Lääkitys ei ole kohdallaan

Saatan päätellä sen siitä, että tähän mennessä olen siivonnut innolla: tiskannut, vaihtanut vuodevaatteet, pessyt pyykkiä ja pyyhkinyt pölyt. Ja nyt olen jo tehnyt etätöitä parisen tuntia.

Tälle päivälle riittää vähemmän töitä - enemmän lepoa. On lähdettävä liikkeelle, parkkeerattava Näköalabaariin ja luettava päivän Aviisi. Tapani mukaan luen aamulla lehtiä netistä. Paikallisen lehden sivuilla oli kuva, joka sai kahvin menemään väärään kurkkuun. Joillakin ihmisillä on tapana työntää hiussuortuvansa joka kuvaan. Mutta minkäs sille tekee kun on Erityisen Tärkeä Ihminen. Vissiin Jumalasta seuraava?

Edelliseen liittyen. Luin ystäväni blogia, jossa hän monin sanoin kiitteli seurakuntien aktiivista roolia turvapaikan antajana. Minä olen sitä mieltä, että tämänkaltaisessa maassa seurakunnat pitäkööt näppinsä erossa tämänkaltaisesta toiminnasta! Meillä on hyviä virkamiehiä, jotka osaavat työnsä! Ja jos turvapaikanhakija on syyllistynyt rikokseen kotimaassaan, pitäisikö meidän ryhtyä hänen suojelijakseen? Itse en ole enää tästä menettelystä varma... Minusta taitaa löytyä rasistisia piirteitä. Mutta kirkot pysykööt Suomessa poissa näistä kuvioista. Se on minusta vain kyseenalaista julkisuuskuvan kiillottamista!

Tänään on juhla. Päivänsankari sai tervehdyksensä ja lahjan, jonka vain minä voin Hänelle antaa ;) Eilen illalla annoin jo Hänelle ohjeet, millaisesta kakusta Vieras pitää. Ensi viikon lopulle jää nähtäväksi (koettavaksi), kuinka hyvin maustettu kakku mahtaakaan olla.. Ja ne koristeet - tuskin maltan odottaa!

Pienoinen juhlanaihe on sekin, että halli aukeaa ja pääsen uimaan sisätiloihin. Ulkona uiminen - niin kuin olen aikaisemmin kertonut - menee räpiköimisen puolelle.

Mutta nyt joutuin Näköalabaariin!