juoksemaan karsikkoa ympäri kunnes läkähtyi.

Monet eivät kuitenkaan suostuneet juoksemaan vaan alkoivat laulaa pyhiä lauluja ja saivat nuijasta kalloonsa jolloin he pääsivät taivaaseen pyhimysten luo. Uhrikuolema pakanoiden käsissä oli takuuvarma pääsylippu taivaaseen ja juuri siksi monet papit tulivat ulkomailta Suomeen koska täällä pääsi hengestään.

Suomessa ei tunnettu shamaaneja mutta sensijaan oli Arpoja-nimellä tunnettuja henkilöitä, jotka ennustivat tulevaa, valmistivat rohtoja tms.

Ylipäätään muinaiset suomalaiset eivät harjoittaneet uskontoa siten kuin se nykyään mielletään. Elämä sujui itsellään.

Jos Sirpa tahtoo noudattaa heidän esimerkkiään, saisi hän alkaa kuljettaa ruokaa omaistensa haudoille, eikä sitä voi pitää kovin suositeltavana. Kai?

Kuulostaapas ankealta - ettei muinaisilla suomalaisilla ollut uskontoa ollenkaan! Eikös semmoinen systeemi ollut vain Neuvostoliitossa, eikä sekään kestänyt kuin alle sata vuotta.

Onhan noita hautaröykkiöitä, hirvenpäitä, pyhiä lehtoja ym sentään ollut olemassa. Kai niihin jonkinlainen uskontokin liittyi, pronssikaudella ainakin palvottiin aurinkoa. Eikö Ukko ja Tapio tosiaankaan olleet kalevalaisia jumalia??? Vainajien palvonta ei ole kyllä mitenkään huonompi idea sekään. Kristilliselle hautausmaalle ei tosin kannattane viedä mitään suurempaa ruokakasaa...

Ainahan nämä muinaisjumaluudetkin nais- ja homovihamielisen kirkon voittavat, joten menestyksekästä palvontaa!

Suomalaiset eivät taitaneet palvoa aurinkoa. Se ei näkynyt tarpeeksi usein taivaalla. Tapio mainitaan metsän haltijaksi.

Maailman mahtavimpia auringonpalvojia olivat mayat, jotka tosiaan tutkivat taivasta ja taivaankappaleita. Mayat ovat ennustaneet että aika pysähtyy, maailmanloppu siis tulee, joulukuun 23. vuonna 2012 tai 13. En muista varmasti. Ja mayat ovat osanneet ennustaa minuutilleen satoja vuosia sitten nykypäivinä tapahtuvat auringon- ja kuun pimennykset.

Mutta Suomeen:

Suomi oli enimmäkseen täysin asumatonta esi-kristillisellä ajalla. Oli vain 5 varsinaista heimoa: suomalaiset Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa, pirkkalaiset Näsijärven tienoilla, hämäläiset heidän alapuolellaan ja ylhäällä lapissa lappalaiset. Lappalaiset olivat "ali-ihmisiä" joita pirkkalaiset kävivät vangitsemassa ja myivät orjiksi. Muuten heimot eivät olleet juuri tekemisissä keskenään. Karjalaiset olivat kaikkien muiden heimojen vihollisia ja kävivät usein ryötö- ja hävitysretkillä heidän alueellaan.

Jumalia ei tosiaankaan ollut sanan varsinaisessa merkityksessä. Ukko oli lähinnä "ukkosen jumala" joka lähetti ukonvasamia ja piti pilvissä käräjiä, mutta häntä ei palvottu erityisesti. Kalevala on kooste enimmäkseen karjalaisia muinaistaruja, ne eivät ole mitään oikeasti tapahtunutta historiaa.

Vainajat olivat tärkeämpiä, he kelluivat Vainajalan järvessä. Silti erilaiset taiat joita tehtiin hyvän karja- ja viljaonnen saavuttamiseksi olivat ehdottomasti tärkeämpiä kuin minkään palvominen. Suomalaiset olivat arkisesti ahertavaa, kuvia kumartamatonta kansaa. Missään määrin vähääkään homopositiivisia en usko heidän olleen.

