Sinne, tänne ja takaisin

Heips taas! No, tulihan se kesämania sittenkin ja tuli pistäydyttyä kampaajalla hetken mielijohteesta, joten mulla on nyt polkkatukka, ennen oli sellainen kaikki hiukset yhtä pitkiä-hevifleda.
Olin koko kesän kotikaupungissani paria päiväreissua lukuunottamatta ja nekin ihan lähelle. Oli ihanaa hellettä ja kävin markkinoilla, kulttuuritapahtumissa jne. Olen nyt vuodessa laihtunut 8 kg kokkaamalla ite ja syömällä keskittyneesti ruokapöydän ääressä. Saman miehen kanssa olen edelleen. Olen muuten havainnut, että taidan olla demiseksuaali, koska ei mulla ole syvempiä seksuaalisia/romanttisia tunteita muita kohtaan kuin häntä.
Turku Prideen en osallistunut tänäkään vuonna, enkä nyt myöskään Vinokinoon.
Yksin ollessa aika aseksuaalinen meininki nyt.
Kiinnostuksenkohteeni ovat nyt syksyllä/alkutalvesta mm. Big Brother Suomi 2019, englannin opistokurssi, nuortenromaanit jne. Huolenaiheena läheisten ja vähän omakin terveys.
Mutta ihan mukavasti nyt menee, tosin en kyl tykkää kun tulee täys talvi ja liukasta. Ois vaan kesä koko ajan, siitä tykkäisin. Kaikki spontaani tekeminen menee pois, kun talvikeleillä pitää miettiä reittejä eri mestoihin vaikeusasteen kannalta (kun on toi liikuntarajoitteisuus, vaikka kyl itte kävelen, mutta en yhtä varmasti kuin keskivertotyyppi). Itse asiassa jos silleen ajattelee, niin kuulun kyl tosi moneen vähemmistöön. Olen neljääkymppiä lähestyvä Hum.kand, joka osaa viittä kieltä, on bi-henkinen, liikuntarajoitteinen, mielenterveyskuntoutuja, harrastajamaalari,runoilija/kirjoittaja, soitan pianoa ja koskettimia kotitarpeiksi eli suht ok, lisäksi omaan uskonnollisen vakaumuksen eli olen liberaali kristitty (mutta viihdyn myös herätysliikkeiden riennoissa harvakseltaan). Nykyisin myös kokkaan mielelläni pataruokia, ratkon sanaristikoita ja sudokujakin. Ja väritän värityskirjoja (lasten ja aikuisten), ja intohimojani ovat leffavisaharrastuksen lisäksi mm. Disney-hahmot, kotimaiset ysäritv-sarjat ja teelaadut.

