Aivan tuikitavallinen päivä voi muuttua hetkessä. Pakatessani viikon kamojani maallemuuttoa varten, puhelimeni soi.
Minulle tarjottiin töitä provinssissa. Aikaa päätökseni tekemiseen on viikko. Sen tekeminen ei ole helppoa. Päätös ei ole yksin minun. Se koskettaa monia - etenkin, jos vastaan seireenin kutsuun myöntävästi. Jos suostun, minun on ratkaistava se, mitä teen Turun kodilleni. Kahta kotia ei ole varaa näillä palkoilla pitää. Ja kun kyse on kuitenkin pätkätyöstä, mietin, onko Luostaristani luopuminen edes viisasta. Tämä kaupunki, Turku, on vielä kotikaupunkini.
Ja muutto olisi strategisesti "väärään" suuntaan. Kaipa sitä on etsittävä jostakin kortit ja katsottava niistä. Tai heitettävä arpaa.
Nooh, ehkä ei noin kevyesti. Mutta nyt on viikko aikaa vielä miettiä asiaa puolin ja toisin.
Mutta nyt ei enää yksin, vaan myös yhdessä.