Alkuperäiskansoissa oli ja on yksittäisiä heimoja, jotka hyväksyvät homouden täysin. Tällainen ovat Uuden-Guinean asmati-heimo. En kuitenkaan suosittele lähtemään panolomalle asmatien keskuuteen, sillä he ovat ihmissyöjiä ja voivat ottaa maksimaalisen hyödyn seksituristin kropasta.

Muinaiset kreikkalaisetkaan eivät olleet kovin homopositiivisia. Homomiehiä ei surmattu, mutta heidät suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. He eivät saaneet tulla yleisiin kokouksiin eivätkä siten voineet äänestää asioissa. Heillä ei myöskään ollut pääsyä agoraan, julkisille kauppapaikoille.

Jotkut viisaat miehet pitivät poikaystäviä, mutta heille se suotiin hullujen "luontaisetuna" - ei tynnyrissä asuvalta ukkelilta voinut odottaakaan niin paljoa. Platon korosti platonista, ei-seksuaalista ystävyyttä miesten välillä.

Kreikkalaiset sotivat paljon ja usein. Spartalaisen mallin mukaan sotaretkillä ei kuitenkaan pidetty mukana naispuolisia leirihuoria koska sen oletettiin laskevan taistelukuntoa. Niinpä miehet olivat siis keskenään.

Kreikkalaisten viholliset, Skyytit, persialaiset etc. etc. näkivät että kreikkalaiset makasivat miesten kanssa kuin "naisten kanssa ikään" ja siitä lähtivät liikkeelle huhut homo-kreikkalaisista.

Olen yrittänyt kovasti selvittää kreikkalaisen homoseksuaalisuuden salaisuuksia, sillä minun ainut pitkäaikainen miesystäväni oli kreikkalainen, olen harrastanut seksiä monen sikäläisen miehen kanssa ja muutenkin olen Kreikan orja.

Kreikkalaisten jälkeen maailmaa alkoivat hallita roomalaiset. Roomalaiset halveksivat homoutta, koska "mies joka valitsi naiseuden miehuuden sijaan" heikensi valtiota, silti homo saattoi vielä elää aika mukavasti roomassa.

Eräs rooman maineikkaimmista keisareista, Hardianus, oli avoimesti homo ja seurusteli kreikkalaisen Antenoksen kanssa. Tosin Hardianus vietti koko hallintokautensa sotaretkillä, eikä hänen homoutensa koskaan saapunut Rooman seurapiirien nähtäväksi. Lopuksi Antenos hukkui uintireissulla ja musertunut Hardianus antoi pystyttää hänestä patsaita ympäri valtakuntaa teiden varsille. Kreikan kansallismuseossa Ateenassa on esillä useitakin Antenoon patsaita, hänet mainitaan häveliäästi Hardianuksen "nuoreksi suosikiksi".

Rooman valtakuntaan saapunut kristinusko ei aluksi huomioinut lainkaan homokysymystä, mutta ensimmäiset kristityt keisarit, Rooman Konstantinus ja Bysantin Justinianus kriminalisoivat homouden ja "siitä asti tämän vietin riivaamat ovat eläneet pelokkaina maan alla."

Keski-ajalla homous oli tabu. Siitä tavattua miestä rangaistiin kuolemalla ja nainen ruoskittiin. Silti esim. Ruotsin ja Suomen kuningas Kustaa Vaasa seurusteli vuosikaudet saksalaisen Hoian ja Bruckhausenin kreivi Johanin kanssa, joka sai palkinnoksi Viipurin läänin hallittavakseen. Lopuksi Kustaa Vaasa kuitenkin kääntyi heterouteen ja lähetti kreivi Johanin maanpakoon, missä tämä kuoli köyhänä ja kurjana.

Kä-Kä, vereni kylmeni kun luin mitä kaikkea epähistoriallista hömppää levität.

Suomalaisilla oli jumalansa jokaiseen tarpeeseen, ja niiden palvontamenot olivat hyvinkin perusteellisia, joskin usein tapahtuma- ja vuodenaikakohtaisia. Hyvän kuvan siitä, mitä nuo menot olivat, saa tutustumalla marilaisten nykyisen luonnonuskon kultteihin. Marilaisista (Marin tasavallassa Venäjällä) on luonnonuskovia vielä noin puolet.

