Onko kenelläkään tietoa/kokemuksia siitä, miten Suomen ortodoksinen kirkko suhtautuu virallisesti/käytännön tasolla homoihin? Siunataanko esim. koteja?
Ortodoksinen kirkko ja homot
Edellisen viestin kirjoittajan kysymykseen ei lyhyesti voivastata. Se aihealue on niin laaja, että siitä saisi tehtyä vaikkapa kirjan. Mutta muutama perusasia tähän mahtuu ja jos kysyjällä vielä jotakin sellaista tuntuu mielessä tämän jälkeen liikkuvan, mihin tarkempaa vastausta haluaisi, niin jos rohkeus riitää, voi ottaa sähköpostin kautta yhteyttä vaikkapa Uuteen-Valamoon, kysyä asioista oman alueensa ortodoksiseurakunnan papilta, tai jos yksinkertaisemmat vastauksetkin riittävät, minuun.
Kun ortodoksinen usko perustuu raamattuun, niin väistämättä siitä seuraa se, että raamatussa välittyvä, sen tekstien kirjoittamisajankohdan yhteiskunnallinen arvomaailma seuraa mukana.
Ortodokseissa, kuten kaikissa muissakin uskonnollisissa ryhmissä on aina fundamentalisteja, jotka eivät salli tulkintoja kirjoituksista siten, että niitä tarkasteltaisiin oman aikakautensa tuotteina. Tästä seuraa väistämättä ristiriita esim. neitseelisen syntymän, ruumiin ylösnousemuksen, - ja tietenkin kysyjää eniten askarruttaneen asian, homoseksuaalisuuden, kanssa.
Juuri edellä mainittuun ruumiin ylösnousemusoppiin vedoten ei polttohautaus ole kaikkien ortodoksien mukaan sopivaa. Tämä olkoon asiaa valaisevana esimerkkinä.(vähän huumoria mukaan, kuten ortodoksiaan kuuluukin)
Se, mitä teet toiselle, ratkaisee sen, teetkö oikein vai väärin! Jos vahingoitat toista ruumiillisesti tai henkisesti, teet Jumalan tahdon vastaisesti. Tuohon tiivistän sen elämänohjeen jota on syytä noudattaa.
Ei homoseksuaalisuus ole Jumalan tahdon vastaista. Ei se, että mies rakastaa miestä tai nainen naista, tee asiasta syntiä. Vasta se, kuinka käytännössä toimii, ratkaisee.
Ei heteroseksuaalikaan, joka raiskaa vaikkapa oman aviovaimonsa, toimi oikein. Tosin rangaistavuus edellä mainitulle teolle kirjattiin rikoslakiimme vasta aivan hiljakkoin. Mutta siitä huomaamme, että ajat muuttuvat ja ihminenkin oppii vain pienin askelin sen, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Kaikki yhteisöt, niin ortodoksinen seurakunta, kuin vaikkapa Seinäjoen VPK, jos siellä nyt sellainen sattuu olemaan, muodostuu ihmisistä, joilla on oma mielipide asioista. Yksilön mielipide on kuitenkin usein toinen kuin ryhmän. Vaikuttajayksilöt määräävät miten ajatella, toiset hiljaa myöntyvät joukon läsnä ollessa, vaikka kahden kesken saattavat sanoa olevansa asiasta eri mieltä.
Yksilöt ovat usein radikaalimpia kuin heistä muodostunut yhteisö.
Oman värinsä ortodoksisuuteen tuo luostarilaitos pitkine perinteineen. Tuohon yhteisöön on mahtunut, mahtuu nyt, ja tulee tulevaisuudessakin mahtumaan monenlaisia ihmiskohtaloita. Aikaisempina vuosisatoina luostareihin ei pelkästään hakeuduttu, vaan sinne myös jouduttiin. Se, kuinka hyvin tai huonosti henkilö kykeni sisäistämään ne uskon peruskysymykset, joiden mukaan luostarissa olisi tullut olla ja elää, vaihteli suuresti. Mutta luostarin johtoon valituilla on ollut ja on yhä kyky ja taito ymmärtää, että jokainen ihminen on vain oman itsensä kaltainen. Toiset joutuvat tekemään suuremman työn itsensä kanssa kuin toiset. Lopputulokset vaihtelevat suuresti. Mutta kaikilla on oltava mahdollisuutensa ja toimikoon kukin kykyjensä mukaan.
Tuo perinne, kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, lienne eräs arvokkaimpia ominaisuuksia ortodoksiassa.
Hyväksytään sinut sellaisena kuin olet. Ja jos haluat, voit kuunnella, mitä sinulle sanotaan. Mieti sitten mielessäsi kuulemaasi ja tee ratkaisusi. Se, otetko neuvoista vaarin, on sinun itsesi päätettävä.
Kun ortodoksinen usko perustuu raamattuun, niin väistämättä siitä seuraa se, että raamatussa välittyvä, sen tekstien kirjoittamisajankohdan yhteiskunnallinen arvomaailma seuraa mukana.
