Rakas blogini...

Eilen oli beibeni 18v synttärit. Pidimme ne club mökissä ja minun ja beibsulin lisäksi paikalla oli esko ja jensku. Tykkään kyllä paljon paaaaljon enemmän bileistä, joissa on 2-5 ihmistä kuin bileistä, joissa on 20-60 ihmistä. Ostin bflle 0,7l suompen, pari pornolehtee (läpätsyläppä), suklaarasian ja sen kayan dvdn. Suklaat ostin siksi, jotta sain piilotettua dvdn sen sisään, hihi. Bf avasi paketin ja naureskeli vähän pokkelehille ja sitten kysyi epätoivoisena, "MISSÄ KAYA!?!?!". Löysi se sit sen ihan nopeesti, ei saanu ees raivareita, höh. Siitähän se sitte lähti ku alettii ottaan kuppia ja avattiin skumppaa ja käytiin vähän ulkona kävelemässä ympäriinsä. Jensku veti jotain nappeja (hyyyyyi) ja makas koko illan ja yön ihan sekasin club mökin sängyllä=(. Pidettiin bileet oikeestaan bfn ja eskon kanssa. Jossain vaiheessa minä ja esko saatiin raivottiin huonosti toimivalle valopallollemme. Alettiin hakkaan sitä nyrkeillä ja lopulta paiskasin sen lattialle ja potkasin seinään. Ei korjaantunut. Sen jälkeen meillä olikin vain savukone ja musiikkia.

Aamuyöstä jensku ja esko jäi nukkumaan club mökkiin ja minä menin bfn kanssa omaan sänkyyn. Bf nukahti heti ja minä olin ihan virkeenä, koska olin juuri vetänyt läjän cofitabseja. Siinä ihmeteltyäni jonkun aikaa nukahdin ja heräsinkin melkein samantien siihen että minulla oli aivan JÄRKYTTÄVÄ krapula. Ei ole ikinä koskaan ollut niin hirveä. En halua kokea sitä enää. Makasin tuskasena muutaman tunnin kunnes bf heräsi virkeänä, hyväntuulisena ja reippaana. En tajua, miten se on mahdollista. Join kuitenkin suunnilleen samanverran. Mentiin club mökkiin ja jensku olikin jo lähtenyt töihin. Eskokin siitä lähti aika pian ja jäin makaamaan krapulatuskissani club mökin sänkyyn. Bf siivoili ilosena clubiamme, en tajua. Parin särkylääkkeen ja muutaman tunnin makoilun jälkeen selviydyin lähtemään kotia. Oli hyvät synttäribileet, mutta tämän aamuista oloa en halua enää kokea uudestaan.

Ihanaa Big Brother alkoi taas<3.

Apua 9.9. ollaan seurusteltu jo 1v!

Ainiin ja olin eilen työhaastattelussa ja se meni hyvin ja uskon että pääsen töihin ja mun pitää soittaa sinne huomenna, kun se muija pyys.

Puhelinmyyjä Soneralta ehdotti että ottaisin heiltä uuden liittymän. Niinpä mä sitte otinkin. Tänään tulikin tyhmä viesti: "Kiitos tilauksestasi. Numerosi siirto Soneralle on epäonnistunut nykyisen operaattorisi määräaikaisen sopimuksen vuoksi. Kun olet purkanut sopimuksen, otathan yhteyttä asiakaspalveluumme". Enhän minä ala niiden töitä tekemään. En todellakaan jaksa alkaa itse purkamaan mitään sopimuksiani ja soitteleen asiakaspalveluihin ja jonotella ja selvitellä. Ei minulla ole mitään pakottavaa tarvetta saada vaihdettua liittymääni.

Viikonloppu oli kostea myös ilmojen puolesta. Baarissa oli hyvin pelottavan näköinen steroideja välipalaksi napsiva naisportsari, joka tuli yhdessä vaiheessa iltaa käskemään meidät pihalle. Joku oli kannellut meistä et oltais alaikäsiä=D. Ulkona tilanne selvisi kun näytettiin henkkareita, mutta ihmettelen vaan, miksei poke voinut kysyä niitä sisällä siinä meidän pöydässä. Tuli vaan komentaan epäkohteliaasti ulos ja vasta ulkona keksi kysellä papereita=/. Sano se sitte että, voidaan mennä takaisin jatkamaan iltaa, mutta eipä kiinnostanut enää se paikka. Eikä kiinnosta vieläkään. Hirvee paikka ja hirvee henkilökunta. Bar Passion.

Tartteis löytää uusi työpaikka. Hakemuksia olenkin jo lähetellyt.

Huhhuuuuh, olipas ahistavaa ja vaivaantunutta kun iskä kävi tänään mun työpaikalla (kioskin myyjänä oon). Jotain se yritti alkaa jutteleen, mutta en osannut ja halunnut puhua sen kaa. Vanhemmat on niin himouskovaisia etten jaksais niitä. Keväällä kun viimein kerroin minkälainen ihminen olen, välit on olleet molempiin aika jäissä. Äiti saarnas kauheesti jotain jehovajuttujaan alkukesästä ja sitten sanoinkin sille, että jos sillä ei mitään muuta asiaa ole kun noita höpöjuttuja niin ei tarvitse puhua ollenkaan. Ei se olekaan sen jälkeen pitänyt yhteyttä. Ilmeisesti sille ei olekaan muulla väliä kuin, että olisin uskovainen tai edes hetero=D. No, ei voi mitään, ateistihomo minusta kasvoi. Ei sitten, jos ei kelpaa.

Alko tänään kans ärsyttään tää paskaduunien tekeminen minimipalkalla. Kaikki rahat menee, mitkä tuleekin, ihan turhaa. Voisin hakea opiskelemaan jonnekin. Haluan psykologiksi tai patologiksi tai edes hammaslääkäriksi.