'Uhrikarsikoilla' ei ole tekemistä pappien tappamisen kanssa, vaan sanana se viittaa muinaissuomalaiseen tavalliseen uhripaikkaan, jossa yliluonnollinen sai veronsa. Pappien tappaminen Suomessa oli yleensäkin harvinaista, koska kristilliset tavat levisivät kaupankäynnin mukana jo ennen ruotsalaisvaltaa 1000-luvun alusta alkaen. Papit tulivat alkuvaiheessa ulkomailta koska heitä ei koulutettu Suomessa. Ensimmäinen suomalaispappi esiintyy teksteissä 1200-luvun alussa, ja hän toimi Virossa käännytystehtävissä.

'Pirkkalaiset' eivät ole muinaissuomalainen kansa, vaan keskiaikainen verotusorganisaatio. Karjalaiset eivät olleet kaikkien vihollisia sen enempää kuin muutkaan. Asutusta oli Suomessa esikristillisellä ajalla jokseenkin kaikkialla, mutta pysyvää lähinnä vain maanviljelysvaltaisessa lounais-Suomessa.

Ja sitten roomalaisista... Monet keisarit olivat homo- tai biseksuaalisia eivätkä he lainkaan peitelleet poikaystäviään.

Kreikkalaisten suhtautuminen vaihteli voimakkaasti eri kaupunkivaltioissa. Spartassa homoseksuaalisuus oli kiellettyä. Ateenassa homoseksuaalisia suhteita pidettiin suotavana kaikille nuorukaisille niin keskenään kuin vanhempien miesten kanssa. Se kuului osana kasvatukseen.

Pirkkalaiset ovat olleet oikeasti olemassa, 800-luvulta lähtien, mutta on kiistelty siitä kuuluivatko he hämäläisiin vai olivatko he jokin oma joukkonsa. Pirkanmaan seuto toki oli keskiajalla vireää kaupankäynti-aluetta joten se on ehkä vaikuttanut verotusasioihin, tai sitten vain pirkkalaisten nimi on on periytynyt jostain.

Esi-kristillisellä ajalla taas ainakin nykyinen Uusimaa oli pelkkää periferiaa ilman asukkaita. Tietysti jonkin lanttukaskenpolttajien majan voi halutessaan laskea asutukseksi. Suomalaiset myös sotivat ahkerasti, enimmäkseen eri talot ja suvut, mutta osittain myös heimot, karjalaiset tulivat muualle Suomeen tekemään kauppaa tai ryöstelemään.

Nykyisen Venäjän alue oli samoihin aikoihin niin laaja ja moninainen alue, että siellä on voinut vallita minkälaisia heimoja ja uskontoja sinänsä. Marin tasavalta ei liene kukoistanut sinä aikana jota tarkoitan esi-kristillisellä, eli ennen vuotta 1100. Tuolloin nykyinen karjala oli ei-kenenkään maata tai kuuluin Novgorodille. Joka tapauksessa vainajien palvelus ja karja- ja pyyntitaiat olivat keskeisellä sijalla. Tietysti suomalaisilla oli monenlaisia juhlia pitkin vuotta, mutta niissä ei uskonto ollut pääosassa.

Nimenomaan Ateenassa homot eivät päässeet agoraan tekemään kauppoja, tai kokouksiin äänestämään, ainakaan jos miehen vaimon sukulaisia oli paikalla. Siitä on kirjoitettu taannoin kirja, joka kumoaa sinun märät unelmasi. Poikien "kouluttaminen homouteen" nyt lienee asianosaisten kouluttajien elättelemä hyve.

Rooman kukoistuskaudella juuri ennen ajanlaskun alkua homouteen suhtauduttiin pilkallisesti ja halventavasti. Sittemmin Rooman rappion aikana millään ei tietysti enää ollut mitään väliä.

Muinaisuskonnosta kiinnostuneille suosittelen kirjaa Mytologia Fennica (toivottavasti nimi on edes sinne päin...).

