Ex-kumppanini kanssa olen lähes vuoden tauon jälkeen ollut yhteydessä ihan viikottain puhelimen ja txt-viestien välityksellä.
Tuntuu todella hyvältä, että siltoja ei ole poltettu lopullisesti. On jotenkin lohdullista vain puhua hänen kanssaan ihan jokapäiväisistä asioista, pitkäänkin, lämpimissä merkeissä ja ymmärryksellä.
Jäin miettimään, miksi me puhumme nyt "enemmän" kuin aikaisemmin tai ainakin tuntuu siltä, että asioita riittää jaettavaksi.
Antaako ystävyys mahdollisuuden nähdä toinen täysin uusin silmin mukavana ja sympaattisenakin ihmisenä toisella tavalla kuin aikaisemmin?
Ei jää ristiriitaisia tuntemuksia, ja jotenkin ymmärtää toista paremmin kuin ennen. Tavallaan minulla on uusi, tärkeä ystävä, jota en löytänyt silloin kun "olimme yhdessä".
2 kommenttia
martin
23.2.2010 23:34
Ystävyys on erilaista kuin parisuhde. Mielestäni ei voi vertailla. Ne eivät ole edes toisiaan poissulkevia.
Silti olen hämmentynyt, että et "löytänyt" häntä parisuhteen aikana. Eikö se ole juuri löytämistä?
Jusa
24.2.2010 13:12
Samaa olen minäkin joutunut nyt ihmettelemään.. ja miettimään myös omaa osuuttani, miksi näin? Kaiketi mustasukkaisuus ja "toisen omistaminen" ei auta asiaa.. mutta en olisi voisi ajatella rekisteröityä parisuhdetta hänen kanssaan, koska siihen ei ollut edes mahdollisuutta hänen "toivomuksestaan".. ihmissuhteet ovat kovin monimutkaisia vai teemmekö me niistä sellaisia?