Viikonloppu meni miehen luona Pariisissa ja oli kivaa. Perjantai-iltana laitettiin ruokaa, lauantaina nukuttiin pitkään, syötiin salaatti ja lähdettiin kaupungille. Kakkosella Stalingradille, missä käytiin katsastamassa Bassin de la Viletten rannalle pykätty hiekkarannantapainen. Hauska idea - voi loikoilla lepotuolissa valkoisella hiekalla ja mennä sen jälkeen metrolla kotiin. Emme kuitenkaan jääneet lööbailemaan, vaan jatkoimme matkaa tiedemuseota kohti. Järkyttävän kokoinen rakennus, joka on alunperin rakennettu karja- ja lihamarkkinaksi mutta osoittautui täydeksi fiaskoksi alkuperäisessä käytössä. Karja pantiin autoon ja rakennus muutettiin tiedemuseoksi. Vieressä on puisto ja puiston toisessa päässä musiikin museo, minne on vielä päästävä. Puiston alueella näytetään kesäisin filmejä ja muutenkin siellä näyttää riittävän tapahtumia. Kiva paikka muuten vähän nuhjuisessa kaupunginosassa.

Sieltä jatkettiin Crimée-pysäkille ja ajettiin sieltä Bastillelle, missä odotti uusi kävelylenkki. Uuden oopperan takaa alkaa puisto, joka on tehty vanhojen junaraiteiden pohjalle, osaksi katutason yllä ja osaksi katutasolla. Olin ihan täpinöissäni, varsinkin kun päästiin käymään samalla tavalla tehdyssä puistossa New Yorkissa kesälomalla. Puistot olivat ihan eri tyylisiä. Pariisiin on tehty aika lailla klassista ranskalaista puistoa muistuttava pitkä kävelyreitti leikeltyine puskineen ja vesielementteineen, kun taas New Yorkin versio oli enemmän junaradan oloinen. Siellä oli käytetty kasveja, mitä löytyy junaratojen verrelta ja puistokalusteet ja kävelytiet oli muotoiltu junaraiteita mukaillen. Puistoa pitkin pääsi melkein siirtomaamuseolle asti (nimeä on vähän PC-korjailtu, nykyään imigraatiomuseo). Rakennus oli komea. Pystytetty -31 siirtomaanäyttelyä varten ja ainoana rakennuksena tuosta näyttelystä jätetty pystyyn. Mahtipontista art decoa.

Siitä sitten Marais'n kautta kotiin. Illalle oli kutsu syömään miehen entisen kollegan luo - tyyppi muutti Frankfurtista Pariisiin kolme kuukautta sitten eikä ole saanut vielä ostettua keittiötä, mutta täyttää vieraiden vatsat silti ihan ansiokkaasti. Illallisella oli kaksi muutakin vierasta, joille en oikein lämmennyt. Illalliselta klubiin tanssimaan ja neljältä kotiin.

Sunnuntai alkoi brunssilla ja jatkui polkupyörillä keskustassa. En rikkonut yhtään luuta enkä säikytellyt jalankulkijoita, mitä voi varmaan pitää menestyksenä... liikkumista haittasi Tour de France. Sieltä Maison Européenne de la photgraphie-talon näyttelyyn. Yleensä talon näyttelyt on koottu taitelijoiden eikä teemojen ympärille... edellinen hieman pitkäksi mennyt ilta on varmaan syynä siihen, ettei tämänkertaisesta näyttelystä jäänyt paljoakaan mieleen. Rakennuskin on kaunis - vanha kaupunkipalatsi johon on tehty moderni siipi. Koko päivä kului miehen ystävien seurassa. Oli hauskaa, vaikka ranska ei vielä taivu odotetusti. Kaikki puhuvat hyvää englantia, mutta parhaat tarinat kerrotaan silti ranskaksi.

Kahdeksalta kotiin, laitettiin ruokaa, mentiin nukkumaan. Maanantaiaamuna ensimmäisellä Thalysillä töihin.

Viikonloppuna tapaan miehen Frankfurtissa. Frankfurtista sunnuntai-iltana takaisin Kölniin, maanantai omassa toimistossa ja loppuviikko Irlannin toimistossa. Jee.

Syksyllä menen viikoksi ranskan intensiivikurssille ja alan katsoa paikkoja Pariisista. Kahden kaupungin välissä eläminen on vähän turhan kuluttavaa - sekä itselle että pankkitilille. Joku tolkkuhan tälle reissaamiselle on saatava, ennenkuin joku sekoittaa blogini J-Tukin päiväkirjaan.