Yhden alku on toisen loppu

Olipa kerran onnellinen mies ja onnellinen nainen. Mies ja nainen olivat pitkään halunneet lasta. Tekotapa miellytti molempia, ja epäonnistuneita yrityksiä oli takana lukemattomia. Eräänä syksyisenä yönä, kun ukkonen jyrisi ja salamat välähtelivät makuuhuoneen verhojen takana, viimein tärppäsi. Pian nainen jo odotti lasta.

Eikä mennyt kauaakaan, siis yhtään normaalia pidempään, kun mies jo piti sairaalan sängyllä makaavaa vaimoaan kädestä, kun tämä kiljui synnytystuskissaan. Mies sai pian vauvan käsivarsilleen, mutta kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hänen vaimonsa oli menehtynyt synnytyksessä.

Poika varttui isänsä rinnalla yrittäen täyttää kaikki tämän odotukset, sillä poika oli ainut, mitä isällä oli. Niin myös isä oli ainut, mitä pojalla oli. Isä ei kasvattanut poikaansa rakkaudella, vaan voimalla. Hänen rakkautensa oli kuollut vaimon mukana, eikä hän osannut sitä enää uudelleen löytää.

Eräänä päivänä, sattumalta tai kohtalon oikusta, poika löysi elämänsä miehen. Hän oli siitä suunnattoman onnellinen ja halusi heti kertoa isälleen. Isä löi poikaa kovaa ja sanoi, että pojan olisi pyydettävä häneltä anteeksi. Itkien poika sopersi hiljaa anteeksipyyntönsä.

Kului vuosia, ja isä sairastui vakavasti. Pian hän oli niin huonossa kunnossa, ettei kyennyt nousemaan sängystä. Mutta poika palveli isäänsä uskollisesti, eihän hänellä ollut muuta elämääkään. Isän vointi huononi päivä päivältä, ja yhtenä iltana, kun poika istui isän sängyn vieressä, isä kuiskasi: "Poika, minä rakastan sinua ja haluan, että olet onnellinen." Sen sanottuaan isä sulki silmänsä, eikä avannut niitä enää. Hiljaa hiljenivät sydämen lyönnit.

* * *

Ei ole pitkä aika siitä, kun olisin ollut valmis toivottamaan kaikki miehet hornan tuuttiin. Epäonnistuneita yrityksiä ja mönkään menneitä suhdeviritelmiä oli takana liikaa. Mutta silloin se tapahtui.

Nyt olen matkustamassa yli viisisataa kilometriä ensitreffeille. Ensitreffit unelmiensa miehen kanssa pohjoisen taivaan alla, suudelma valkean maan keskellä lumihiutaleiden leijaillessa taivaalta – voiko jotain romanttisempaa olla? Ehkä voi, mutta tämäkin on sinänsä jo ihmeellistä.

Vieläkin ihmeellisempää on se, että molemmat ovat satuttaneet itsensä saman ihmisen takia. Kuinkahan monen ihmisen luottamuksen ihmisiin ja uskon rakkauteen tuo ihminen onnistuu vielä tappamaan – en edes halua tietää. Mutta ehkä samalla tavalla särkyneet osaavat korjata toisensa, tulla yhdessä ehjiksi.

* * *

Ja jos jäit miettimään, mitä tapahtui tarinan pojalle, niin kerron sen sinulle: Isänsä kuoltua poika lähti etsimään unelmiensa miestä. Hän kulki paikasta toiseen, etsi ja etsi. Lopulta hän oli jo valmis luopumaan toivosta, mutta silloin se tapahtui. Hän löysi miehen, he syleilivät toisiaan lämpimästi ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Nouse yhä uudelleen vuorelle, valloita se joka päivä. Kokeile siipiäsi uudelleen ja uudelleen, kyllä ne joskus ottavat tuulta alleen. Älä koskaan lakkaa uskomasta.