Sain kämpän järjestykseen ja bfkin sanoi, että tää on nyt paljon viihtyisämpi kuin ennen, jee! Ompas mukavaa. Sekin on mukavaa, että bf päästi mut helpolla synttärilahjansa hankinnassa. Viime yönä hän nimittäin himoissaan kuolasi Kayan uuden liveshowdvdn perään ja mainitsi myös ettei se ole edes kallis. Jotta varmasti ymmärtäisin, mikä oli dvdn mainitsemisen pointtina, bf kysyi, tilaisinko dvdn hänelle synttärilahjaksi. Halusin, että lahjan saamiseen liittyisi edes, jotain jännitystä, en luvannut hänelle mitään. Mutta pitääpä nyt tilata se dvd. Ihan mielelläni sen ostankin. Haluan minäkin sen nähdä, koska Kaya on eroottinen=P. Kattokaa vaikka: http://skeleton-carnivale.net/visual-destruction/rot/r-h/gal.htm

JOOOOO'o, selvät suunnitelmat in my assssss. Hankalaaa, miten saan nää kaikki kamat tänne jotenki järkevästi/kivasti=(. En vaan osaa. Miks mulla on parisänky, sehän vie puolet koko asunnon pinta-alasta! Oispa huomenna töitä ettei tarvisi olla kotona ihmettelemässä. Ei huvita nyt tämmöne. Voisinki nyt lähtee keskustaan hommaamaan vegekeittokirjan. En pysty enää syömään edes kanaa yms. Ei se johdu mistään oikeutta eläimille -ajatuksistani, vaan keväällä ei enää maistunu lehmät, possut yms. Nyt tuli toppi kanallekin, jotenki oksettavaa. Pakko ostaa nyt se vegekeittokirja, koska en osaa tehdä mitään hyviä kasvisruokia. Mut mihin mä tungen ton nojatuolin!? Varmaan lentää kohta ikkunasta-___-

Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Tästä se lähtee:

Eilen oli mukava päivä. Olimme edellisenä iltana katsoneet beibeni kanssa kummallista leffaa, jossa vanhanaikaisesti pukeuteneet kannibaalit tappoivat ja kokkasivat teinejä o_O. Saatoin eilen iltapäivällä beiben kotiin ja lähdin ystäväni Eskoladyn kanssa euromarkettiin ostamaan kurkoja, joita nautimme erään huonekaluliikkeen pihakeinussa. Myöhemmin myös Erkkulady, eli beibeni, liittyi seuraamme. Pihakeinussa saa järjestettyä yllättävän hyvät bileet. Teimme kurkojen seuraksi drinkkejä ja kuuntelimme musiikkia. Ärsyynnyttyämme tarpeeksi ärsyttävien vartijoiden kyttäämiseen, päätimme lähteä Erkun pihamökkiin jatkoille. Suomppe ja tequila maistui ja kuuntelimme himoissaan Rihannaa. Kuvasimme Eskon uudella kännykällä hienoja lauluvideoita ja olimme niin vakuuttuneita upeista laulutaidoistamme, että päätimme alkaa keikkailemaan kolmestaan. Kesken videosessioiden Eskon exä soitti hänelle. Päätin vastata Eskon puolesta ja leikin, että numero on uusi työpuhelimeni. Eihän se exä pienistä säikkynyt, vaan soitti hetken päästä uudelleen. Esko vastasi raivoissaan ja käski lopettaa soittelun (exä nimittäin soittelee eskolle aivan liian usein). Exä lupasi lopettaa häiriköinnin, mutta soittikin n. kymmenen sekunnin päästä uudelleen. Tällä kertaa Erkku vastasi naisellisella äänellä ja sanoi olevansa Eskon tyttöystävä. Exä katkaisi hämmentyneenä puhelimen (exä on siis poika ja esko on tyttö, ihan tiedoksi vain). Exä soittelin vielä kuusi kertaa ja lähetteli muutamia tekstareita. Ei vastattu. Joimme sitten loput juomat ja jorasimme Rihannaa ja Malice Mizeriä ja kuvasimme tanssivideoita. Keskustelimme myös henkeviä, eli kaikki vaan huusi ja puhui eikä kenelläkään ollut oikeasti mitään järkevää sanomista. Jossain vaiheessa Erkku päätti lähteä ulos, mutta löysi itsensä vain naamalleen kaatuneena mökin pihalta. Esko lähti Erkun seuraksi ulos ja yritti kusta nurmelle, mutta tähtäsikin epähuomioissaan kenkäänsä. Esko jätti kenkänsä suosiolla pihalle ja pian jo nukuimmekin kauniissa läjässä mökin ainoalla sängyllä.

Aamulla herätyksen soitua ajattelin kauhulla tulevaa krapulaista työpäivääni. Onnekseni pomo laittoikin viestin, ettei olekaan pakko tulla tänään töihin. Jäin siis onnellisena tuhisemaan sänkyyn. Myöhemmin päivällä Esko sai jonkun ihme kohtauksen ja lähti raivoissaan polkemaan vesisateessa kotiinsa. En ihan pysyny mukana, mistä raivomaniackohtaus johtui. Kotimatkalla päätin käydä kysymässä sotkasta olisiko tilaamani ruokapöytä jo saapunut. Olihan se. Oli ihanaa raahata krapulassa ruokapöytää ja polkupyörää bussilla kotiin, mutta selvisin hengissä ja vieläpä ehjänä. Pöytä näytti suuressa kaupassa paljon pienemmältä kuin täällä pienessä yksiössäni. Pitäis keksiä, miten järjestelen kamani tänne uudestaan. On mulla jo aika selvät suunnitelmat=).