Heips kaikil! Taas tuli taukoa kirjoittelussa.
Olen edelleen saman miehen kanssa yhdessä. Tämänhetkinen naisihastukseni on SOKO Kölnin (Erikoisryhmä Köln, TV 1) Cristina Plate eli murharyhmän johtaja.
IRL-ihastuksia miesystävän lisäksi ei ole, tosin tottakai huomaan kaikki hauskannäköiset naispuoliset brunetit ja punapäät.Kymmenes vuosi kuntoutustuella käynnissä nyt ja jatkuu samaa rataa tammikuun 2021 loppuun. Itte olen muuttanut aika paljon pukeutumistyyliä (tunikat, topit ym. feminiinisempää), mutta toisaalta ostin paljon bändipaitoja Levykauppa Äxästä ja torilta jätkien kesäsortsit. Pukeutuminen vaikuttaa mulla paljon sukupuolen kokemiseen. Pääkirjaston Harry Potter-päivänä tossa talvella näin tuttua Tusetan porukkaa esiintymässä Riverside Castle-kuoron riveissä.Monet entisistä bi-henkisistä ystävistäni ovat perustaneet perheen (mies+ lapsia) tässä viime ja tänä vuonna.
Itse en koe olevani äitityyppiä, enkä myöskään psyykkisesti koe jaksavani sitä vastuuta ja univajetta ym. Jos olisin äiti, haluaisin olla hyvä äiti.
Vanhempani eivät edelleenkään usko vakavien tyttöihastusteni alkaneen jo kun olin 9-vuotias (tai 10 v). Kommentti on aina se sama, että sen ikäiset leikkivät aina samaa sukupuolta olevien kanssa, mutta siis mä hengasin vaan yhden poikamaisen tytön kans ja räppäsin sille ja lausuin sille itsekeksimiäni rakkausrunoja. Ja siis "sitä ikää" on kyllä jatkunut ihan siitä lähtien: isoskoulutus, lukio, yliopisto, toimintakeskus jne jne. Ja syksyllä täytän 38 v, eli kyllä se identiteetti on mulle ollu selvä jo hyvin pitkään.
Onneksi se on miesystävälle ok. Ja en ole siis naisystävää edelleenkään etsimässä, koska en ole polyamorinen vaan monogaaminen.
Mukavaa Hesan Prideviikkoa. Turun Prideviikko on elokuussa, mutta en ole siihen osallistumassa ellei sitten satu olemaan jotain todella matalan kynnyksen tapahtumaa jossain kivassa mestassa päivällä.
Vinokinoonhan olen osallistunut monena syksynä, sekä kahden eri naispuolisen ystävän kanssa (yks ystävä seurana kerralla), että kerran miesystäväni kanssa ja kerran yksin. Liikuntarajoitteisuuteni tosin vaikeuttaa huomattavasti kävelyä niin kauas keskustapysäkiltäni.
Kävelen kyllä, mutta en erityisen taitavasti.
Toimintakeskukseen on nyt tänä vuonna tullut useampi transihminen. En ole mielestäni transvastainen, koska osana mielenterveyteni kuntouttamista olen joutunut itsekin työstämään sukupuoli-identiteettiäni (mies/nainen/neutri), mutta k.o transihmisten pukeutuminen hämmensi ensin.
Jotenkin itse ajattelisin haluavani olla mahdollisimman "läpimenevä", kun taas k.o hlöt ovat käyttäneet mm. kaulapantoja, koppalakkeja (ei se mitään, mullakin on sellanen ja käytin sitä saman mestan Halloween-bileissä), erinäisiä sateenkaarikoristeita ym.
No, kaipa se on sitä oman tyylin hakemista.
Pohdiskeltavaa mulle on aiheuttanut taas yhden serkun lisääminen FB-kamuksi tänä vuonna. Hänen lapsuudenperheellään on ikäviä kokemuksia seksuaalivähemmistöistä (en voi tarkemmin kirjoittaa), joten poistin lähes kaikki LGBTIQ-aiheiset tykkäämiseni FB;stäni, mutta mitä ny oon harkinnu, ni voinhan mä niitäkin laittaa, ku on silläkin ties mitä New Age-aatteen ja symbolien ja ilmastonmuutoksen ja ruokavalioiden julistusta, et jos mä tykkään joistain FB-sivuista, ni ei se paljon oo.
Yleensä olen näin kesäisin maniassa, nyt olen tasainen ja lievähkösti masentunut.
Vertaismestat ovat kiinni ja omahoitaja lomalla. Työryhmässä on kaks lääk.kandia ja sain option käydä polini yhdessä ryhmässä jos on tarvetta.
Odotan innolla kesätapahtumia ja syksyn osalta odotan opisto-opintoja ja uusia tuttavuuksia. Hyvää kesää. Rauhaa, rakkautta ja tsemiä. T: hessefan
Ps. Bestis muuttaa tänä vuonna takas tänne kotikaupunkiini. Yes!

