Olen taas liittymässä toimintakeskuksen vakiokaartiin, niin voin reissata sen kans. Yhel retkel olin jo, ku käytiin yhes työhönvalmennusmestas. Huomasin, että ei kondikseni riitä k.o valmennukseen, mut oli helppo käydä kamujen kans kattoos k.o mesta.
Ennen vaan kirjoittelin keskuksen lehteen, mut nyt haluun olla menossa mukana ja käydä jossain.
Olen myös jonkin verran laihtunut. Varaa laihtua on kyl paljon. No, priorisoin edelleen psyykkeen kuntoa, eli se on tärkeempi ku paino, mutta en halua et fysiikka pettää. Polvet on ollu kipiät jo ainakin kuukauden.
Kulttuurin saralla olen taas aktivoitunut. Olin oman kullan kans Maija Vilkkumaan keikal ja lisäks ollaan käyty mm. taidegallerioissa. Kamuni kans kävin kattoos Tenavat ja Risto Räppääjän.
Mähän oon sellane ikiskidi eli kerään pehmoleluja ja tykkään piirretyistä. En halua omia lapsia, eikä kondiskaan siihen riitä. Tykkään itte leikkiä mm. käsikonsolilla ym.
Tuomasmessuihin olen kyllästynyt, kun niis ei o enää keikkoja.
Pitää saada oma kulta houkuteltua Mikaelmessuihin asap. Ollaan molemmat Jippu-faneja ja mä saan enemmän irti hengellisestä musasta, ku jonkun oikeistolaisen pastorin paasaussaarnasta.
Isosena sain valita haluanko Raamatun vai Elämän siiville-nuottikirjan ja valitsin jälkimmäisen, jonka kappaleita oonkin usein soitellut.
Raamatun hommasin vuonna 2010, kun alkoi avioituminen tosiaan näyttää epätodennäköiseltä ja halusin oman "Biblian" anyway.
No, vaiks ollaan taas yhdessä miekkonen ja mä, niin en silti haluu naimisiin, enkä asuu sen kans.
En oo muotoseikkojen ystävä ja rahallisestikaan se ei kannattaisi.
Tarviin ittelleni ja ajatuksilleni omaa tilaa ja rauhaa.
Ajatuksia ku on paljon.
Oon kyl ollu yllättyny miten vahva ja tasainen oon ny ollu, vaiks sukulaiset sairastelee.
Oisko toi sit sitä aikuistumista.
No, en oo enää pitkään aikaan valtion määritelmän mukaan ollu nuori aikuinen (18-29 v), mut en o kyl keski-ikäinenkään. Mä oon mä ja se riittää ja mä oon ok.
