Siihen aikaan kun homopaikkojen osoitteita etsittiin alan kaupunkioppaista Länsi-Berliinissä katu Keithstrasse oli selektiivisesti hyvinkin tunnettu. Tavalliselle länsiberliiniläiselle ja yleismatkailijalle katu oli mitäänsanomaton.
Kun taannoin "paikkani Berliinissä" siirtyi Krumme Lanken rannoilta Keithstrasselle, muutoksessa oli ikään kuin hieman nostalgiaakin. Nimittäin 80-luvun puoliväliin saakka kadulla toimi silloisen Länsi-Berliinin kai tunnetuin homosauna. Talo purettiin aikaa sitten ja nyt tontilla on IKK-sairaskassa.
Nimi Keithstrasse juontaa juurensa Preussin puolustuksessa ansioituneesta marsalkasta, saksalaiselta nimeltään Jakob Keithista (k 1758). Mies tunnetaan myös nimellä James Keith, syntyjään skotti. Ennen Preussin leipiin tuloaan Keith oli ollut Venäjän palveluksessa ja siitä roolista löytyy myös yhteys Suomeen: Keith osallistui taisteluihin Ruotsia vastaan Lappeenrannan seudulla, pikkuvihan aikana.
Kotimaastaan Britanniasta Keith oli joutunut pakenemaan jo 1719, oltuaan jakobiittikapinassa väärällä puolella. Venäjällä Keith nousi sitten Ukrainan kuvernööriksi. Onni siellä kääntyi kuitenkin Elisabetin noustua valtaan 1740. Tsaaritar Anna oli pitänyt Keithista ja se oli vaikuttanut urakehitykseen. Keith lähtikin Venäjältä ja meni Fredrik II:n puheille. Tämä otti kokeneen sotilaan heti palvelukseen ja nimitti hänet suoraan marsalkaksi. Keith kuoli Hochkirchin taistelussa (Itävaltaa vastaan) saamiinsa vammoihin 1758.
Keithstrassella ei liene mainittua saunaa pitempää homohistoriaa. Ellei siksi nyt sitten lueta sitä, että Fredrik II tykästyi heti työnhakijaan. Tilanteen perusteet olivat kyllä varmaankin Keithin suurissa sotilaallisissa ansioissa.
Katu ei kuulu Wittenbergplatzin lähipiirin leimalliseen homoalueeseen. Toista päätä leimaavat hallinto- ja järjestöpuolen talot, mm monen ammattiliiton toimipaikka. Toinen pää on jo Landwehrkanalin rantojen kallista asutusaluetta. Suuria maamerkkejä ovat viereisen Budapester Strassen varrella Hotelli Intercontinental ja muuan sairaala. Ikkunastani näenkin ulkoparvekkeelle pikaiselle tupakalle rientäneitä lääkäreitä. Sairaanhoitajille lienee oma tupakkapaikkansa jossain muualla.
Ikävään puoleen kuuluu se, että julkista liikennettä edustaa bussi 200. Se on turistien suosiossa ja saan kuunnella niitä tavanomaisia berliinikommentteja, jos kuulokkeet ovat jääneet matkasta. Amerikkalaisten perheenisien selostukset Berliinin historiasta ovat juuri niin kamalia kuin odottaa voi. Onneksi talven tullen heidän määränsä supistuu..
Vielä Keithistä. Hänet oli kenttähaudasta siirretty Potsdamin varuskuntakirkkoon. Melkein 200 vuoden kuluttua oltiin sitten tilanteessa, että DDR ei halunnut kirkkoa pommitusvaurioista kunnostaa, vaan rakennus purettiin. Kaikki kryptaan haudatut parisataa upseeria ja aatelismiestä rahdattiin Stahnsdorfin hautausmaalle ja sinne siis päätyi myös marsalkka Keith, Lappeenrannan sankari - noin Venäjältä nähtynä.