Morjensta kaikki! Muistin tosa kesällä, että mulla on tämäkin blogi olemassa. On kyllä tää sivusto paljon muuttunut, vaikken oo tätä vielä paljon ehtiny tutkia.
Yhdeksättä vuotta kuntoutustuella nyt ja saman miehen kanssa yhdessä edelleen. En ole muutamaan vuoteen ollut paikallisen Setan jäsen. Heterona en itseäni edelleenkään pidä, mutta olen monogaaminen, joten lähinnä tulee vaan eri mestoissa "bongattua" mukavia ja söpöjä naisia ja kaveripohjalta. Arkeni pyörii huushollaamisen (olen jopa innostunut kokkaamisesta), Työväenopiston ja Kansalaisopiston kurssien parissa, toimintakeskuksessa ja kohtaamispaikassa. Mt-yhdistyksessä en nykyisin enää käy, vaikka osallistuinkin kesällä tokaa kertaa kotikaupunkini Mad Prideille. Museokorttilaisena tulee käytyä tsekkaamassa kaikki mahdolliset kotikaupungin taidemuseoiden (3 kpl) näyttelyt ja eri alojen museot. Viime vuonna museokäyntejä mulla oli 15 kpl ja jo nyt tiedän, että käyntejä on tänä vuonna enemmän.
Tsemiä syksyyn. Ps. Vinokino jäi tänä vuonna väliin. Olen käynyt k.o leffafestareilla 3 tai 4 kertaa. Lopuksi listaa.
Uusimmat ostamani levyt: Kristiina Halkolan kokoelma ja Jukka Kuoppamäen tuplakokoelma (1976-1978). Tilaamani lehti nyt: Kulttuurivihkot. Viimeksi lukemani kirja: Ilkka Taipaleen muistelmat. Viimeksi näkemäni leffa: Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja.
Erityisen hot: Marilyn Monroe tai parikymppisenä ihastelemani kirjakaupan libristi (nainen)
Miehistä hot: Kevin Kline tai Panu Mikkola (Uuden Päivän Lauri Kallio)
Tämä vuosi on ollut *kopkop* psyykeen osalta hyvin seesteinen ja tasainen, vaikka itkuherkkyys onkin ollut masislääkkeen vähennyksen jälkeen suurempi. Mutta sekamuotoiset jaksot ovat lieventyneet k,o vähennyksen ansiosta huomattavasti.
Myös libido on hetkittäin herännyt eloon.
Pääasiallisesti olen kuitenkin lukenut, kirjoittanut, värittänyt ja kuunnellut musaa ja kattonu tv-ohjelmia yms.

Olen taas liittymässä toimintakeskuksen vakiokaartiin, niin voin reissata sen kans. Yhel retkel olin jo, ku käytiin yhes työhönvalmennusmestas. Huomasin, että ei kondikseni riitä k.o valmennukseen, mut oli helppo käydä kamujen kans kattoos k.o mesta.
Ennen vaan kirjoittelin keskuksen lehteen, mut nyt haluun olla menossa mukana ja käydä jossain.
Olen myös jonkin verran laihtunut. Varaa laihtua on kyl paljon. No, priorisoin edelleen psyykkeen kuntoa, eli se on tärkeempi ku paino, mutta en halua et fysiikka pettää. Polvet on ollu kipiät jo ainakin kuukauden.
Kulttuurin saralla olen taas aktivoitunut. Olin oman kullan kans Maija Vilkkumaan keikal ja lisäks ollaan käyty mm. taidegallerioissa. Kamuni kans kävin kattoos Tenavat ja Risto Räppääjän.
Mähän oon sellane ikiskidi eli kerään pehmoleluja ja tykkään piirretyistä. En halua omia lapsia, eikä kondiskaan siihen riitä. Tykkään itte leikkiä mm. käsikonsolilla ym.
Tuomasmessuihin olen kyllästynyt, kun niis ei o enää keikkoja.
Pitää saada oma kulta houkuteltua Mikaelmessuihin asap. Ollaan molemmat Jippu-faneja ja mä saan enemmän irti hengellisestä musasta, ku jonkun oikeistolaisen pastorin paasaussaarnasta.
Isosena sain valita haluanko Raamatun vai Elämän siiville-nuottikirjan ja valitsin jälkimmäisen, jonka kappaleita oonkin usein soitellut.
Raamatun hommasin vuonna 2010, kun alkoi avioituminen tosiaan näyttää epätodennäköiseltä ja halusin oman "Biblian" anyway.
No, vaiks ollaan taas yhdessä miekkonen ja mä, niin en silti haluu naimisiin, enkä asuu sen kans.
En oo muotoseikkojen ystävä ja rahallisestikaan se ei kannattaisi.
Tarviin ittelleni ja ajatuksilleni omaa tilaa ja rauhaa.
Ajatuksia ku on paljon.
Oon kyl ollu yllättyny miten vahva ja tasainen oon ny ollu, vaiks sukulaiset sairastelee.
Oisko toi sit sitä aikuistumista.
No, en oo enää pitkään aikaan valtion määritelmän mukaan ollu nuori aikuinen (18-29 v), mut en o kyl keski-ikäinenkään. Mä oon mä ja se riittää ja mä oon ok.

