Päiväkirja minusta.

sinä

olet avuton

v a l u n

sor mi esiv äl e istä

tahraten lavuaarin

ymmärtäkää tai kärsikää.

On ihan tyhmää. Mä olen taas kipeä. Prkl. Oon nyt ollu koko kesäloman sairaana jollain tapaa. Voisi jo loppua.

Ostin uudet housut! Ne on aika keit. Rakas sano kyl että miten voin olla lepakko joka näyttää homopojalta. Sanoin että helposti. :) Housut on aika kivoja.

Eilen oltiin asemalla ja siihen tuli humalainen mies, joka ei kuitenkaan vaatetukseltaan näyttänyt kovin pitkään alkoholismia sairastaneelta. Sit tyttöni lainasi sille puhelinta että se voisi soittaa itselleen yösijaa. Se soitti moneen numeroon jotka se muisti ulkoa. Sit vihdoin joku vastas.
siit tuli sit vaan hyvä mieli.

Olin yötä tytölläni. Oli hauskaa, paitsi aamulla kun hän lähti töihin. =/ on kurjaa herätä yksin toisen sängystä. Mutta illalla oli hauskaa. =) paitsi yksi juttu. Ja aina kun niin käy, tyttöni on ihan säikähtänyt. Mutta se on vaan niin vaikeaa.Mutta kohta saadaan helpotus siihenkin, onneksi.

Tyttöni kysyi olenko onnellinen. Olin vain hiljaa, koska en halunnut vastata totuutta. Hän on ainut kenen saurassa olen onnellinen. Noin yleensä, ei, en ole onnellinen. Vaikka kaikki on todella hyvin. Mikään ei tunnu enää miltään. Ainoastaan rakaani seura saa minut tuntemaan jotain. Toivon etten koskaan "puutuisi" siihen, en tiedä mitä tekisin.

Mutta silti, ihan kaikesta huolimatta. Rakastan häntä.

On vaikeaa olla lepakko. Olisi helpompaa olla vain tylsä tavallinen kaduntallaaja, joka tykkäisi ihan tarpeeksi vastakkaisesta sukupuolesta. Mutta toisaalta olen onnellinen näinkin. On hienoa edustaa vähemmistöä, ja olla ylpeä siitä. En tiedä tulenko aina olemaan, jollain tavalla sukupuolisuuteni alkaa tuntumaan itsestäänselvyydeltä. En mahdu yleiseen naisihanteen muottiin, on vapauttavaa olla jotain muuta. Vähän päätöntä tekstiä.

Ymmärsin myös miten helppoa on olla fyysisesti sukupuolirooleista vapaassa suhteessa. Kumpi vain voi olla se "mies", jonka syliin pääsee lohdutettavaksi, tai se "nainen" ja heikko ja tunteellinen jne. Hyvin stereotypisesti ajateltuna. Yritimme tyttöni kanssa luokitella eri osa-alueittain toisiamme mieheksi tai naiseksi. Seksin kohdalla emme osanneet enää sanoa, kaikki muut menivät suht yksimielisesti ja helposti. Huvittavaa huomata. =)

huoh, voisin nukkua, huomenna rakkaalle yöksi <3

Turvaa vailla.

Ahneet silmät syövät nälkäänsä

sanojamme

kosketustamme.

Korvat kuulevat seinien läpi

kirjaimet kaikuvat pitkään.

Terävät kielet ehtivät askeleitten

edelle ja pysäyttävät.

Hengitys nopeana,

säikähtäen kaikkea

kuljen suojellen

sinua,

niiltä.

oma pieni typerä tekeleeni. En tiedä enää oikein sen paikkaansapitävyyttäkään. kärsikää, oi lukijat.

Vietin juhannuksen pienessä sievässä, mutta asiallisesti. Oli hauskaa hyvien tuttujen ihmisten kanssa, ja oman tytön kanssa on aina paljon mukavampaa ja turvallisempaa. Uskallan silloin itse rentoutua. Mutta iltaa pilaamaan tuli eräs mieshenkilö. Lähes kutsumatta hän elvistellen otti ja leväytti kaikki tavaransa (jotka eivät ole niin laillisia ja joita käytetään pään sekoittamiseen) keskeelle pihaa, autotie vieressä. Häpesin jo silloin.
Vihaiseksi kuitenkin minut tekivät hänen juttunsa. Miten joku voi olla niin ku***ää? Naista, ketä tahansa kohtaan? Koko hänen tarinansa sai minut kananlihalle. Ja osasin niin liittää kaiken kerrotun itseeni, kuinka minä olin joskus tuollaisen ihmisen teoista kärsivä. Oli niin paha olla hänen seurassaan. Ja myöhemmin hänen lähdettyä kaikki puhuivat kuinka hän on niin hirveä naistaan kohtaan, ja kuinka kukaan ei pidä hänestä. Siinä vaiheessa muidenkin seuruelaisten pisteet putosivat. Äsken he vielä olivat olleet niin hyvää pataa, mutta heti kun "arvostettu ******" on poistunut, voidaankin jauhaa pas***.

