Yhteisrintamassa

Pelastusoperaationi tuntuu etenevän hitaasti mutta varmasti. Olen viime päivät ollut kehitysmaaprojektimme kanssa aika kiireinen mutta uskoakseni tein viikonloppuna ehkä lopullisenkin läpimurron naapurissa asuvan pojan kanssa.

Lauantai-iltana vastaanotin häneltä tekstiviestin jossa hän pyysi mut kotiinsa puolenyön jälkeen. Olin väsynyt ja hieman hämmentynyt. Olin koko päivän pakannut keräysvaatteita mutta ajattelin mennä paikalle katsomaan mikä hätä hänellä olisi.

Hän avasi oven kaljapullo kädessä. Astuessani sisään huomasin asunnon olevan aika sekaisessa kunnossa. Mainoksia eteisen lattialla, kuraa matolla, tyhjiä kaljapulloja pöydillä. Ilma kämpässä oli niin huono että pyysin häntä myöhemmin raottamaan ikkunaa. Hakkaava teknomusan pauke kävi välittömästi hermoilleni. En saanut ajatuksiani kokoon.

Poika kertoi käyneensä baarissa mutta siellä oli niin tylsää ja juominen kallista että tuli loppuillaksi takaisin kotiin. Hän ehti tyhjentää pienessä ajassa jo kolme kaljapulloa, mä hörpin omaa ensimmäistä vielä kauan aikaa. Lopulta sain sanotuksi hänelle että onko hän ehkä huomannut että hän juo melkoisen paljon. Seurasi viiltävä hiljaisuus. Hän katseli ulos ikkunasta. Lopulta hän kysyi haluaisinko kahvia. Nyökkäsin ja hän meni keittiöön. Vasta hänen palatessaan huomasin että kahvi olikin Irish Coffee varsin vahvana.

Palasin omille kämpilleni aamuviideltä. Olin sen verran väsynyt päivän rasituksista että olin nukahtanut muutaman tunnin jutustelun jälkeen. Olin juonut useamman kaljapullon. Naapurini oli sammunut. Tunsin samalla kertaa epäonnistuneeni ja onnistuneeni. Olin päässyt lähemmäksi ongelman ydintä mutta se oli tapahtunut alkoholin voimin.

Taas huomaan ajan vierähtäneen ilman blogimerkintöjä. Itse olen ollut hieman hämmentynyt viime aikoina. Sisälläni on liikkunut outoja tuntemuksia kuluneitten päivien aikana enkä ole niitä täysin pystynyt itselleni analysoimaan. Ja inhoan asioita joita en pysty pilkkomaan ja järjestelemään. Olen niinsanotusti kontrollifriikki.

Viime viikolla törmäsin taas useamman kerran ovinaapuriini. Molemmilla kerroilla pojalla oli jälleen pullokassi mukanaan. Tulin surulliseksi kun katselin hänen raahaavaan uusia pulloja kotiinsa, mutta en saanut sanotuksi mitään. Harmittelin sitä myöhemmin. Pari päivää myöhemmin sama toistui. Hän kantoi jälleen alkon kasseja kotiin. Silloin en enää voinut vastustaa kiusausta sanoa jotain.

Kysyin häneltä suoraan onko kaikki kunnossa. Seurasi hetken hiljaisuus. Hän katsoi minua suurilla pyöreillä ruskeilla silmillään. Tunsin sisälläni halun pelastaa hänet. Hän mumisi jotain mistä en saanut selvää ja katosi omaan asuntoonsa. Harmittelin kovasti etten saanut häneen parempaa kontaktia. Mutta en aio luovuttaa. Hän on liian nuori juomaan itsensä hengiltä. Ja myös liian viehättävä.

Menin sohvalle ja avasin television. Jossain oli tietokilpailu meneillään. Tunsin itseni yksinäiseksi ja hyödyttömäksi. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni täysin turhaksi. Mutta en myöskään ole ikinä luovuttanut yhdenkään ihmisen suhteen. Joskus on tullut jopa turpaan kun olen ollut liian sinnikäs mutta sillekään ei voi mitään. Riskejä on silti otettava.

