Sähkömies, pyyhevarkaus ja ihana Bella!

Minä tiedän, että tästä tulee sanomista. Puolustaudun sitten - henkilökohtaisesti.

Joku haaveili blogissaan Tommi Korpelaa ikkunankorjaajaksi. Näky olisi varmaan veret seisauttava. Meidän työpaikalle oli tullut tänä aamuna sähkömies. Tuli vastaan alaovella ja olin kävellä ovenpieleen. Varsinainen peikkomies (no, poikanen - ehkä)! Tyylikkäät korvikset ja hyvinistuva työhaalari. Siinä se rassasi alakerran pistorasioita. Ei minulla oikeasti ollut aikaa jäädä häntä kovin kauaksi aikaa seuraamaan (palkka maksetaan muusta). Mielenkiintoinen havainto oli itse asiassa se, että tämä jakorasianrassaaja käytti erinomaista hajuvettä. Ei olisi uskonut vielä muutamia vuosia sitten...

Iltapäivällä kävin uimassa. Piti odottaa pesutiloissa, että kulttuuriherrat sai Samppalinnassa olleen hyväntekeväisyysuinnin käyntiin. Tilat olivat täynnä teinejä ja meno sen mukainen. Valitettavasti.

Tullessani uimasta huomasin teinien kadonneen ja myös pyyhkeeni. Menin etsimään pyyhettäni puokuhuoneesta ja sieltähän se löytyi. Jollakulla teinillä ei ollut ollut mukanaan omaa pyyhettä, joten oli sitten päättänyt "lainata" minun. Itseäni kuivatessa mietin kyllä, että mitä kaikkeahan sitä sillä pyyhkeellä oli pyyhitty... Pitäisiköhän käydä suihkussa?

Illan kruunasi ihana Bella! Siis Bella Davidovitsh. Musiikkijuhlien konsertissa tämä iäkäs Lady loihti upeaa, korviahivelevää musiikkia. Ollapa itse tuossa iässä tuossa kunnossa ja vielä ylipäänsä työkykyinen! Ja oma luku sinänsä oli Cremona-kvartetin jousien taiturimainen käyttö ja sointi... Schumannia tummaan italialaiseen tapaan. Iloa kaikin puolin!

Kotiin kävellessä törmäsin tuttavaani, joka kaipasi seuraa Yölinnun konserttiin. Ja minähän lupasin harkita. Musiikkimakukin menee laidasta laitaan - niin kuin verenpaine -- ja oikeastaan koko elämä!