• Pette-ri

Kulunut keskiviikko

Tunnin päästä on keskiviikko ja olen käyttänyt sen jo etukäteen. Siksi huomenna ei tapahdu mitään maata mullistavaa. Ei edes hallituksen muodostamista.
Käytän keskiviikkoni opintopäiväkirjojen, esseiden ja asuntohakemusten kirjoittamiseen. Siis asioiden jotka olen luvannut tehdä jo kuukausia sitten, siis heti kun olisin riittävän onnellinen tehdäkseni ne. No, nyt luulen kuitenkin, ettei sellaista hetkeä tule joten parasta tehdä työt alta pois. Jos minusta tulee lähitulevaisuudessa onnellinen, on parempi että työpöydälläni on tilaa sille.

Kulunut on mielestäni ruma sana. Näin arkistoihmisenä se tarkoittaa, että jostakin on jo saatettu menettää jotakin, mitä ei enää saada takaisin. Rumimpana mahdollisena esimerkkinä; muistan lukeneeni lauseen "kuluneet homot älköön vaivautuko".

Millainen on kulunut homo? Onko sen rusketus osittain vaalentunut? Onko siinä naarmuja ranteissa? Onko se kiertänyt ihmiseltä ihmiselle, tahtomattaan, vähän liikaa kolhuja kokien? Ja voiko homon korjata?

Jokainen ihminen on minun mielestäni hiukan kulunut. Meihin iskee iskujaan toiset ihmiset, raitiovaunut, kelan tädit, hajamieliset opettajat ja media.
Mutta kuu on taivaalla loistaessaan oikeastaan kaunis vaikka onkin täynnä kraatereita. Tästä maailman menosta puuttuu enää vain se, että joku keksisi tasoittaa kuun jotta se näytttäisi siistimmältä.

2 kommenttia

Aboa

20.4.2011 11:23

Minä ainakin olen kulunut ja kauhtunut, osin edellisten pitäjien jäljiltä kovinkin lommoilla. Pahimmat särmät ovat jo aikaa sitten pyöristyneet ja jotakin on matkan varrelle tippunut kokonaan. Läski olen, rillipää en ja vaivaannun.

Pette-ri

21.4.2011 23:10

En oikein osaa itsekään sanoa. Mitä rumaa tuossa lauseessa on? Minäkin olen kulunut ja kauhtunut, mutta samalla karttunut. Ja pöh. Pitää keksiä sanoja jotka ovat kivoja...