Olen vieläkin niin vihainen. Koko ihmiselle ja hänen liian avoimelle tyylilleen olettaa, miten kaikkia kiinnostaa hänen juttunsa ja kuinka kaikki oletettavasti ovat samaa mieltä hänen kanssaan. AARGH!

Noniin. Asiasta kukkaruukkuun taas.
Meihin kahteen. No tuota. Olen onnellinen ja rakastan. Jotenkin on vain niin vaikeaa ...olla tällainen kuin olen. Minulla on liikaa asioita, joita en haluaisi näyttää rakastamalleni. Ne satuttavat. En halua näyttää niitä jälkiä jotka jäävät yön pimeimmistä hetkistä. Ne satuttavat häntä.
Toisaalta. "Rakas! olet niin pikkuvanha! Huolehdit asunnosta ja töistä ja koulusta, vaikka on kesäloma! Ei sinun kuluisi VIELÄ..." Hän sanoi taikasanat. Ja oivalsin. taas minulla on kiire. Mutta en minä huolehdi, se on ... Se on sairautta. Minun on selvittävä. Minun on hoidettava kaikki hyvin ja jaksettava kaikki. Minun on ehdittävä ja pystyttävä. Ja sitten kaikki painaakin jo liikaa.
Ei tähän auta järkipuhe. On vain tunne, joka painaa ja ahdistaa. Ja kukaan ei voi auttaa. Ja sitten tulee turhautuminen ja muut tunteet. minä piilottelen tekojani ja kaikki on sitten taas hyvin.

Nyt kyllä painaa liikaa. Kovin pala oli ollut kertomassani, että olen mennyt huonompaan koko kevään. Mutta se on totta. Olen ihan hukassa. Äitkin kysyi. Enkä mä voinut myöntää mitään. Mun pitää vaan yrittää jaksaa.

Hyvää juhannusta kaikille!!!

On hieno fiilis, hetken, mutta nautitaan siitä sitäkin enemmän!

On vähän vaikea olo. Suuri askel tytölleni, kertominen äidille, tuntuu tuottavan liikaa surua ja pelkoa. Yritän tukea ja auttaa, mutta mun keinot tuntuu loppvan kesken. On niin kamala tunne kun aiheutan hänelle näinkin suuren ongelman. En tiedä mitä tekisin.

Toinen ongelmani on minä itse. Kuinka voin taas kerran olla tässä tilanteessa, että menen sairauteni kanssa takapakkia. En mä halua. Kaikki tuntuu taas niin täydelliseltä, multa ei puutu mitään, mulla on kaikkea, eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Silti mä en jaksa, masentaa vaan. Tuntuu että on kaikkea, mutta jotain silti puuttuu. Sisältä tyhjä. Kaikki alkaa taas menemään harmaaksi, eikä mikään erotu mistään. Ja tyttöäni mä haluaisin suojella vaan niin kovin. En mä omilla tekemisilläni halua vahingoitta kaikkein tärkeintä. Miten mä voisin peittää vain kaiken, jotta tyttöni ei tarvitsisi kärsiä ja turhautua. Tyttöäni sattuu, ja se on kaikkein vaikeinta.

olin 10.5 kipeä, ja sairasvuoteessa jälleen.

Elämä olisi ihanaa jos olisin:
-terve
-saisin töitä
-saisin rahaa
-saisin sen asunnon

Ne on aika lailla järjestyksessä. Luulen vain että toiveet toteutuvat sen verran hitaasti, että ehdin turhautua useaan otteeseen. Elämä on joskus turhan hidasta.

Mutta rakkaus... Mä olen aivan pää pilvissä. Ymmärsin että mulla on käsissä jotain todella harvinaista. Tyttöni on saanut kuulla minusta kaiken, hän jaksaa kuunnella. Olen saanut kerrottua hänelle paremmin kuin terapeutilleni, mikä on oman pienen elämäni ketjureaktio ja miten koko homma toimii. Ja tyttöni ymmärtää! Hän jaksaaa kuunnella ja tajuta kaiken mitä kerron. Kukaan ei ole ennen kyennyt siihen. Olen niin onnellinen. Rakastan häntä.