Moro kaik!
Nyt on ollu psyykkisen kondiksen osalta mulla tasaista 2,5 kk. Pitkään aikaan enkka mul. Selkiskin, et miekkoseni onkin hetsku, mä en edelleenkään oo, mut kuitenkin monogaaminen, joten en kaipaile sivusuhteita, tuntuu, että yhdessä suhteessakin on tarpeeksi rakkautta ja kommunikaatiokommervenkkejä.
Viihdyn nykyisin kotona paremmin kuin ennen, iso asia, joka vaikuttaa siihen, on että vaihdoin julisteeni toisiin. Noi edelliset oli mulla esillä jotain 2 v jo ainakin.
Arkeeni kuuluu nykyisin akvarellikurssi, kuntoutumisen prosessin ryhmä ja vamm.yhd. kohtaamispaikan musamaanantait.
On levyraatia, musabingoa, musavisaa ym.
Lisäksi nyt on just tota leffavisan väsäämistä. Etenee aika nihkeesti mun osalt ny, ku tosi monet sukulaiset ja ystävät o vakavasti sairaana.
Omien kremppojen kans sen sijaan on kaikki niin hyvin, ku voi olla, vaikkakin tietty lääkityksen kera.

Kotihuilia täsä ollu. Lukemista, värittämistä, musaa, telkkua ja Areenoita. Joskus huili on ihan paikallaan, varsinkin kun koko muu vuosi on ollut touhuamista.
Tänään telkusta taas På resande not. Kiva kiva.

Heips! Oma kulta on liesussa (siis mualimalla), mutta tärskyt o jo sovittu. Kiva kiva. Nukuin pitkään ja sit hengasin perheporukalla.
Lähiöitä paljon parjataan, mut itte oon asunut samoilla seuduilla koko ikäni ja viihdyn täällä.
Moips.

Paikalliset ainakin tunnistavat otsikosta, mikä paikka on kyseessä.
No, kuitenkin siis aamu meni koneella pyöriessä. Sit luin Claes Anderssonin Valda dikter-teosta, mut rupes niin nukuttamaan, vaiks k.o kokoelma hyvä onkin, et pistin Anna Erikssonin Mana-levyn soimaan ja nukuin torkut. Sit meninkin moikkaamaan bestistäni naapurikaupunkiin ja tulin 2 h sitten takaisin kotti.
Toi on jotenkin niin camp toi Hottikset-sarja, et oli ihan must kattoo se tänäänkin. En minäkään aina jaksa pinnistellä, joskus on ihan hyvä juoda limukkaa ja syödä pasteijoita ja kattoa tosi-tv:tä.
Mä en erottele taidetta ja viihdettä. Tykkään siitä, mistä tykkään, vaiks se ei ois in, ja sen verran on jo ikääkin ja elämänkokemusta kyl kans, et eskapismi on välillä tosi bueno juttu, ihan niinku mandaloiden väritys. Itte kyl aloin väritellä niitä jo maaliskuussa ja sitä ennen väritin ihan tavallisia värityskirjoja.
Bestis ymmärsi mun identiteettipohdintoja.
Kiva päivä.

Aika tän syksyn osalta olla kestävyys loppu. Oon touhunnu koko vuoden tosi paljon, mut nyt siis tuli kuitenkin sellaista matalalentoa. Tänään oli pitkä ryhmäpäivä ja sit nukuin 3 h:n torkut.
Vinokinon ohjelmistotietoja kovasti odottelen, sen sijaan Setaan ei tee mieli mennä, ku ei siellä o ny mitään mua kiinnostavaa, enkä oikein muutakaan ylimääräistä nyt jaksa.
On kuitenkin edistystä se, että osaan huilata tuntematta siitä syyllisyyttä. Kiva olla kotosalla.
Nyt kyl alkaa vallan uusia sarjoja tai vanhojen sarjojen uusia tuotantokausia, kuten ny Roba viime viikolla. Tänään todennäköisesti sarjasta poistuu komisariota (vai mikä se esimiehen titteli ny o?) esittävä Aarni Kivinen eli se Salkkareiden lentäjä-perheenisä. K.o hahmo on sarjassa parisuhteessa miehen kanssa, mut on siitä muistaakseni kaapissa ihan täysin töissä.

Sori näin monta bloggausta kerralla. Tuli inspis.
;)
Niin, lemppareita:
juoma: Sprite tai vissy
ruoka: lohipasta
"silmäkarkki": näyttelijä Anu Sinisalo
parasta omassa kullassani: verbaalisuus ja kulttuurikiinnostus
lempipaikka: oma sohva (vm. 1983)