"Pirkkalainen" tulee ruotsin sanasta "birkarlar" millä nimellä kutsuttiin Ruotsin keskiaikaisen Lapissa toimivan vapaamuotoisen edunvalvonta- ja verotuskoneiston edustajia. Ensimmäinen maininta heistä on vuodelta 1328, mutta todennäköisesti birkarlar-laitos perustettiin jo 1200-luvun puolella kuningas Mauno Ladonlukon määräyksellä. Suomessa pohjoishämäläiset eränkävijät liitettiin osaksi koneistoa, mistä muistona ilmeisesti nimitykset "Pirkkala" ja "Pirkanmaa" ovat edelleen olemassa.

"Tietysti suomalaisilla oli monenlaisia juhlia pitkin vuotta, mutta niissä ei uskonto ollut pääosassa."

Uskonto oli niissä pääosassa samaan tapaan kuin se on "pääosassa" joulun tai juhannuksen vietossa. Kuinka moni kinkkua ahmiva ja lahjoja avaava ajattelee Jeesuksen syntymää YHTÄÄN tai minkälainen rooli Johannes Kastajalla on juhannuksen ryyppyjuhlissa? Jotenkin minusta tuntuu että muinaissuomalaisten juhlissa oli kuitenkin enemmän uskonnollista sisältöä kuin nykyisissä kristillisissä (tai kristillisiksi verhotuissa) merkkipäivissä, vaikka ylettömäksi sikailuksi nekin varmaan menivät :)

On hyvä myös huomata että joulu (kekri) ja juhannus ovat alkujaan myös vanhoja muinaissuomalaisia juhlia, joiden päälle on liimattu kristillistä kimallusta. Joulu nykymuodossaan on pohjimmiltaan yhdistelmä antiikin ajan auringonjumalan syntymäjuhlaa (25.12) ja germaanis-ugrilaisia loppuvuoden hedelmällisyysriittejä. Ja jonnekin sinne väliin on sitten laitettu seimi ja tähti tekemään siitä kristittyjenkin juhla.

Oikeastaan pääsiäinen on ainoa varsinaisesti kristillinen juhla, vaikka senkin pohjana on vanhempi juutalainen perinne Egyptistä paon kunniaksi. Kristinuskon oma materiaali kaiken kaikkiaan on niin ohut ja vähäinen, että sen menot ja muodot on enimmäkseen jouduttu lainaamaan vanhemmilta uskonnoilta.

Yllättävää, että Ranneliikkeen lukijoissa on näinkin paljon mielenkiintoa ja tietoa luonnonuskonnoista ja pakanuudesta. Suomessa toimii ainakin kolme luonnonuskontojen kannattajien yhdistystä, ja niistä Lehdolla ja Pakanaverkolla on omat nettisivut. Kummallakin on myös sähköpostilistat, Pakanaverkon listalle voi rekisteröityä olematta jäsen. Siellä on ollut viime aikoina keskustelua mm. Viron maauskoisista. Virossa vanha pakanallinen traditio on säilynyt Suomea pitempään ja 90-luvun kuluessa vahvistunut. Suomessa on vähintään muutamia satoja aktiivisia pakanoita, joista monet harjoittavat uskoaan yksin tai pikkuryhmissä.

Nykyään vaikuttavat pakanalliset suuntaukset voi jakaa kolmeen ryhmään. Paleopakanat ovat lähinnä alkuperäiskansojen (udmurtit ym) keskuudessa eläneitä pakanallisia uskontoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän alkuperäisinä säilyneet kolonisaation aikanakin. Mesopakanat pyrkivät rekonstruoimaan vanhoja pakanuskontoja (esim. skandinaaviset asatrut). Neopakanat ovat lähinnä länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen kehittyneitä suuntauksia, jotka valikoidusti ottavat vanhoista traditioista aineksia, osin luovat uusia riittejä ja perinteitä. Uuspakanoiden keskuudessa on monia luontoaktivisteja ja feministeja, minkä vuoksi sitä voi pitää tavallaan "vihreänä" pakanuuden suuntana. Suuntausten taustoihin ja maailmankuviin liittyvät erot auttavat ymmärtämään, miksi pakanat eivät ole muodostaneet mitään yhteistä uskontokuntaa.

