Pohjimmiltaan en ole kovinkaan aikaansaava ihminen. Joskus saatan sulkeutua pariksi päiväksi täysin omiin oloihini, katsoa elokuvia, tilata kebapia ja pelailla nettipokeria. Makoilla sohvalla, sängyssä, nojatuolissa, lukea kirjaa ja täysin olla ilman ihmiskontakteja. Joskus tuntuu että nuo hetket on parhaita.
Kuitenkin pääasiassa olen menossa seitsemän päivää viikossa töiden, opiskelun, kavereiden ja "harrastusten" takia. Joskus on työ ja opiskeluviikon jälkeen vaikeuksia lähteä paikalle jos joku on pyytänyt viettämään iltaa, ajatus ihmisistä taas kerran ahdistaa ja päällimäisinä mielessä on vain se miten pystyn olemaan sosiaalinen ja jaksanko nauttia kun sohvalla makaaminen olisi kuitenkin parasta.
Kuitenkin kun jaksaa lähteä, huomaa lähes poikkeuksetta että se oli parasta juuri sillä hetkellä. Ihmisten läheisyys, varsinkin hyvien kavereiden, tuo jonkinlaista tyydytystä kun voi olla oma ihminen, jutella ja olla.
Nyt elän jonkinlaista välimuotoa. Päivät juoksen paikasta toiseen, teen töitä etänä ja illoiksi tahdon erakoitua kämpille täysin omiin oloihini. Tahtoisin olla täysipäiväinen opiskelija, se on ahdistavaa mutta se on minua :P
