And it's so cold

Sisälläni asuu jotain outoa, jonkinlainen vierauden kaipuu.
Vähän sama kuin se kun jotkut ihmiset hakevat keveyttä, jotkut unohdusta, jotkut aina vain hurjempia kokemuksia, tuntua siitä että on elossa -- minä haen vierautta. Ei varsinaista eristystä, se on liian yksinäistä, mutta etäännytystä.

Ehkä se johtuu vain siitä että elän nykyään kahta todellisuutta. Toisessa viikonloppuisin ja kotona, toisessa viikoilla ja töissä. Ne ovat kaksi ihan eri maailmaa, haluaisin voida sanoa että eivät ole, että olen sama ihminen siellä ja täällä.
Onko kukaan sama ihminen jos siirtyy eri paikkaan, eri lainalaisuuksien valtaan?
Ovatko ne kaksi eri ihmistä kuitenkin loppuviimeksi sama?
Miksi pitäisi olla vain yksi ihminen, jokin idea tosiminästä, kun ihminen kuitenkin on niin helvetin subjektiivinen olento.

Mutta mistä haluan etäännytystä? Mille haluan olla vieras? En vaimolle ainakaan, se on varma, se on se mihin voin luottaa.
Itselleni? En usko, olen aina viihtynyt itseni kanssa.
Ystävilleni..ei, tunnen itseni liian hyvin jotta voisin uskoa tuohon.

Ehkä olen vain kyllästynyt. Kyllästyn kauhean helposti, ehkä se on syksy, ehkä Nuuskamuikkunen tahtoo etelään. Ei yksin mutta liikkeelle, ehkä kaipaan sitä tunnetta että on menossa johonkin.
En tahdo odottaa enää.