Ortodokseissa, kuten kaikissa muissakin uskonnollisissa ryhmissä on aina fundamentalisteja, jotka eivät salli tulkintoja kirjoituksista siten, että niitä tarkasteltaisiin oman aikakautensa tuotteina. Tästä seuraa väistämättä ristiriita esim. neitseelisen syntymän, ruumiin ylösnousemuksen, - ja tietenkin kysyjää eniten askarruttaneen asian, homoseksuaalisuuden, kanssa.
Juuri edellä mainittuun ruumiin ylösnousemusoppiin vedoten ei polttohautaus ole kaikkien ortodoksien mukaan sopivaa. Tämä olkoon asiaa valaisevana esimerkkinä.(vähän huumoria mukaan, kuten ortodoksiaan kuuluukin)
Se, mitä teet toiselle, ratkaisee sen, teetkö oikein vai väärin! Jos vahingoitat toista ruumiillisesti tai henkisesti, teet Jumalan tahdon vastaisesti. Tuohon tiivistän sen elämänohjeen jota on syytä noudattaa.
Ei homoseksuaalisuus ole Jumalan tahdon vastaista. Ei se, että mies rakastaa miestä tai nainen naista, tee asiasta syntiä. Vasta se, kuinka käytännössä toimii, ratkaisee.
Ei heteroseksuaalikaan, joka raiskaa vaikkapa oman aviovaimonsa, toimi oikein. Tosin rangaistavuus edellä mainitulle teolle kirjattiin rikoslakiimme vasta aivan hiljakkoin. Mutta siitä huomaamme, että ajat muuttuvat ja ihminenkin oppii vain pienin askelin sen, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Kaikki yhteisöt, niin ortodoksinen seurakunta, kuin vaikkapa Seinäjoen VPK, jos siellä nyt sellainen sattuu olemaan, muodostuu ihmisistä, joilla on oma mielipide asioista. Yksilön mielipide on kuitenkin usein toinen kuin ryhmän. Vaikuttajayksilöt määräävät miten ajatella, toiset hiljaa myöntyvät joukon läsnä ollessa, vaikka kahden kesken saattavat sanoa olevansa asiasta eri mieltä.
Yksilöt ovat usein radikaalimpia kuin heistä muodostunut yhteisö.
Oman värinsä ortodoksisuuteen tuo luostarilaitos pitkine perinteineen. Tuohon yhteisöön on mahtunut, mahtuu nyt, ja tulee tulevaisuudessakin mahtumaan monenlaisia ihmiskohtaloita. Aikaisempina vuosisatoina luostareihin ei pelkästään hakeuduttu, vaan sinne myös jouduttiin. Se, kuinka hyvin tai huonosti henkilö kykeni sisäistämään ne uskon peruskysymykset, joiden mukaan luostarissa olisi tullut olla ja elää, vaihteli suuresti. Mutta luostarin johtoon valituilla on ollut ja on yhä kyky ja taito ymmärtää, että jokainen ihminen on vain oman itsensä kaltainen. Toiset joutuvat tekemään suuremman työn itsensä kanssa kuin toiset. Lopputulokset vaihtelevat suuresti. Mutta kaikilla on oltava mahdollisuutensa ja toimikoon kukin kykyjensä mukaan.
Tuo perinne, kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, lienne eräs arvokkaimpia ominaisuuksia ortodoksiassa.
Hyväksytään sinut sellaisena kuin olet. Ja jos haluat, voit kuunnella, mitä sinulle sanotaan. Mieti sitten mielessäsi kuulemaasi ja tee ratkaisusi. Se, otetko neuvoista vaarin, on sinun itsesi päätettävä.
Esko tuossa jo valotti ortodoksien asenteita. Aiheesta on myös varsin laaja selvitys kirjassa Synti vai siunaus, Nissinen/Tuovinen. Julkaistu viime syksynä.
Heikki Huttunen ja Tapani Kärkkäinen käsittelevät tuossa kirjassa asiaa laajassa kirjoituksessaan "Ortodoksinen kirkko ja homoseksuaalisuus".
Muutama lainaus kirjoituksesta:
"Ei liene uskallettua väittää, että monissa ortodoksisissa kulttuureissa homoseksuaalisuuteen liittyviin ilmiöihin on suhtauduttu huomattavan ymmärtäväisesti, vaikka ns. virallinen, ääneen lausuttu kanta onkin ollut kielteinen."
"Avioliiton teologisen ja sakramentaalisen merkityksen valossa näyttää selvätä, ettei samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ortodoksisessa kirkossa rinnasteta avioliittoon."
"Käytännössä kuitenkin on toimittu toisin. Läntisissä maissa ei ole tavatonta, että ortodoksinen pappi siunaa samaa sukupuolta olevan pariskunnan kodin ja implisiittisesti (epäsuorasti) näin hyvksyy heidän elämäntapansa."
