Työ alkaa ottaa veronsa. Aikataulut menevät sellaisiksi, ettei illalla ole enää jaksanut blogata vaikka mieli olisi tehnytkin. Nyt siis kertaheitolla otetaan kiinni viimeisen viikon tapahtumia - vähän niin kuin kuvina, lyhyinä otoksina.
Työkeikalla Jyväskylässä tuli vastaus siihen, miten nettisivut voi pitää niin kiinnostavina, että ainakin nuoriso löytää tiensä niille. Kyllähän me sen vastauksen tiedämmekin. Niillä sivuilla käydään runsaasti, joissa on nopeassa tempossa valokuvia JA joissa voi nähdä hetken oman kuvansa. Kuinka tärkeää onkaan olla 15 minuuttia julkisuudessa. Elämme julkisuuden kautta. Jos kuvani (KASVOT!) ei näy netissä, minua ei ole?
Varhain tänä aamuna tulin Helsingissä. Tämä matka oli lähinnä sitä varten, että voin vetää henkeä, ennen kuin työt alkavat taas.
Nyt tunnustan. Kävin aikuisviihde-elokuvissa. No, ei siinä sinänsä mitään. Mutta säpsähdin poislähtiessäni kun nuori mies tiskin takaa huikkasi: "Moi, nähään sitte taas huomena." Onko ko. elokuvista ja sen myötä tapahtuvista sivuvirikkeistä tullut joillekin jokapäiväistä leipää? Missä ovat ihmissuhteemme?
Bussissa 3.25. Nuoren miehen puhelin soi: -"Kuka siel on? Ai Liisa (nimi muutettu). Mitäs sä?"... Keskustelu soljui eteenpäin niin, ettei meille kenellekään jäänyt epäselväksi, mistä keskustellaan. Nuori neiti oli ilmeisesti huomannut jääneensä seinäruusuksi tjs ja soitti nyt tälle miehelle, joka oli tulossa Turkuun. -"Miks sä mulle soitat?".... "No toi oli suoraan sanottu!"... "Voit sä tulla. Mun osoite on...." "Mut en mä oo varma onko musta nyt mihinkään." ... "Hei, mut tuu bussil, mä en maksa sun taksii..." ... "Voidaanhan me tavat sillä työristeilyllä, ei ainakaan mee rahat hukkaan..." "Niin, ja mä en sit haluu tästä mitään enempää." --- Seksi siis riittää, mitä sitä ihmissuhteista?
Tuomiokirkkopuistosta kotiin - läpi keskustan. Mies kusella kadun suuntaan ja tyttö vieressä. Tyttö hermostuu ja lähtee. Kadulla kaikuu kusevan miehen sointuva rakkaudentunnustus: "I love you!"
Olkkosen kulmilla tulee nuorisojoukko, kovaääninen ja kaiken tilan vievä. Yksi jäämässä joukosta. Uhittelu alkaa. Väistän ja jatkan matkaa. Tuollaisesta voi tulla hankaluuksia. Kun ei ole käynyt flaxi, jonkun toisen vikahan se on. Nyrkillähän ne patoutumat puretaan.
Börssin kulmassa vastaan tulee tyttö, joka itkee puhelimeen, lohduttomasti. Ihmisuhteet eivät mennetkään niin kuin oli ajatellut?
Torilla nakkikioskien kulta-aikaa (ja taksien). Pitkät jonot, huojuvia ihmisiä, iloista naurua mutta myös nahistelua. En halua jäädä paikalle odottamaan ensimmäistä tappelua.
Kävelykadulla joukko eri kansallisuuksista koostuvia nuoria erottelee tappelunnujakkaa. Onneksi tilanne laukeaa ennen kuin sattuu pahemmin. Poliisi on lähellä, mutta heidän aikansa menee siihen, että he saavat huitovan miehen kyytiinsä ja sitten putkaan.
Virkistävä kotimatka. Tuntuipa tosi hyvältä mennä lämpimän peiton alle ja nukahtaa ;) Nyt kuuntelen sujuvasti jo ortodoksista palvelusta. Ensimmäinen annos mämmiä on aamulla syöty ja kohta onkin päivittäisen urheiluannoksen vuoro.
Arki ja sen rutiinit ovat turvallisia.