"Suomessa pohjoishämäläiset eränkävijät liitettiin osaksi koneistoa, mistä muistona ilmeisesti nimitykset "Pirkkala" ja "Pirkanmaa" ovat edelleen olemassa.

Minä tarkoitin juuri noita eränkävijöitä puhuessani pirkkalaisesta "heimosta", joka toimi kauan ennen Maunu Ladonlukkoakin.

Mitä muuhun tulee, niin ainahan homous on ollut enemmän tai vähemmän suosittu alakulttuurin muoto. Mutta yhteiskunnan varauksetonta, kirkossa kuulutettua hyväksyntää sillä ei ole koskaan ollut - ei edes Kreikassa.

Antiikin Kreikan nuorukaisille korostettiin hyvien harrastusten, erityisesti urheilun merkitystä. Kaikki viina tai seksi oli heidän itsensä löydettävissä oman harkintansa ja toimeliaisuutensa mukaan. Tietysti nuorukaiset saattoivat homostella helpommin kuin vanhemmat miehet joilla oli vaimot ja asema yhteisössä. He sitten pitivät poikaystäviä ja se oli usein eräänlainen julkinen salaisuus.

Jos vaimo yltyi mustasukkaiseksi, hän saattoi tehdä paljon vahinkoa miehelle ja tämän asemalle yhteisössä. Jos vaimo kuulutti miehensä homostelun julki, seuraukset olivat usein ikävät. Antiikin Ateenassa vapaat miehet kokontuivat kerran vuodessa äänestämään ja kirjoittivat ruukunpalasille sen henkilön nimen kenen toivoivat ajettavan kaupungista. Halveksittu julkihomo oli tietysti tässä ääniharava.

Roomassa oli tasavallan aikana ennen Augustusta - jota monet pitävät Rooman kukoistuksena toisin kuin imperiumin aikaa - hieman spartalainen meno muttei yhtä tiukasti. Huonekalut eivät saaneet olla liian pehmeitä, vaatteissa ei oikein pitänyt olla värjättyjä kankaita, ruoka ei saanut olla liian ylellistä... Ei myöskään saanut harjoittaa liikaa seksiä - ainakaan miehen kanssa.

Nämä olivat kuitenkin vain yleinen käyttäytymisnormisto, eivät laki. Rooman keisarit eivät yleensä olleet mitään karismaattisia pervoja, vaan tönkköjä teknokraatteja joilla oli virkamies, sittemmin myös sotilastausta. Ei Rooman legioonatkaan olleet kovin homopositiivisia paikkoja. Sitäpaitsi Nero ja Galigulakin olivat ennenkaikkea "pilluhaukkoja" eivät suinkaan homo- tai biseksuaaleja.

Miksi Roomassa olisi ollut sen enempää homoudesta kiinnostuneita ihmisiä kuin missään muuallakaan? Rooman rappion aikana kuitenkin alkoivat kukoistaa kaikenlaiset hedonismia korostavat kultit, joissa edellyttettiin liiallista syömistä, juomista ja naimista - kaikkia mahdollisimman erilaisin variaatioin. Ensimmäiset ulostuslääkkeet keksittiin siksi että saataisiin maha tyhjäksi jotta voitaisiin ahmia lisää.

Yhden tällaisen kultin pappi, Heliogabalus, onnistui pääsemään keisariksikin ja vaati että hänet vihitään avioliittoon mustan miesgladiaattorin kanssa. Sitten hän vaati että hänet kastroidaan eunukiksi. Lopuksi mies kuitenkin sai tikarista istuessaan huusissa.

Niin ja muinaissuomalaiset kyllä tappoivat pappeja. He kyllä tappoivat mitä vain sillä tuon ajan suomalaiset olivat raakaa ja kyräilevää kansaa. Miehen tappaminen ei ollut mikään rikos, mutta tapetun suvun kunnia vaati verikostoa. Näin ollen ensin tappaneesta suvusta A suku B tappoi jonkun. Kunnian vuoksi A:n oli tapettava taas B:stä jne. Jotta verkostolta vältyttäisiin, suku A saattoi tosin maksaa suku B:lle henkirahat surmatusta ja asia oli sillä sovittu.

