Loppiaisaattona

Ensimmäinen työviikko lopuillaan. Nyt jo tiedän mitä tuleman pitää: paljon ilta- ja viikonlopputöitä.

Se merkitsee sitä, että tämän vuoden aikana ei juuri ystäviään eikä kavereitaan näe - niitä, jotka elävät iltaisin ja öisin. Uintiharrastuskin siirtyy aamuun. Se merkitsee uutta näkökulmaa - ehkä toki myös uusia tuttavuuksiakin. Meillä monella kun taitaa olla aika vakiintuneet elämäntavat ja -ajat?

Vielä eilen aamulla olin varma siitä, että pääsen katsomaan "Ei kerta homoo tee" -kapakkailoittelua. Alkuiltapäivästä tiesin, etten jaksa. Unta riitti viime yönä lähes 11 tunniksi.

Mutta niin kuin aikaisemmin olen kertonut, unesta kannattaa olla kiitollinen. Unettomuus on kirous. - Nyt töihin, että illaksi ehtii kotiinkin.

Hyvää loppiaisaattoa!