Vihta

Koska Jeesus kumppaneineen oli meikäläisittäin tarkasteltuna kovasti vierasmaalaista väkeä, on hartauden harjoitukseemme vakiintunut joitakin etelämaalaisia piirteitä, tai ainakin niiden rippeitä.

Viimeiseksi ehtoolliseksi sanottua Jeesuksen ystäväpiirin illanviettoa toistetaan rituaalisesti kaikkialla maailmassa päivittäin. Jos Suomen heimo olisi valittu kansa ja Jeesus olisi varttunut Nasaretin sijaan Nakkilassa (voiko Nakkilasta tulla mitään hyvää?), muisteltaisiin viimeistä iltaa maailman kirkoissa ilkosiltaan pienet vihdat käsissä. Kirjanoppineet kiistelisivät, mistä oksista vihta olisi koottava, jotta sakramentti olisi aitoperäinen.

- Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja.

---

Vihta vain puuttui tänään saunassa! Lapsuudessa totuin siihen, että loppukesästä ja joskus talvellakin saunassa käytettiin vastaa (ie. vihta). Se teki hyvää kropalle, mutta toi etenkin keskelle Lapin kylmää talvea tervetulleen viestin menneestä (ja tulevasta) kesästä. - En tiedä, onko Turussa missään saunaa, jossa saisi vastoa. Tai joku joka kutsuisi kotisaunaansa (puilla lämpiävä?) ja tarjoaisi tämän nautinnon?

Muutoin päivä on tilamerkinnästä huolimatta kulkenut iltaa kohti alavireisissä tunnelmissa. Huomiset työt sain tehtyä, kauankaivatut mailit lähetettyä ja ehkä iltapalakin valmistuu ajallaan.

Joskus takaiskun ei tarvitse olla maatakaatava (voihan se olla ymmärrettäväkin, kai?) kun se sävyttää koko päivän harmaan sävyiseksi.

No, huomenna maalle. Siellä lienee elämää enemmänkin kuin heikko sydän kestää ;)

Mukavaa pyhää!