1. Ylpeys (turhamaisuus)
Monet pitävät minua turhamaisena ja/tai ylpeänä. Turhamaisena siksi, että koitan hoitaa itseäni ja ulkonäköäni. Ylpeänä siksi, että olen puoleensävetävän näköinen. Enkä muuten varmaksi tiedä miksi ylpeys ja turhamaisuus on niputettu kuolemansynneissä samaan kastiin (siis Wikipedian mukaan..) koska nehän nyt eivät liity sinällään toisiinsa mitenkään. Tai no, jos asiaa vääntelee niin kai ne jollain kaltevalla ja öljytyllä pinnalla kohtaavat. Minusta on sinällään huvittavaa, että ylpeitä ihmisiä pidetään nimenomaan turhamaisina liittyen ulkonäköön. En muista kuulleeni kovinkaan monesta sanottavan hänen olevan ylpeä tai turhamainen älykkyydestään. Minähän en koskaan esimerkiksi voisi liittyä jäseneksi ryhmään (siis Qruiserissa, tiedän, ankea esimerkki mutta juuripa se; esimerkki) "Äly on seksikästä". Se olisi typerää. Turhamaista, ylpeeää ja typerää.
2. Kateus
Minä en ole kateellinen. Minä en ymmärrä kateutta, enkä kateellisia ihmisiä. Se, jos joku on turhuutta. Kuluttaa energiansa sellaiseen. Monesti totean ystävilleni olevani kateellinen heille johtue heidän elämäntilanteestaan (kaunis talo, ihana piha jne.), mutta en edes ole siitä kateellinen. Toki, oma koti olisi mahtava asia, mutta se ei ole minulle tällä hetkellä juuri tavoitettavissa. C'est la vie, miksi olisin kateellinen ystävilleni?
3. Viha
Vihata minä kyllä osaan. Ja vihaankin. Tai ei, en vihaa varsinaisesti suoraan. Haluaisin mieluummin kyetä nousemaan sellaisten asioiden ja ilmiöiden yläpuolelle joita voisi muutoin vihata.
4. Laiskuus
Guilty as charged. Aika ajoin. Toisinaan hyvinkin toimelias.
5. Ahneus
En halua paljoa, haluan riittävästi. Joissain asioissa riittävästi on next to nothing, joissain asioissa rajattomasti. Pitääkö laskea keskiarvo? Ei, minä en ole ahne. Haluan vain sen verran että olen onnellinen, kuten varmasti kaikki muutkin. Muun väittäminen on marttyyriyttä, joka taas on läheistä sukua kohdalle yksi, ylpeys ja/tai turhamaisuus. En usko kovinkaan monen tekevän mitään pyyteettä.
6. Kohtuuttomuus (mässäily)
Miten tämän sitten määrittelee? Liippaa edelliseen; mikä on minulle kohtuullista on naapurista kohtuutonta. Hän on minulle kateellinen ja minä hänestä ylpeä.
7. Himo
Minä himoitsen kaikkea. Se, saanko kaiken mitä himoitsen, ei ole relevanttia. Tärkeintä on himoita.
Minä olen löytänyt uusia ihmisiä Ranneliikkeestä, joita tykkään seurata. Sen enempää miettimättä olenko samaa tai eri mieltä eri asioista, olen vakuuttunut siitä tavasta jolla he jaksavat silittää vastahankaan. Se on ihailtavaa.
6 kommenttia
noksu
25.6.2008 00:16
Mäkin diggaan ihmisistä, jotka silittävät vastahankaan.
"Sun is shining and the weather is sweet..."
Mary Bell
25.6.2008 07:09
Mukautuminen ei ole koskaan johtanut etenemiseen. Suurin osa ihailemistani ihmisistä (siis ihmisistä joiden ote elämään on hyvä) ovat henkilöitä, jotka ovat jaksaneet ärsyttää ärsyttämästä päästyään. Tai no, ei kaikki tietysti. Osa on tietoisesti ärsyttänyt ja provosoinut, osa on vain toiminut parhaaksi katsomallaan tavalla ja se on ollut riittämiin ympäröivälle maailmalle.
kesäpoika
25.6.2008 08:50
Mäkin pidän ihmisistä, jotka saavat mut tuntemaan itseni erityisen eläväksi ja jotka selkiyttävät omat ajatukseni pakottamalla miettimään ja perustelemaan puhki.
Ranneliikkeessä on muutamia, joiden kanssa keskustelupalstoilla oon "aina" eri mieltä. Heistä mä taidan pitää eniten. Välillä turhaudun ja vihastun ja kärsin, revin tukkaa ja hakkaan päätä seinään, ainakin noin kuvainnollisesti. Ja sitten puhutaan sama asia uudelleen.
