Toissa yönä hyvin huonosti nukuttu yö kostautui eilen. Raahauduin sänkyyn ennen klo 21:a ja nukahdin miltei heti. Jossakin vaiheessa heräsin ja arvuuttelin, josko kello olisi jo 5 tai 6. Vikaan meni: kelloradio näytti aikaa 23:45. Grrr... Pieni valkoinen pilleri ja lisää unta. Heräsin aamulla viideltä ja levänneenä. Päivän puheet on kirjoitettu ja pitämistä vaille. Tuntuu hyvältä - vielä.
Eilisessä Saunaparlamentissa ei ollut tärkeitä asioita käsiteltävänä. Siinä vaiheessa kun olimme käsitelleet Milanon kansainvälisen muotinäytöksen ensimmäisten kierroksen aikana heiluvat vapaat tissit, totesin, että on kilttien (?) miesten kotiinlähdön aika. Ensi kerralla ehkä sitten ne varsinaiset turkikset ;) Mutta mukavaa ja mielialaa ehdottomasti nostattavaa väkeä tuolla Saunaparlamentissa. Murehdin jo miten selviä kesän ilman tätä joukkoa :(
Keikkatyöni jatko ratkaistiin eilen ja palkkaneuvottelutkin käytiin. Ehdin istumaan Tuomiorkirkon hoitavassa hiljaisuudessakin hetken.
Törmäsin huhuihin. Huhut ovat aina epäoikeudenmukaisia - julmiakin. Kun huhut (lue:juorut) alkavat elää omaa elämäänsä, paluuta entiseen ei enää ole. Niillä leimataan ihmisten elämä ehkä lopullisesti. Vastuullista henkilöä ei löydy.
Kuinkahan usein "huhuja" kuunnellessamme jäämme miettimään sitä, voiko se oikesti olla totta? Tai sitten päätämme, että pidän sen omana tietona - tai rohkaistun kysymään asianosaiselta: onko tämä totta ja jos on, voinko olla avuksi?
Nyt töihin - nauttimaan sitä palkkaa, josta eilen keskustelin. Nautin aamuista. Herään mielläni aikaisin ja nautin hiljaisuudesta. Valitettavasti se on vain hetkellistä - mutta kiitos niistä hiljaisuuden hetkistäkin.
1 kommentti
martin
4.5.2007 13:30
Kuullostat tyytyväiseltä. Se on hyvin mukava kuulla!
Ajatuksesi huhuista ovat hyvät. "Voinko olla avuksi" on s e kysymys sisällä, joka toivoo... Se on myös vaikea kysymys...