Papit alkoivat tehdä matkoja Suomeen käännyttääkseen täkäläisiä kristinuskoon. Suomalaiset tosin tappoivat herkästi kaikki kummalliset vieraat. Kun suomalaiset ymmärsivät pappien merkityksen, heitä tapettiin myös uskonnollisista syistä. Marttyyrikuolema oli katolisessa kirkossa suuri hyve ja monet papit tahtoivat kuolla marttyyrina ja ehkä tulla julistetuiksi jopa pyhimyksisksi kuolemansa jälkeen. Papit uskoivat itsestäänselvyytenä taivaaseen ja iänkaikkiseen elämään missä he martyyreina ja pyhimyksinä pääsisivät taivassa parhaille paikoille.

Suomen kristilliset varhaisvaiheet ovat melkoisen hämärän peitossa, sekin, miten paljon katolisia pappeja ja munkkeja sai surmansa käännytystoimissa. Suomalaisten liittäminen kirkon piiriin tapahtui ilmeisesti samanaikaisesti ruotsalaisten kolonisaation kanssa, jolloin papeilla oli sotilaita tukenaan. Käännyttäminen ei siis mitenkään välttämättä vaatinut monien pappien henkiä.

Lounais-Suomessa kristinusko oli ennen ristiretkiä ehtinyt jo saada kannatusta, mutta hämäläiset olivat kovempi pala. Ristiretkestä Hämeeseen tiedetään varsin vähän kuten esihistoriastakin, joten täysin varmoja johtopäätöksiä 800 - 1000 vuoden takaisesta historiastamme ei kannata esittää.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan muinaisusko olisi säilynyt pitkään Turussa keskiajan alussa, sillä se oli tietysti ainoana asutuskeskuksena myös uskonnollinen keskus, jonka uskoa ei noin vain vaihdettu. Kirstinusko siis saapui ensin harvaanasutuille laita-alueille.

Mistään pappien joukkomurhista ei kyllä ainakaan historiankirjoissa kerrota mitään, sillä kristillisiä vaikutteitahan oli tullut maahan hiljalleen jo satojen vuosien ajan. Ei tänne mitään pappien johtamaa sotaretkeä tehty. Piispa Henrikin surmaajaksikin mainitaan vanhimmissa lähteissä eräs piispan oman seurueen jäsen. Vasta myöhemmin sepitetyissä legendoissa surmaajaksi vaihdettiin pakanatalonpoika.

Niin ja lukekaa Kalevalaa - siinä seikkailee monia kiinnostavia jumalia!

Itä-Suomessa ja Savossa kristinusko ja muinaisusko elivät rinta rinnan sulassa sovussa aina 1600-luvulle asti. Katolinen kirkko ei ollut erityisen motivoitunut vainoamaan Suomessa väärin uskovia, sille riitti yleensä että verot maksettiin ajallaan.

Muinaisuskon tuhosi Suomesta lopulta evankelisluterilainen kirkko, joka aloitti 1600-joukkovainot kaikkea poikkeavaa kohtaan. Noin sadan vuoden aikana tuhottiin valtava osa suomalaista kulttuuriperintöä, niin aineellista kuin aineetonta, ja siinä sivussa päätyi iso joukko ihmisiä myös elävältä poltettaviksi tai muutoin kidutetuiksi ja vammautuneiksi.

Mainittu Kustaa Vaasa kitki Suomesta ja Ruotsista katolisuuden hallintokaudeltaan 1500-luvun alkupuolella. Motiivina oli - hänen mielestään - kirkon liian suuri valta ja luostarien huomattavat maa- ja muut omaisuudet, jotka kuningas takavarikoi kruunulle. Tuolloin Turkuun tuli luterilaisen kirkon pääksi maisteri Petrus Särkilahti joka myös vaati Kuusiston piispanlinnan hävitettäväksi. Suomesta ei enää 1600-luvulla mennyt lainkaan veroja katoliselle kirkolle.

Muinaissuomalaisilla taas ei ollut erityistä hengellistä keskusta. Ruotsalaisilla taas oli Uppsala missä oli "kultainen temppeli" ja Suuri Marjakuusi.

