Olen jo pitkään katsellut "sillä" silmällä erästä huonekalua asunnossani. Olenko sairas? pitäisikö minun pysyä kaapissa taipumukseni kanssa? Pitäisikö minun vain tyytyä salaisiin hetkiin suljetussa kylpyhuoneessa Sköna Hem- lehteni kanssa...auttakaa hyvät ihmiset. Mitä sanoo raamattu tästä asiasta...voitaisiinko meidät vihkiä esim kirkollisesti ja olisiko minulla tulevaisuudessa mahdollisuuksia kirkon virkoihin, esim. piispaksi ?
Tuomitseeko raamattu minut?
Hyvä sohva.
Kirkko kyllä hyväksyy sinut ihmisenä ja syntisenä, mutta ei taipumustasi. Ole tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se on äläkä kajoa huonekaluihin. Tee parannus. Huomaat, että kaikki kumpuaa riittämättömästä objektisuhteesta varhaislapsuudessa, sekä pirun viettelyksestä. Lue Raamattua. Rukoile.
Voimia eheytymiseen.
Kirkko kyllä hyväksyy sinut ihmisenä ja syntisenä, mutta ei taipumustasi. Ole tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se on äläkä kajoa huonekaluihin. Tee parannus. Huomaat, että kaikki kumpuaa riittämättömästä objektisuhteesta varhaislapsuudessa, sekä pirun viettelyksestä. Lue Raamattua. Rukoile.
Voimia eheytymiseen.
Kirkon kanta homosuhteisiin on perinteisesti ollut kovin vaikea. Jos halutaan etsiä, niin Raamatusta löytyy todella rasistisia ajatuksia. Suora lainaus: "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa" (3. moos. 20:13). Toisaalta eräs keskeisimmistä kristinopin opetuksista on, että Jumala rakastaa kaikkia tasapuolisesti sellaisena kuin he ovat. Tämä jos mikä osoittaa, että Raamattu on sanomaltaan kovin laaja ja tulkintoja siitä on yhtä monta kuin tulkitsijaakin.
Ööh.. Mites tämä nyt liittyi huonekaluihin, Pete? :P
Luehan tarkemmin. Petehän nimenomaan sanoi, että "tulkintoja siitä on yhtä monta kuin tulkitsijaakin"...
Kyllähän Raamatussa tuomitaan materialismi ihan selkeästi.
..Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä itselläsi muita jumalia (esim sohvaa)
..Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä itselläsi muita jumalia (esim sohvaa)
Tuohon "Sohva"-nimimerkin kysymykseen kirkollisesta vihkimyksestä voin todeta vanhan romaniviisauden sanoin: "Ellei liitto pidä, niin ei vihki pidä."
Miksi tarvitaan kirkollista vihkimystä? Uskonnon kanssa sillä on tekemistä, ei uskon. Ne ovat kaksi eri asiaa. Niin myös kirkko ja seurakunta.
Jokainen ihminen voi ja saa luoda oman yhteytensä Jumalaan omista lähtökohdistaan. Tietä tuohon yhteyteen ei kukaan voi kenellekään valmiiksi rakentaa, tai asettaa sen varrelle mitään ehdottomuuteen perustuvia liikennemerkkejä.
Kun varmasti monikin tuskailee sitä, tekeekö oikein vai väärin, on hyvä muistaa, että raamatun perussanoma, kun sitä tarkastellaan kristityn näkökulmasta, on se uusi liitto, jonka Jumala solmi ihmiskunnan kanssa Jeesuksen sovitusuhrin kautta.
Silloin aiempi, mooseksen lakiin perustuva, vanhatestamentillinen lakipohjainen uskonto ikään kuin uudistui ja sai uuden sisällön.
Tämän uuden liiton oleellisin sanoma, sen uuden liiton, jonka Jeesus ehtoollisen asettaessaan teki, on Jumalan armo.
Luther on tämän asian tiivistänyt hyvin lauseeseen: "Usko ainoastaan."