Lopulta päätin etsiä hänen nimellään kännynumeroa. Sellainen löytyi ja laitoin siihen tekstiviestin. Sanoin pahoittelevani jos hän tunsi että sekaannuin hänen asioihinsa mutta että haluaisin lähaikoina tavata ja jutella. Ja että hän olisi tervetullut kylään. Muutaman minuutin kuluttua kuulin piippauksen ja hän vastasi "OK". Tunnen että nyt keskusteluyhteys on avattu. Ehkäpä hän ei ole ihan menetetty tapaus vielä.

Kylläpä toi aika kuluu. Tarkoituksena on ollut jo kirjoitella paljon säännöllisemmin mutta vuodenvaihde on meillä töissä aina kovin kiireistä aikaa. Sosiaalitoimistossa kun vuodenvaihde on yksi niitä kaikkein vilkkaimpia kausia ainakin meilläpäin. Ja yleensä vilkkaus ei ole kovin iloinen asia.

Oma elämäni on myöskin ollut hieman turbulenssissa. Itselläni ei ole pitkään aikaan ollut seurustelusuhdetta enkä ole kovin kiinnostunut harrastamaan yhden yön juttuja. Olen varmaan siinä mielessä aika vanhanaikainen että mielestäni parisuhde ilman vastuuta ei ole mikään oikea parisuhde. Itse kaipaan kumppanilta 100% sitoutumista yhteiseen projektiin ja olen myös itse valmis tietenkin samaan. Niistä lähtökohdista vaan aika harva on valmis pistämään itseään likoon. Ehkä myös loputon työnteko on itselläni keino paeta sitä ettei tarvitse ajatella omaa läheisyyden kaipuuta joka kuitenkin jollain tasolla on olemassa.

Mua itseäni on viime päivinä jäänyt vaivaamaan erään ihmisen kohtalo. Tietysti työn kautta näkee käytännössä ihan mitä vaan mutta vasta silloin kun samassa rappukäytävässä joka päivä törmää samaan ja stressaavaan ihmiskohtaloon niin se jää ajatuksiin ja uniin kiertelemään. Nimittäin tässä samassa kerroksessa asuu hyvin nuori ja kaunis poika. Kaipa hän sitten juuri ja juuri parikymppinen on kun yksin asuu, mutta näyttää valtavan viattomalta ja hukassa olevalta. Valitettavasti hänelle on näyttänyt kehittyneen alkoholiongelma, joka saattaa hyvin nopeastikin tuhota poikaparan elämän.

Olen muutaman viikon aikana kiinnittänyt huomiota että hän tulee aika usein vastaan alkon kassi kädessään tai olutpullot kilisten kauppakassissaan. Viime aikoina tuntuu että tahti on vaan kiihtynyt
kun lähes päivittäin näen hänen jotain kanniskelevan. Kyllä hän näyttää jotain opiskelevan mutta jokin surullinen piirre hänen olemuksessaan paljastaa että asiat eivät ole kohdallaan.

Aloitin viime viikolla juttelemaan hänen kanssaan vähän kartoittaakseni tilannetta. Tietysti hänen siro ja kaunispiirteinen olemuksensa houkuttelee myös tekemään tuttavuutta, täytyy myöntää. Aika vähäpuheiselta hän on alussa tuntunut. Toivotin hänelle hyvää vuodenalkua ja kysyin onko hän kauankin asunut samassa kerroksessa. Hän kertoi muuttaneensa paikkakunnalle vasta vähän aikaa sitten.

Olen siitä lähtien tervehtinyt häntä. Hän nykyään tervehtii myös minua ja hymyilee. Perjantai-iltana hän tuntui olevan kovin humalassa baarista tullessaan. Hän jopa horjahti minua kohti yrittäessään painaa hissin nappulaa. Tunsin oudon tunteen sisälläni kun yritykseni pitää hänet pystyssä muuttui lähes halaukseksi. Sanoin hänelle huolestuneena että hän on tainnut ottaa vähän liikaa ja hän itse myönsi että viime aikoina on tullut otettua vähän runsaanpuoleisesti.