Jos ajatellaan keski-aikaa sen laajimmassa merkityksessä vuodesta 500 - 1500 niin turusta tuli kaupunki ja kristinuskon keskus vasta 1200-luvulla. On aika kyseenlaista, voiko turun rauta- viikinki- ja ristiretkiaikaisia muotoja mieltää kaupungiksi.

Muinaissuomalaiset tunsivat vain Vanajan kaupungin Hämeessä. Vanajan kaupunki oli kauppakylä jossa ei enimmäkseen asuttu pysyvästi. Samoin puhutaan muistakin kauppapaikoista "kaupunkeina" - Kokemäen, Mynämäen, Koroisten jne. kaupungit.

Pirkkalaisten nimi taas tulee sanasta Birka, joka oli ennen viikinkiaikaa 900-1100 Ruotsissa sijainnut tärkeä kaupunki, kauppapaikka.

Pappeja ei muinaisessa suomessa joukkosurmattu. Pappeja pidettiin vain outoina, epämiellyttävinä, suorastaankin hulluina koska suomalaiset eivät voineet käsittää näiden laulaman latinankielisen messun merkitystä.

Suomeen tulleet papit taas eivät olleet mitään katolisen kirkon kermaa - sellainen hakeutui mukavampiin virkoihin - vaan enimmäkseen yksinkertaisia kiihkoilijita, jotka luulivat että herran salama iskisi taivaasta pakanoiden mustiin sydämiin heti kun he alkaisivat laulaa messua. Suurinpiirtein noin.

Monet papit eivät lainkaan miettineet miten aikoivat asua ja elää pakanallisessa Suomessa. Monista tuli renkejä ja orjia suomalaisten taloihin missä sinnikkäimmät jatkoivat kristinuskon levitysyrityksiään.

Olemme menetyksellä muuttaneet Kä-Kän kanssa tämän palstan fokuksen homoista historiaan :-)

"Pirkkalaisten nimi taas tulee sanasta Birka, joka oli ennen viikinkiaikaa 900-1100 Ruotsissa sijainnut tärkeä kaupunki, kauppapaikka."

Viikinkiaika oli noin 800-1050.

"Birka" on nimenä latinankielinen väännös yleispohjoismaisesta kaupankäyntiin liittyvästä sanasta "bierk" (ym variantteja). Nimitystä käytettiin lukuisista paikoista ja tavoista, jotka liittyivät kaupankäyntiin, ja niitä on myös Suomen rannikkoseuduilla. "Birka" on jäänyt elämään historiankirjoihin omaa elämäänsä kaupunkina, koska se esiintyy yhdessä saksalaisessa 800-luvun kronikassa väärinymmärryksen kautta paikannimenä. Kronikassa luultavasti viitattiin nykyiseen Linköpingin alueeseen, vaikka tosin ruotsalaiskansallinen historiankirjoitus mielellään näkisi Birkana Björkön saarella lähellä Tukholmaa olevan ulkomaalaiskauppiaiden gheton (asutettuna noin 800-950), jolloin Ruotsin tärkein muinaislöytö saisi itselleen myös kirjoitetun historian.

Pirkkalais-nimen takana oleva "birkarlar" on keskiaikainen ilmiö, jossa tuo sama kaupankäyntiä tarkoittava sana on mukana. Birkaksi kutsutun alueen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Alkuperäisessä viestissä kysyttiin suomalaisesta muinaisuskosta ja esiintyykö sitä nykyään. Viime vuosina on ollut muutamia yrityksiä suomalaisen luonnonuskonnon elvyttämiseksi (mm. Hiidenkirkko), mutta ne ovat tyrehtyneet. Kuten on jo todettu, on mahdotonta selvittää, miten suomalaiset mielsivät uskonnon, mitä ja miten he palvoivat jumaliaan ja henkiolentoja. Vainajien palvonnasta tiedetään jonkin verran, koska se eli Karjalassa melko pitkään.

Mielekästä olisi nähdäkseni pohtia, miten uuspakanat voisivat hyödyntää sitä, mitä muinaisuskosta voidaan tietää ja päätellä. Selvää on, että muinaissuomalaiset elivät meitä paremmin sovussa luonnon kanssa. Tästä voisi aloittaa myös uuden uskon kehittelyn.

