On vaikeaa olla lepakko. Olisi helpompaa olla vain tylsä tavallinen kaduntallaaja, joka tykkäisi ihan tarpeeksi vastakkaisesta sukupuolesta. Mutta toisaalta olen onnellinen näinkin. On hienoa edustaa vähemmistöä, ja olla ylpeä siitä. En tiedä tulenko aina olemaan, jollain tavalla sukupuolisuuteni alkaa tuntumaan itsestäänselvyydeltä. En mahdu yleiseen naisihanteen muottiin, on vapauttavaa olla jotain muuta. Vähän päätöntä tekstiä.

Ymmärsin myös miten helppoa on olla fyysisesti sukupuolirooleista vapaassa suhteessa. Kumpi vain voi olla se "mies", jonka syliin pääsee lohdutettavaksi, tai se "nainen" ja heikko ja tunteellinen jne. Hyvin stereotypisesti ajateltuna. Yritimme tyttöni kanssa luokitella eri osa-alueittain toisiamme mieheksi tai naiseksi. Seksin kohdalla emme osanneet enää sanoa, kaikki muut menivät suht yksimielisesti ja helposti. Huvittavaa huomata. =)

huoh, voisin nukkua, huomenna rakkaalle yöksi <3