Vähästä uutta

Alkuvuoden saldo: Sain kuin sainkin kissan. Paitsi että kyseessä on exbf:n kissa, eli toisin sanoen minun kissani. Se on oikeastaan ihan mukavaa, sillä olemme samassa elämänvaiheessa, kissani ja minä. Molemmat odottelemme hammaslääkäriä, sillä molemmilla on poistettavia hampaita. Molemmat karttelemme ihmisiä, jos ne tulevat liian lähelle. Ja molemmat tykkäämme nukuskella milloin sattuu.

Mulla on nyttemmin auto, ja olen ristinyt sen Toukoksi. Aluksi piloillani, ja nyttemmin nimi on jo vakiintunut. Neljässä vuodessa olen opiskellut hyvää vauhtia kulttuurintutkijaksi ja autoahan siinä tarvitaan. Ei kaikki kulttuuri Suomessakaan ihan Mannerheimintieltä löydy, Helsinki on köyhä muinaisuudessaan. Ja jos tuo Touko vielä pysyisi kasassa, mutta ei...

Muutama viikko sitten ajattelin kahta asiaa, ensinnäkin, että kun auto on vielä hyvässä kunnossa, niin voisin vaihtaa sen uudempaan ja toiseksi mietin kasvihuonetta maalla, ja mitä sinne laittaisin.
Ja kun oikein kovasti toivoo, niin saa sitten jotakin. Kasvihuoneen katto oli lumen painosta painunut lysyyn ja hajonnut. Ja viitisen minuuttia autonvaihtomietiskelyn jälkeen ajoin hiljaa autiolle parkkipaikalle ja onnistuin (!) kolhimaan autoni ainoaan toiseen autoon koko alueella.
Ja toissa päivänä kun huokaisin, että kun nyt ei enää tapahtuisi mitään odottamatonta, edelläajavasta autosta kimposi kivi ja tuulilasi halkesi.
Nyt olen täällä kodissani, ihan hiljaa. Yritän olla toivomatta mitään...