Onko Hiidenkirkko tosiaan tyrehtynyt? Hiidenkirkolla on upeat kotisivut, joilta löytyy paljon asiallista ja kiinnostavaa tietoa. Suosittelen! Täytyypä kokeilla, vastaisiko sieltä joku sähköpostiviestiin...

Suomalaisilla *oli* jumalia, ja on edelleenkin. Kristinusko on (toivottavasti) vain välivaihe ja palaamme tulevaisuudessa meille suomalaisille paremmin soveltuvaan, elämänmyönteiseen uskonnollisuuteen johon ei kuulu kristillinen syntikäsitys ja jossa seksuaalisuus on hyve.

Lehto ry on suomalainen luonnonuskovaisille tarkoitettu yhdistys, jossa on muinaissuomalaisia pakanoita, wiccoja, asatruja ja muitakin luonnonuskonnoista kiinnostuneita.

Pari suositeltava sivustoa aiheesta kiinnostuneille: http://www.kolumbus.fi/sagafre/Perkele.html http://www.funet.fi/~magi/metsola/

Postituslistojen kautta pääsee tutustumaan muihin aiheesta kiinnostuneisiin ihmisiin, mutta paremmin tutustuu irc-chatissa eli irkissä keskustelemalla. Hyvä irc-kanava on ainakin #wicca.fi (ircnet), jossa on muitakin kuin wiccoja. :-)

Lukekaa kirja Suomalainen shamanismi. Uskontotieteen laitoksella (Hgin yliopistolla) kuten myös teologisessa on eräs tosi hyvä kurssi aiheeseen liittyen. Joka käsittelee uralilaista maailmankuvaa, suomalaista kansanuskoa ja virolaista kansanuskoa.
Toinen kirja: Karjalan jumalat. Kolmas: Pyhän merkkejä kivessä.

Suomal. shamanismi-kirjassa ajatellaan että suomalainen tietäjä-laitos olisi vanhan sitä edeltäneen suomalaisen shamanismin seuraaja.
Shamaanin ja tietäjän ero on se, että tietäjä paransi loitsuilla siis maagisilla sanoilla kun taas shamaanin pitää tehdä sielunmatka tuonpuoleiseen ikäänkuin hakemaan niitä parantavia sanoja tai kamppailemaan tuonpuoleisen henkien kanssa parantaakseen tms. Tietäjien loitsuihin sisältyy sellaisia sanoja joiden voi katsoa periytyneen jonkin asteisesta shamanismista. Myös tietäjien käytös lähenteli shamanistista transsia. Tietäjillä oli myös tietynlainen vaatetus, jotta taiat onnistuvat. Arvellaan myös kanteleen olleen heidän noitarumpunsa. Lukekaa kirja, vaikka se aika sekavasti onkin kirjoitettu. Osan voi hyppiä yli.

Muita kirjoja: Suomalaisten muinaisusko ja Finno-Ugric Folk-Religion (ilmestyy vasta syksyllä).

Taisin intoutua aihesta vähän liikaa. Mutta noita kirjoja kannattanee tutkia. Poks.
Siellä on myös melko yksityiskohtaisia ohjeita ja varmaan vielä parempia ohjeita transsiin vaipumisesta yms. saisi juuri mareilta, hanteilta, manseilta, nenetseiltä tms kansoilta. Eli sinne siis.

Hmmm... ollaan taidettu istua samalla kurssilla! :)

Niin jos kirjoittajista ja tutkijoista on kiinnostunut, niin näppäille hakusanoiks Siikala, Pentikäinen, Pulkkinen tai Anttonen... niin eiköhän rupee aiheesta löytymään!

Haluatteko pestä pois vauvana saadun pakkokasteen ? Hämeenlinnan Katumajärvi on siihen sopiva perinteinen paikka. Joukko pakkokastettuja, nykyisiä ei-kristittyjä, ateisteja, luonnonuskovia ym. on toteuttanut pesemis"rituaalin" aikaisemmin, ja pian jäiden sulettua olisi sopiva tilaisuus järjestää vastaava tapahtuma Katumajärvellä. Onko kiinnostusta ?