love was made to forget it

MÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅI! ö.ö Olen elossa! Olin vaan autuaasti unohtanut tämän koko systeemin olemassaolon. D: Sen siitä saa ko ei ole enää tuossa osoiterivin kivassa pudotusvalikossa kaikki tärkeät osoitteet tallessa valmiina. Ei kaikkea VOI muistaa, varsinkaan jos ei yritä. :D

Ja kyllä mun isoimmat kuulumiset nyt voi lukea Tuinkin blogista. Ninq. Ette ole missanneet mitään.

Kirjoitin NaNoWriMon! Sain sen valmiiksikin! 50 001 sanaa (en ole tarkka en :D) marraskuun aikana. Nyt on tammikuu ja editoimiskuukausi, kuukauden se sai levätä ja nyt onkin jo hirveä hinku taas päästä sen tekstin kimppuun. ö.ö Siinä mielessä olen fuskannut että olen pelannut sen tarinan hahmoilla vähän, mutta ei sitä lasketa, nee?

Lähtölevottomuus. Tänään kotiin enkä osaa oikein asettua mihinkään, se on aina sama kun on johonkin menossa. Haahuan ja hengaan vaan, odotan.

Heei vois vaihtaa blogin nimeä. :O Joo! Mikä olis kiva. Höm. Joku quote luonnollisesti, jokin merkityksellinen vieläpä. Ja tyylikkäästi vähän emo ja vähän artsy-fartsy ja vähän mystinen. Mutta ei silti klisee. Blogiuskottavuus on hankala laji, sano.

Taidan kallistua joko Placebon tai My Chemical Romancen puoleen. Tai Something Corporateltakin voisi löytyä jotain. Mietitäänpä. o.-

MCR se taitaa olla..ellei sitten Arcade Fire. Äääää. En tiedä! Joo. Otetaan Arcade Firea, sama kappale josta tämän entryn otsikkokin on.