Pelastusoperaationi tuntuu etenevän hitaasti mutta varmasti. Olen viime päivät ollut kehitysmaaprojektimme kanssa aika kiireinen mutta uskoakseni tein viikonloppuna ehkä lopullisenkin läpimurron naapurissa asuvan pojan kanssa.
Lauantai-iltana vastaanotin häneltä tekstiviestin jossa hän pyysi mut kotiinsa puolenyön jälkeen. Olin väsynyt ja hieman hämmentynyt. Olin koko päivän pakannut keräysvaatteita mutta ajattelin mennä paikalle katsomaan mikä hätä hänellä olisi.
Hän avasi oven kaljapullo kädessä. Astuessani sisään huomasin asunnon olevan aika sekaisessa kunnossa. Mainoksia eteisen lattialla, kuraa matolla, tyhjiä kaljapulloja pöydillä. Ilma kämpässä oli niin huono että pyysin häntä myöhemmin raottamaan ikkunaa. Hakkaava teknomusan pauke kävi välittömästi hermoilleni. En saanut ajatuksiani kokoon.
Poika kertoi käyneensä baarissa mutta siellä oli niin tylsää ja juominen kallista että tuli loppuillaksi takaisin kotiin. Hän ehti tyhjentää pienessä ajassa jo kolme kaljapulloa, mä hörpin omaa ensimmäistä vielä kauan aikaa. Lopulta sain sanotuksi hänelle että onko hän ehkä huomannut että hän juo melkoisen paljon. Seurasi viiltävä hiljaisuus. Hän katseli ulos ikkunasta. Lopulta hän kysyi haluaisinko kahvia. Nyökkäsin ja hän meni keittiöön. Vasta hänen palatessaan huomasin että kahvi olikin Irish Coffee varsin vahvana.
Palasin omille kämpilleni aamuviideltä. Olin sen verran väsynyt päivän rasituksista että olin nukahtanut muutaman tunnin jutustelun jälkeen. Olin juonut useamman kaljapullon. Naapurini oli sammunut. Tunsin samalla kertaa epäonnistuneeni ja onnistuneeni. Olin päässyt lähemmäksi ongelman ydintä mutta se oli tapahtunut alkoholin voimin.