Heikki Huttunen ja Tapani Kärkkäinen käsittelevät tuossa kirjassa asiaa laajassa kirjoituksessaan "Ortodoksinen kirkko ja homoseksuaalisuus".
Muutama lainaus kirjoituksesta:
"Ei liene uskallettua väittää, että monissa ortodoksisissa kulttuureissa homoseksuaalisuuteen liittyviin ilmiöihin on suhtauduttu huomattavan ymmärtäväisesti, vaikka ns. virallinen, ääneen lausuttu kanta onkin ollut kielteinen."
"Avioliiton teologisen ja sakramentaalisen merkityksen valossa näyttää selvätä, ettei samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ortodoksisessa kirkossa rinnasteta avioliittoon."
"Käytännössä kuitenkin on toimittu toisin. Läntisissä maissa ei ole tavatonta, että ortodoksinen pappi siunaa samaa sukupuolta olevan pariskunnan kodin ja implisiittisesti (epäsuorasti) näin hyvksyy heidän elämäntapansa."
Mulla on pelkästään hyviä kokemuksia tässä asiassa. Olen ortodoksi koska sukumme tulee Venäjältä. Uskonnonopettajani oli pappi ja hyvin, hyvin ihana ihminen. Hän hyväksyi kaiken erilaisuuden täydellisesti ja vaikken koskaan hänelle kertonutkaan bisseydestäni, luulen että hän jotenkin aavisti koska puhui kerran niin kauniisti ja lempeästi siitä kuinka ihminen on sitä mitä hän sisimmässään tuntee eikä sitä mihin ulkomuotoon on syntynyt ja että kaikkien pitäisi saada vapaasti rakastaa...
Tulee ihan tippa silmään kun mietin tätä ihmistä, en ole uskonnollinen ihminen mutta kaduttaa että olen kadottanut yhteyteni häneen.
Tulee ihan tippa silmään kun mietin tätä ihmistä, en ole uskonnollinen ihminen mutta kaduttaa että olen kadottanut yhteyteni häneen.
Vähän asian vierestä mutta....
Kävin viime kesänä Laatokan Valamossa. Sunnuntain messun jälkeen tuli kirkosta onnellisen näköistä joukkoa, joukossa havaintoni mukaan useita kahden miehen "ystäväporukoita". Toiset kävelivät lähes toisiaan hipoen ja samalla aeurailin miten monet heistä ohjasivat kumppaninsa kevyellä kädensipaisulla laivaan. No olinkohan minä porukassa ainoa homo, en tiedä, mutta jotenkin tuli mieleeni Paavalin sanat: "Sen jonka Jumala on yhdistänyt niin sitä älkööt ihmiset erottako."
Kävin viime kesänä Laatokan Valamossa. Sunnuntain messun jälkeen tuli kirkosta onnellisen näköistä joukkoa, joukossa havaintoni mukaan useita kahden miehen "ystäväporukoita". Toiset kävelivät lähes toisiaan hipoen ja samalla aeurailin miten monet heistä ohjasivat kumppaninsa kevyellä kädensipaisulla laivaan. No olinkohan minä porukassa ainoa homo, en tiedä, mutta jotenkin tuli mieleeni Paavalin sanat: "Sen jonka Jumala on yhdistänyt niin sitä älkööt ihmiset erottako."
Venäjällä homojen asema on kuulemani mukaan ollut ainakin Neuvostoliiton aikana erittäin vaikea. En tiedä, johtuuko se sitten enemmänkin kommunismista kuin paikallisesta ortodoksisuudesta. Kommunistisessa Neuvostoliitossa epäkohdat ja poikkeavuudet pyrittiin pääsääntöisesti kitkemään tai kätkemään.
Onko kenellekään keskustelijoista tullut mieleen, että kirkon palvelukseen astuminen on monissa uskonnoissa miehelle yhteisön silmissä hyväksyttävä tekosyy välttää avioliitto naisen kanssa? Tämä varmasti pätee roomalaiskatolilaisen kirkon lisäksi ortodoksisessa kirkossakin. Luostareista voi hyvinkin löytyä homomiesten kansoittamia yhteisöjä.
Neuvostoliiton homovihamielisyys johtui kommunismista, ei ortodoksisesta uskonnosta.
Puolustamatta tai syyllistämättä erikseen mitään nykyistä tai entistä uskontoa/maailmankatsomusta, kyllä se homovihamielisyys johtuu lähes poikkeuksetta pikkusieluisista ihmisistä eikä heidän ideologiastaan, joissa harvoin on nostettu homoutta keskeiseksi opinkappaleeksi puolesta taikka vastaan. Poikkeuksiakin tietysti on.
Joo, en olekaan sitä mieltä, että kommunismi aatteena olisi kaiken pahan alku ja juuri. Neuvostoliiton reaalisosialismi vain sisälsi kaikenlaisia aineksia...