Siinä on koko asian ydin. Lyhyesti ja yksinkertaisesti. Tuo riittää. Muuta sinulta ei vaadita. Et ole, eikä kukaan muukaan meistä voi olla synnitön. Sitä ei Jumala sinulta vaadi. Jotkut lähimmäisesi kyllä sitä voivat vaatia, mutta se suo heille anteeksi.
Kun oivallat tuon armon merkityksen, saat samalla osaksesi sen mukanaan tuoman rauhan ja tiedät, että olet kelvollinen Jumalalle juuri sellaisena kuin olet.
Kanssaihmisemme ovat usein mielellään tuomareitamme ja joskus syyllistymme myös tarpeettoman kovaan itsekritiikkiin unohtaen, ettemme voi toimia lähimmäisiemme saatikka omana tuomarinamme.
Sen tehtävän hoitaa yksin Taivaalinen isämme.
Miksi tarvitaan kirkollista vihkimystä? Uskonnon kanssa sillä on tekemistä, ei uskon. Ne ovat kaksi eri asiaa. Niin myös kirkko ja seurakunta.
Jokainen ihminen voi ja saa luoda oman yhteytensä Jumalaan omista lähtökohdistaan. Tietä tuohon yhteyteen ei kukaan voi kenellekään valmiiksi rakentaa, tai asettaa sen varrelle mitään ehdottomuuteen perustuvia liikennemerkkejä.
Kun varmasti monikin tuskailee sitä, tekeekö oikein vai väärin, on hyvä muistaa, että raamatun perussanoma, kun sitä tarkastellaan kristityn näkökulmasta, on se uusi liitto, jonka Jumala solmi ihmiskunnan kanssa Jeesuksen sovitusuhrin kautta.
Silloin aiempi, mooseksen lakiin perustuva, vanhatestamentillinen lakipohjainen uskonto ikään kuin uudistui ja sai uuden sisällön.
Tämän uuden liiton oleellisin sanoma, sen uuden liiton, jonka Jeesus ehtoollisen asettaessaan teki, on Jumalan armo.
Luther on tämän asian tiivistänyt hyvin lauseeseen: "Usko ainoastaan."
Siinä on koko asian ydin. Lyhyesti ja yksinkertaisesti. Tuo riittää. Muuta sinulta ei vaadita. Et ole, eikä kukaan muukaan meistä voi olla synnitön. Sitä ei Jumala sinulta vaadi. Jotkut lähimmäisesi kyllä sitä voivat vaatia, mutta se suo heille anteeksi.
Kun oivallat tuon armon merkityksen, saat samalla osaksesi sen mukanaan tuoman rauhan ja tiedät, että olet kelvollinen Jumalalle juuri sellaisena kuin olet.
Kanssaihmisemme ovat usein mielellään tuomareitamme ja joskus syyllistymme myös tarpeettoman kovaan itsekritiikkiin unohtaen, ettemme voi toimia lähimmäisiemme saatikka omana tuomarinamme.
Sen tehtävän hoitaa yksin Taivaalinen isämme.
Siis.. Ei voi olla totta. Te ihan oikeasti _vakavissanne_ reagoitte tohon Sohvan viestiin? Sehän on niin ilmiselvää kettuilua ja pilailua kuin vain voi olla!! Nyt olen kyllä kaiken nähny. Sehän pilailee teidän kustannuksella 100-0! :P
Psyche hyvä. Sohvan aloittama pohdinta teologisesta kysymyksestä on erittäin ajankohtainen varmasti monen kanssaihmisen mielessä. Tästä syystä on varmasti vähintään oikeutettua suhtautua asiaan vakavasti ja yrittää jopa auttaa, vaikkakin vain omien pienten ajatusten muodossa. Missään nimessä meillä ei ole oikeutta suhtautua tärkeäksi koettuun asiaan yliolkaisesti.
PS Kukin "nauraa partaansa" omalla tyylillään :-D
PS Kukin "nauraa partaansa" omalla tyylillään :-D