Duunit

Tässä sunnuntaina on taas hyvä pohdiskella duunijuttuja. Pientä stressiä siis ilmassa...

Lähinnä mä mietin sitä että miten kaksnaamasta se meno siellä voi olla? Vaikka oon vasta urani alkuvaiheissa niin en tiedä mille tasolle asti haluan nousta, ruohonjuuritasolla ei ainakaan ole samanlaista perseennuolentaa ja saan vitsailla omaan arveluttavaan tyyliini.

Miks ihmiset haluaa aina pelata noissa ympyröissä koko kunnian itselleen? Oon tarkkaillut itseäni ja pyrkinyt joka kerta tuomaan selkeästi esille jos joku on mielestäni tehny hyvin jonkun homman, tai jos olen vain viestin välittäjä ja oikean työn tekijä istuu jossain muualla. En jostain syystä näe tarpeelliseksi omia kunniaa ja luotan että esimiehet kuitenkin näkevät läpi jos joku lintsaa.

Nyt vain ruvennut mietityttämään kun sain tiimikaverin joka tuntuu olevan sitten aika paljon häikäilemättömämpi. Aina jos esimiehiä ei ole näkyvissä, istutaan iltalehden ja muiden sivuilla. Jos näinä hetkinä mainitsen jostain joka pitäisi tehdä niin hänen mielestään en saa nakittaa. Mutta sitten jos tarjoutuu joku duuni joka näkyy suoraan esimiehelle niin sitten tulee toimintaa.

Mua loukkaa tuollainen perseennuolenta, mut toissaalta ajattelen että mulla on etu siinä että tunnen kaikki osastolta ja monia toisilta businesslinjoilta. Mua pyydellään saunailtoihin ja oon hyvin verkostoitunut. Sen lisäks ihmiset pitää mua hyvänä tyyppinä jonka kanssa voi keskustella.

Mietin vain että mikä tulee olemaan vuoden vaihteessa tilanne... Kumpi laitetaan pihalle kiristyneen taloustilanteen ja määräaikaisuuksien loppumisen takia? Onko sillä mitään merkitystä että oletko tunnollinen ja rehellinen vai lusmu ja näkyvä?

Täytyy kyllä sanoa että muuten nautin todella paljon duunistani. Saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, keskustella järkevästi ja käyttää omaa järkeäni. Joskus vain mietin että onko mun käyttäytyminen liian reilua?