Jeesus tuli kylään

Eksyin eilen baariin. Ei olisi pitänyt. Mukavaa oli se, että väkeä oli vähän, mutta vähässäkin voi olla yksi liikaa :(

Katsellessi jääkiekko-ottelua, huomasin jostakin kapakan hämärästä nurkkauksesta liikkeelle lähtevän miehen, joka vyöryi pöytääni (miten hoikka mies voikaan vyöryä?). Kysyi, että "häiritsenkö?". Yritin osoittaa, että katson matsia. Ei auttanut. Aloitti puheen. "Etkös sinä ole se..." Puhetta jatkui ja jatkui ja jossakin vaiheessa totesin, että ei tule mitään. Huomasin olevani iltavapaallani keskellä työtä: selittelemässä työnantajani edesottamuksia, joihin minulla ei ole voinut olla edes minkäänlaista osaa eikä arpaa. Aikamme sanailtua päätin vaieta. Istui tuo tumma mies vielä pöydässäni kymmenisen minuuttia. Sitten lähti huojuen ja meni baaritiskille seuraavaa "kiusaamaan". Sain vittumaisen miehen maineen - taas? - ja aivan syyttä. Kuka aina haluaa olla töissä? En minä ainakaan.

Tämä päivä meni levätessä ja nauttiessani Viktorin Kuohuista ;) Iltapäivällä pitkäaikainen ystäväni soitti hätääntyneenä: oli digikanavat menneet sekaisin ja "tuota Jeesuskanavaa ei saa sitten pirullakaan pois". Oli siis juuttunut se Taivaskanava päälle. (Kukahan sitäkin seuraa?).

Kävin kylässä ja vapautin hänet amerikkalaisesta "jeesustelusta". Anteeksi ilmaus. Tarkoitan sillä vain sitä hurmoshenkisyyttä ja ahdasmielistä julistusta.

En pidä kiihkoilijoista. Minun Jeesus ei ole tuomari, armahtaja toki - ja rakkaudessaan rajaton. Tosi kamu, sanoisi nuoriso.

Nyt ystäväni näkee televisiostaan taas sitä mitä tahtoo: rakkautta ja muuta draamaa. Elämää itseään - vai onko enää kumpaakaan? Minussa? Ehkä, toivottavasti - ja joskus jopa ripaus erotiikkaakin =)

Koti-ilta. Huomiset työt tulevat syliin. Tekemättöminä näyttävät huutavan tuossa vieressä tekijäänsä - syyttävät minua ajankulusta. Kai sitä sitten on tartuttava jo huomisen haasteisiin.

Aikakello tikittää: kuukausi lomaan ;)