ikä- ja muista eroista

Taas joutuu miettimään kuinka suvaitsevainen sitä loppujen lopuksi onkaan - tai ei ole. Hyvä ystäväni nappasi itselleen oikein sievän abiturientin suunnilleen vuosi sitten, ja kaikista epäilyistä (ja ehkä toiveistakin) huolimatta suhde on kestänyt näin kauan. Nyt abiturientti on saanut kirjoituksensa loppuun ja muuttanut Kölniin ystäväni asuntoon kunnes saa aikaiseksi hankkia oman.
Eilen vietettiin sanotun ystävän syntymäpäiviä (43v tuli täyteen) ja minulla oli tilaisuus viettää kokonainen ilta pariskunnan seurassa. Seuraavaan yhteiseen iltaan voi mennä hetki jos toinenkin, sen verrran rasittavaa meininki oli. Abiturientti oli juuri niin lapsellinen, äänekäs, rasittava kuin voi odottaa. Lisäksi vailla minkäänlaista tilannetajua ja suurinta osaa käytöstavoista.
Oltiin siis kokoonnuttu juhlimaan miehen syntymäpäiviä, mutta herra abiturientti päätti tervehtiä vieraat murjottamalla ja osoittamalla mieltään kunnes alkoi kiskoa viiniä kaksin käsin. Tarpeeksi monen lasillisen jälkeen hänellä oli luonnollisesti sanottavaa mihin tahansa aiheeseen, mutta sanottavassa ei useimmiten ollut päätä eikä häntää. Vielä muutama lasillinen päälle ja hän alkoi roikkua syntymäpäiväsankarissa kuin jokin merkillinen kasvain.
Nyt yritän miettiä, onko pariskunnan 25 vuoden ikäero minulle liikaa vai onko antipatiani todellakin sidonnainen pelkkään henkilöön. Vastaus on varmaankin jossain näiden kahden välillä – en lämmennyt abiturientille, enkä oikein osaa suhtautua pariskuntaan vakavasti. Toinen näyttää olevan keski-iän kriisissä ja toinen ei vielä erota oikeaa vasemmasta.
Synttärisankari vielä uhkaili, että tulevat vielä Pariisiin viikonlopuksi. Ennustan melkoista piikkiä omassa alkoholin kulutuksessa vierailun aikana, jos uhkaus toteutuu.