Rakas blogini...

Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Tästä se lähtee:

Eilen oli mukava päivä. Olimme edellisenä iltana katsoneet beibeni kanssa kummallista leffaa, jossa vanhanaikaisesti pukeuteneet kannibaalit tappoivat ja kokkasivat teinejä o_O. Saatoin eilen iltapäivällä beiben kotiin ja lähdin ystäväni Eskoladyn kanssa euromarkettiin ostamaan kurkoja, joita nautimme erään huonekaluliikkeen pihakeinussa. Myöhemmin myös Erkkulady, eli beibeni, liittyi seuraamme. Pihakeinussa saa järjestettyä yllättävän hyvät bileet. Teimme kurkojen seuraksi drinkkejä ja kuuntelimme musiikkia. Ärsyynnyttyämme tarpeeksi ärsyttävien vartijoiden kyttäämiseen, päätimme lähteä Erkun pihamökkiin jatkoille. Suomppe ja tequila maistui ja kuuntelimme himoissaan Rihannaa. Kuvasimme Eskon uudella kännykällä hienoja lauluvideoita ja olimme niin vakuuttuneita upeista laulutaidoistamme, että päätimme alkaa keikkailemaan kolmestaan. Kesken videosessioiden Eskon exä soitti hänelle. Päätin vastata Eskon puolesta ja leikin, että numero on uusi työpuhelimeni. Eihän se exä pienistä säikkynyt, vaan soitti hetken päästä uudelleen. Esko vastasi raivoissaan ja käski lopettaa soittelun (exä nimittäin soittelee eskolle aivan liian usein). Exä lupasi lopettaa häiriköinnin, mutta soittikin n. kymmenen sekunnin päästä uudelleen. Tällä kertaa Erkku vastasi naisellisella äänellä ja sanoi olevansa Eskon tyttöystävä. Exä katkaisi hämmentyneenä puhelimen (exä on siis poika ja esko on tyttö, ihan tiedoksi vain). Exä soittelin vielä kuusi kertaa ja lähetteli muutamia tekstareita. Ei vastattu. Joimme sitten loput juomat ja jorasimme Rihannaa ja Malice Mizeriä ja kuvasimme tanssivideoita. Keskustelimme myös henkeviä, eli kaikki vaan huusi ja puhui eikä kenelläkään ollut oikeasti mitään järkevää sanomista. Jossain vaiheessa Erkku päätti lähteä ulos, mutta löysi itsensä vain naamalleen kaatuneena mökin pihalta. Esko lähti Erkun seuraksi ulos ja yritti kusta nurmelle, mutta tähtäsikin epähuomioissaan kenkäänsä. Esko jätti kenkänsä suosiolla pihalle ja pian jo nukuimmekin kauniissa läjässä mökin ainoalla sängyllä.

Aamulla herätyksen soitua ajattelin kauhulla tulevaa krapulaista työpäivääni. Onnekseni pomo laittoikin viestin, ettei olekaan pakko tulla tänään töihin. Jäin siis onnellisena tuhisemaan sänkyyn. Myöhemmin päivällä Esko sai jonkun ihme kohtauksen ja lähti raivoissaan polkemaan vesisateessa kotiinsa. En ihan pysyny mukana, mistä raivomaniackohtaus johtui. Kotimatkalla päätin käydä kysymässä sotkasta olisiko tilaamani ruokapöytä jo saapunut. Olihan se. Oli ihanaa raahata krapulassa ruokapöytää ja polkupyörää bussilla kotiin, mutta selvisin hengissä ja vieläpä ehjänä. Pöytä näytti suuressa kaupassa paljon pienemmältä kuin täällä pienessä yksiössäni. Pitäis keksiä, miten järjestelen kamani tänne uudestaan. On mulla jo aika selvät suunnitelmat=).