ahistusta

Huhhuuuuh, olipas ahistavaa ja vaivaantunutta kun iskä kävi tänään mun työpaikalla (kioskin myyjänä oon). Jotain se yritti alkaa jutteleen, mutta en osannut ja halunnut puhua sen kaa. Vanhemmat on niin himouskovaisia etten jaksais niitä. Keväällä kun viimein kerroin minkälainen ihminen olen, välit on olleet molempiin aika jäissä. Äiti saarnas kauheesti jotain jehovajuttujaan alkukesästä ja sitten sanoinkin sille, että jos sillä ei mitään muuta asiaa ole kun noita höpöjuttuja niin ei tarvitse puhua ollenkaan. Ei se olekaan sen jälkeen pitänyt yhteyttä. Ilmeisesti sille ei olekaan muulla väliä kuin, että olisin uskovainen tai edes hetero=D. No, ei voi mitään, ateistihomo minusta kasvoi. Ei sitten, jos ei kelpaa.

Alko tänään kans ärsyttään tää paskaduunien tekeminen minimipalkalla. Kaikki rahat menee, mitkä tuleekin, ihan turhaa. Voisin hakea opiskelemaan jonnekin. Haluan psykologiksi tai patologiksi tai edes hammaslääkäriksi.