Keskusteluyhteys avattu

Taas huomaan ajan vierähtäneen ilman blogimerkintöjä. Itse olen ollut hieman hämmentynyt viime aikoina. Sisälläni on liikkunut outoja tuntemuksia kuluneitten päivien aikana enkä ole niitä täysin pystynyt itselleni analysoimaan. Ja inhoan asioita joita en pysty pilkkomaan ja järjestelemään. Olen niinsanotusti kontrollifriikki.

Viime viikolla törmäsin taas useamman kerran ovinaapuriini. Molemmilla kerroilla pojalla oli jälleen pullokassi mukanaan. Tulin surulliseksi kun katselin hänen raahaavaan uusia pulloja kotiinsa, mutta en saanut sanotuksi mitään. Harmittelin sitä myöhemmin. Pari päivää myöhemmin sama toistui. Hän kantoi jälleen alkon kasseja kotiin. Silloin en enää voinut vastustaa kiusausta sanoa jotain.

Kysyin häneltä suoraan onko kaikki kunnossa. Seurasi hetken hiljaisuus. Hän katsoi minua suurilla pyöreillä ruskeilla silmillään. Tunsin sisälläni halun pelastaa hänet. Hän mumisi jotain mistä en saanut selvää ja katosi omaan asuntoonsa. Harmittelin kovasti etten saanut häneen parempaa kontaktia. Mutta en aio luovuttaa. Hän on liian nuori juomaan itsensä hengiltä. Ja myös liian viehättävä.

Menin sohvalle ja avasin television. Jossain oli tietokilpailu meneillään. Tunsin itseni yksinäiseksi ja hyödyttömäksi. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni täysin turhaksi. Mutta en myöskään ole ikinä luovuttanut yhdenkään ihmisen suhteen. Joskus on tullut jopa turpaan kun olen ollut liian sinnikäs mutta sillekään ei voi mitään. Riskejä on silti otettava.

Lopulta päätin etsiä hänen nimellään kännynumeroa. Sellainen löytyi ja laitoin siihen tekstiviestin. Sanoin pahoittelevani jos hän tunsi että sekaannuin hänen asioihinsa mutta että haluaisin lähaikoina tavata ja jutella. Ja että hän olisi tervetullut kylään. Muutaman minuutin kuluttua kuulin piippauksen ja hän vastasi "OK". Tunnen että nyt keskusteluyhteys on avattu. Ehkäpä hän ei ole ihan menetetty tapaus vielä.