Yhteisrintamassa

Näytetään bloggaukset helmikuulta 2009.

sama uudelleen

Eilen illalla heräsin kännykkäni pirinään. Olin juuri tullut erään projektin suunnittelusta ja olin mennyt kotiin tultuani suoraan peiton alle nukkumaan. En halunnut kuitenkaan kieltäytyä kutsusta mennä istumaan loppuiltaa seinänaapurin puolelle.

Huomasin taas kerran että naapurini oli ehtinyt juoda valmiiksi jo aika paljon. Luultavasti hän sitten nousuhumalassa rohkaistuu vasta soittelemaan. Otin vastaan lasillisen viiniä ja päätin juoda sitä hyvin hitaasti. Kuten olette huomanneet, mun suhde alkoholiin on jo
työnkin puolesta hyvin kriittinen.

Jostain syystä sorruin kuitenkin ottamaan toisen lasillisen. Odotin että sillä tavalla poika lopultakin avautuisi ja kertoisi mistä koko hommassa oikein oli kysymys. Hänellä täytyi olla joku syy siihen miksi hänen elämänsä pyörii niin paljon alkoholin ympärillä. Olin jo etukäteen valmistautunut johdattelemaan keskustelua haluamaani suuntaan jotta pääsisin lopulliseen selvyyteen hänen tilastaan.

Hän kuitenkin vaikutti liian iloiselta. Ajattelin sen johtuvan ehkä jonkinlaisesta halusta kieltää liian traumaattiselta tuntuvat asiat. Tai ehkä alkoholi blokkasi hetkellisesti negatiiviset tuntemukset. Yritin johdatella keskustelua arkipäivän asioihin. Hän kertoi pääseensä hyvin vauhtiin opiskeluissaan. Kavereitakin on jo löytynyt muutama. Sen kunniaksi hän haki keittiöstä shotit.

Yritin myös haistella olisiko hänen lapsuudessaan tai nuoruudessaan jokin trauma joka häntä veisi kohti alkoholismia. Hän kertoi puhuvansa kotiväkensä kanssa puhelimessa melkein päivittäin ja menevänsä ihan lähiaikoina käymään kotona. Omasta kotikaupungistaan hän ei mitään pahaa suostunut sanomaan. En silti pääse ajatuksesta että jossain on kuitenkin tapahtunut jotain mikä on hänet osittain suistanut raiteiltaan.

Tänään oloni tuntuu hieman krapulaiselta ja turhautuneelta. Olen silti vakuuttunut että on olemassa jotain mitä hän ei ole vielä uskaltanut mulle kertoa. Ihmistuntemus on aina ollut vahvimpia puoliani ja sen varaan tässä yhä vieläkin lasken. En aio antaa vasta
äsken seudulle muuttaneen kauniin pojan tuhoutua alkoholismiin.