Pidän itseäni aika hyvänä ihmistuntijana ja vaistoan aika usein kun isompia ongelmia ilmestyy kuvioihin mukaan. En aio luovuttaa hänen suhteensa vaan yrittää tutustua häneen paremmin ja selvittää mitkä syyt tekevät hänen elämästään niin onnettoman.

Varmaan jokainen on jo toivotellut hyviä uusia vuosia mutta otan myös itselleni oikeuden tehdä sitä samaa. Toivottavasti alkanut vuosi on teille kaikille vähintään yhtä hyvä kuin edellinen vaikka lama voi tuntua aika monen kukkarossa ja laskea elämän laatua.

Mua itseäni ei hirveästi uuden vuoden juhliminen ole koskaan kiinnostanut. Osittain myös siitä syystä että meillä se jotenkin tuntuu keskittyvän maksimaalisen humalatilan etsimiseen. Kaikki kadut ja rappukäytävät ovat täynnä kaatokännissä olevia nuoria ja aikuisia. Yllättävän monelle juhlapäivät ovat ainoastaan ryyppäämistä varten.Siinä sitten tapahtuu kaikenlaista. Vakavia tapaturmia, paleltumia pakkasessa, tappeluita, ihmissuhteiden päättymisiä jne. Läheltä on tullut nähtyä niin monen nuoren elämän menneen hukkaan ihan turhaan.

Mä toivoisinkin valtiolta selkeää kannanottoa asiaan. Mun mielestä on ihan faktana näyttää että suomalaiset juovat yhä enemmän. Ehkä nyt laman tullessa se kehitys hidastuu mutta tuntuu kuin varsinkin nuoret aikuiset miehet (keski-ikäisistä puhumattakaan) juovat kuin sieni. Monen mielestä normaalikäyttö on sitä että juo joka päivä pari kolme tölkkiä kaljaa. Huolestuneita ollaan vasta siinä vaiheessa kun useamman kerran viikossa sammutaan jonkun tuttavan tai kaverin kotiin. Yllättävän moni on huomaamattaan riippuvainen alkoholista.

Selvä hinnankohotus on mielestäni paikallaan. Jos esim. kaupassa oluttölkin keskihinta pyörisi jossain kolmen ja puolen tai ehkä jopa neljän euron tietämillä niin moni jättäisi ostamatta sen kolmannen tai neljännen kaljan. Jos halpa viinipullo maksaisi vaikkapa 10 euroa niin aika monen ruokapöydässä voisi olla tuoremehua tai lähdevettä viinin sijaan. Alkoholistien tilanteeseen tuolla ei ole vaikutusta sillä he ostavat viinaa joka tapauksessa. Tavallisten suomalaisten terveys paranisi tuntuvasti jos hinnat nousisivat. Myöskin Happy Hour- hinnoittelu baareissa tulisi mielestäni kieltää. Alkoholin myyntiä ei pidä edistää tarjouksilla.

Mä olen myös miettinyt uuden vuoden lupauksia. Yritän pitää parempaa huolta fyysisestä kunnostani. Voisin ryhtyä vaikka lenkkeilemään tai vastaavasti käymään säännöllisemmin uimassa. Meidän pääosin istumatyötä tekevien kunto kun tahtoo rapistua yllättävän nopeasti. Ja siitä taas seuraa kansantaloudelle rasituksia. Sairauksia, masennusta ja alakuloa. Yllättävän monella asialla on suora syy- ja seuraussuhde. Myöskin yritän panostaa terveellisempään ruokaan. Enemmän kasviksia ja vähemmän eläinrasvoja. Mielestäni myös kaupan eineksistä voitaisiin vähentää huomattavasti lisää suolaa ja rasvaa. Suomalaiset ovat tottuneet neutraaliin ja vähän maustettuun ruokaan joten miksi ruokaan keinotekoisesti lisätään liikaa suolaa ja valitaan liian rasvaisia aineksia. Pidetään huolta kunnostamme alkavan vuoden aikana!