Lopulta on kuitenkin parempia tuntea jotain, kuin että elämä jää miltään osin haaleaksi. Tiettyjä aina erimieltä olevia ajatellessa mulla tulee hyvin lämmin ja kujeileva olo. Kiintynyt. Vaikka taas seuraavan kerran, kun he vieläkin ovat "väärää" mieltä tuun yhtä repivän turhautuneeksi ja ajattelen "Ei taas!". Mutta he ovat juuri sellaisia edellen varmaan juuri siksi miksi mäkin olen yhä edelleen tällainen, eikä se siitä muuksi taida muuttua.
Sen suurempi on ilo, kun joskus joku toteaa, että sait mut ajattelemaan toiseltakin kannalta.
Mary Bell
25.6.2008 09:21
Minähän olen periaatteessa aika jääräpää. Se ei tarkoita ettenkö voisi vaihtaa kantaani, mutta ihan helposti se ei tule tapahtumaan. Varsinkin jos kyseessä on minulle tärkeä tai 'tärkeä' asia. Mutta, Kesäpoika, kun sanot "Sen suurempi on ilo, kun joskus joku toteaa, että sait mut ajattelemaan toiseltakin kannalta." niin toimiiko se myös toiseen suuntaan? Oletko iloinen kun joku saa sinut ajatteleman toisin? Luultavasti mutta kunhan kysyin kun tuli mieleen tuossa lukiessa.
Ei. Minä olen aika multilayered concept lopulta. Toisaalta olen rasittavuuteen saakka itsepäinen nulikka, toisaalta taas.. en tiedä ketään, kenet saisi niin helposti ylipuhuttua mukaan erilaisiin asioihin ja ajatuksiin. Ei edes ylipuhuttua, riittää kun minulle sanoo vaan että "XXXX tu messii" ja se on siinä. Olen helppo nakki. Joillekkin.
kesäpoika
25.6.2008 10:25
Aika harvoin käy niin, että joku onnistuisi kääntämään pääni jossain mulle tärkeässä asiassa kesken keskustelun. Monesti käy kyllä niin, että aiheen pohtimiseen tulee uusia näkökulmia. Se johtuu siitä, että en yleensä kerro mielipiteitäni sellaisista jutuista, joita en oo oikeasti miettinyt ja vastannut jo mielessäni niihin yleisimpiin kysymyksiin, ja ole varma siitä mistä puhun. En arvosta sellaista että ollaan jotain mieltä kaikesta ilman perusteita. On monia asioita, joista en oo erityisesti mitään mieltä, tai oon kaikkea mieltä, koska en yksinkertaisesti ymmärrä aiheesta riittävästi, jotta osaisin arvottaa yhtä perustelua toista paremmaksi.
Lepomuisti käsittelee asioita silloinkin, kun itse ei tiedä niitä käsittelevänsä. Useamman kerran on käynyt niin, että oon ensin esittänyt mietteitä johonkin suuntaan, ja toinen on esittänyt siihen omat kommenttinsa. Sitten kumpikin perustelee omaa kantaansa ja asia jää. Myöhemmin, jossain ihan toisessa aiheessa huomaan soveltavani toisen tarjoamaa ajatustapaa johonkin toiseen aiheeseen ja samalla tajuan, mitä hän tarkoitti silloin aiemmin.
Koska koen olevani vastuullinen omista mielipiteistäni, en voi hyväksyä kenenkään toisen perusteluja noin vain kaiken niellen, eikä niin pidä musta kenenkään muunkaan tehdä. Kyllä niistä jää siemeniä silti itämään. Tarvin vain aikaa saada "keksiä sama itse", löytää ajatus alusta asti ja ilman painostusta. Sitten oon pistänyt kiitokset ajatuksen esittäjälle. Martin esimerkiksi on saanut niitä monta. :)
kesäpoika
25.6.2008 14:39
Niin, eli vastaus kysymykseesi oli Kyllä. Se on aika huumaava tunne, kun äkkiä ymmärtää jotain uutta. Viittasin tuolla oman näkökulman läpi saamisella lähinnä niihin aiheisiin, josta eniten oon vääntänyt, ja joiden kaikkien tiivistetty sanoma on se, että kyllä ihmisten voi antaa olla kaltaisiaan kunhan niden kaltaisuus ei leviä haittaamaan toisten omanlaisuutta. Tuokin kun on yleinen itsestäänselvyys, mutta käytännön tilanteita arvioitaessa yllättävän vaikea juttu. Sen periaatteen suhteen en aio muuttaa mieltäni. Silti on kivaa vaihtaa näkökulmia siitä, milloin tuo toteutuu parhaiten, sellaisten ihmisten kanssa, joiden periaate on sama. Ja kieltämättä yritän kääntää pään kaikilta, joiden periaate on jotain ihan muuta.